Hartaus

Hartaus on usein osa kokouksien päätöstä tai leiripäivää. Hartauden ei tarvitse olla uskonnollinen, mutta hartaus on luonteva tapa toteuttaa partion uskontokasvatusta. Hartaus voi olla runo, opettavainen eläinsatu, nuotiotarina, perinnesatu, Raamatunkertomus, toiminnallinen hartaus, kiitoshetki tai vaikkapa musiikkia. Metsä ja luonto tarjoavat monia mahdollisuuksia hiljentymiseen ja elämän isojen asioiden pohtimiseen.

Hiljentyminen on yhteinen hetki, joka luo ryhmähenkeä ja yhdistää vartionjäsenet toisiinsa. Se voi olla monelle viikon ainoa mahdollisuus pysähtyä ajattelemaan asioita pintaa syvemmältä.

Hartaudessa voidaan käsitellä tärkeitä yhteisiä asioita: eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, rauhaa, inhimillisyyttä, vartion ongelmia vaikkapa jonkun tarinan ja pohdinnan kautta. Hartauden tarkoitus on rauhoittaa ja antaa mahdollisuus hiljentymiseen. Hyvään hartauteen liittyy elämyksellisyys ja tunteisiin vetoaminen.

Iltahartaus päättyy sisaruspiiriin (tai veljes-/siskospiiriin). Sisaruspiirissä voidaan lausua muutama sana tai lukea teksti sekä laulaa jokin laulu, esimerkiksi "Maa on niin kaunis" ja tehdä Kimin hymy eli lähettää sähkötys puristamalla vuorollaan seuraavan kättä.

Hartaus tunnetaan myös nimillä lopetus ja veljesrinki. Näitä nimiä käytetään lähinnä kokouksen hiljentymishetkelle. Veljesrinki-nimi on vastine sisaruspiirille, joka lopettaa useimmissa lippukunnissa kokouksen.

Hartausvinkkejä

• Kynttilä- tai myrskylyhtypolku, jossa jokaisen lyhdyn luona on mietelause.
• Jokainen miettii hiljaa mielessään kuluneen viikon huonoja asioita ja puristaa ne nyrkkiinsä. Kaikki heittävät yhtä aikaa huonot asiat yli olan. Sitten mietitään viikon hyviä asioita ja kerrotaan niistä yksi vuorotellen ääneen.
• Musiikkia ja hierontaa.
• Ideoita hiljentymiseen, hartaustekstejä ja lisää hartaustekstejä sekä leikkejä jne.