The MobileFrontend should be working again on the ScoutWikis

Harjateltta

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harjateltta on majoite, jonka katon malli on harjakatto.

Harjateltan etuja ovat mm. hyvä sisäkorkeus teltan keskellä, mikä helpottaa esim. pukemista teltan sisällä, ja suorakulmainen muoto jolloin suuri telttamäärä on helpompi sijoittaa samalle alueelle verrattuna esim. puolijoukkuetelttaan tms. "pyöreisiin" majoitteisiin. Myös kustannusetuja saavutetaan 2 tukikepin rakenteella joka on edullisempi ja helpompi valmistaa verrattuna malleihin joissa tarvitaan enemmän keppejä, kulmapaloja tai muuten muotoiltuja kaaria. Suora keppi saadaan lyhyytensä takia tehtyä myös vahvemmaksi kuin teltan reunoja seuraava taipuva, pidempi kaarirakenne jos kummankin paino on sama.

Huonoina puolina on huonohko tuulenkesto (varsinkin sivulta), ja se ettei teltta ole vapaasti seisova vaan vaatii vahvasti kiinnitetyt maakiilat.

Harjatelttoja käytetään ympäri maaliman, partioleireistä yk:n pakolaisleireihin.

Perinteinen harjateltta

Perinteinen harjateltta on valmistettu hengittävästä kankaasta, ilmankiertoa on myös usein parannettu pienellä hyttysverkolla suojatulla aukolla katonrajassa.

Niissä esiintyy tiettyä koonvaihtelua, mutta useimmiten teltassa nukkuu hyvin 5 kpl normaalikokoista miestä. Viileämmillä keleillä telttoihin saadaan mahtumaan jopa 8 henkeä lusikkaan ilman rinkkoja.

Perinteinen harjateltta pystytetään tasaiselle maastolle kahdella telttasalolla seisomaan. Sulje tarvittaessa ensin ovet ja avaa lennätysnarut, poista turhat solmut naruista. Levitä teltta neliöksi ja laita salot paikalleen. Kisko päätynaruja yhtäaikaa eri suuntiin ja kiilaa sitten maahan, lopuksi kiinnitetään sivuillaolevat kiristysköydet maahan kiiloilla ja kiristetään kiristikillä (tällöin telttasolmua ei tarvita). Kun kummankin pään kaksi päätynarua ovat sopivasti harallaan, teltta pysyy pystyssä jo ennenkuin sivut on kiilattu maahan. Teltan sivuseinien liepeet taitetaan nätisti levälleen maahan ja sivulle kaivetaan pieni oja sadevedelle. Lopuksi asetetaan maavaate teltan liepeiden päälle. Mikäli maavaate on teltan liepeiden alla, telttaa pitkin valuva vesi pääsee suoraan nukkujiin.

Teltan tuuletus hoituu avaamalla ja kierittämällä sivuseinät ylös ja solmimalla kiinni kiinteillä narunpätkillä, sama tehdään ovensuille. Teltta kuuluu kuivattaa aina yön jälkeen päivällä kun tuulee ja hyttysetkin ovat levolla. Auringonlaskujen aikaan teltta pistetään kiinni.

Teltan kestävyyden takaamisksi niiden ovissa ei yleensä ole vetoketjuja vaan ovi suljetaan yhteenpujotelluilla narulenkeillä. Oven avaamisen ja sulkemisen hitaudesta johtuen telttaan kuljetaan joskus nostamalla teltan "seinää" ja kulkemalla alitse. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava tapa koska maavaate ei tällöin pysy oikeaoppisesti teltan liepeiden yläpuolella.

Oikein säilytettynä ja huolellisesti käytettynä puuvillakanvaasista tehty harjateltta on "lähes ikuinen", ei ole harvinaista nähdä esim. 40-vuotiasta harjatelttaa edelleen käytössä.

Niger -teltta on perinteikäs suomalaisten partiolaisten käyttämä harjateltta.


Moderni harjateltta

Retkeily ja vaelluskäyttöön tehdään harjatelttoja jotka ovat kooltaan pienestä keskikokoisiin eli 1-4 hengen majoitteita. Ne voidaan pystyttää kahdella tukisalolla Nigerin tapaan, tai osa malleista mahdollistaa myös "pyykkinarupystytyksen" kahden puun väliin. Pyykkinarupystytyksen etu on tukikeppien puuttuminen, eli majoitteeseen kulkeminen ja siellä nukkumisen järjestely on vapaanpaa. Malleja on kaikenlaisia: lattialla varustettuja ja lattiattomia, lattialla varustetuissa vielä sisäteltallisia tai yksikerroksisia.

Osa malleista on ommeltu harjastaan jo valmiiksi ketjukäyrän muotooon eli ns. lehmänselälle, koska tällä saavutetaan parempi tuulenkestävyys ja kankaan kireänä pysyminen. Kireän teltan päälle ei jää vettä tai lunta seisomaan, eikä telta ole niin äänekäs tuulessa. Nämä mallit poikkeavat myös usein pohjapiirrustukseltaan suorakaiteen muodosta.

Nigeristä poiketen monet tällaiset teltat pystytetään kiilaamalla teltta ensin alustavasti maahan kiinni, ja viemällä sitten telttakepit paikalleen. Lopuksi kiinnityspisteitä säätämällä ja kiiloja lisäämällä saatetaan teltta lopulliseen muotoonsa. Mikäli teltan pääty ei ole pystysuora, voidaan harusnarut jättää kiinnittämättä jos paikka on suojainen tai todella kovaa tuulta ei ole odotettavissa.

Vinkkejä

  • Koska ojien kaivaminen on epäkäytännöllistä ja vastoin periaatetta jossa partiolaisesta ei jää jälkeäkään maastoon, tulee telttapaikkan valita mahdollisuuksien mukaan luonnolliselta kummulta tai vastaavalta paikalta jossa sadevesi ei pääse valumaan kohti telttaa. Leireillä tätä ylellisyyttä ei aina ole käytettävissä, mutta pienemmän porukan retkillä valinnanvaraa on käytännössä aina.
  • Älä missään tapauksessa pystytä harjatelttaa kuoppaan, vaikka se olisikin seudun tasaisin paikka! Sateella vesi valuu joka suunnalta telttaa kohti, eikä sen poispitämiseksi pysty tekemään yhtään mitään.
  • Mikäli yksikerroksinen teltta pystytetään nukkujan kannalta vähänkin vinolle alustalle, kannattaa laittaa reppu tai muu kastumista sietävä varuste alamäen puolelle. Tällä estetään reunimmaisen nukkujan valuminen telttakankaaseen kiinni.
  • Yksikerroksisten mallien katon sisäpintaan voi kertyä vesitippoja esim. kondensoitumalla nukkujista tai henigttävissä malleissa myös katon läpi sateen mukana. Kova sade voi hakata näitä irti, tiputtaen niitä teltan sisään joten mahdollisuuksien mukaan kaikki tavarat kannattaa suojata kastumiselta.
  • Hengittävän mallin kankaisiin koskemista sadesäällä tulee välttää. Kosketus muodostaa sisäpintaan vesipisaran joka vetää lisää vettä perässään ja telttan katto alkaa helposti tiputtelemaan lisää vesipisaroita siitä kohdasta.
  • Vaellusteltan kepeiksi voi ottaa myös vaellussauvat tai luonnosta peräisin olevat kepit. Mikäli tukikeppien paikka on teltan sisäpuolella ja kepit ovat syystä tai toisesta hiukan liian pitkät, ne voidaan laittaa vinoon niin että keppi on alapäästään hiukan teltan keskikohtaa kohti. Tällöin harusnarut ja kankaan maakiilat vetävät niitä tukevammin paikalleen. Sivulle vinossa tai ulospäin osoittava telttakepin alapää ei pysy pystyssä kovinkaan hyvin.
  • Pyykkinarupystytykseen tarvitaan melko pitkä naru ettei tarvitse nukkua puun juurien päällä. Sopiva pituus voisi olla esim. 15-20m. Naruun kannattaa tehdä esim. yksi tai kaksi alppiperhosta joista teltta ripustetaan, puihin kiinni tuleviin päihin on hyvä laittaa säätösolmut, esim. räjähtävä jalussolmulenkki. Koska puiden ympäri sidottu naru pitää avata suoraksi joka käytön välillä, perinteinen telttasolmu on tässä käytössä räjähtävää solmua selvästi huonompi. Pyykkinarulla ei ole pakko korvata molempia keppejä ja useimmiten puut sijaitsevakin niin että päädytään korvaamaan vain toinen keppi.
  • Jos keppejä on paljon käytettävissä ja teltassa on kiinnityspisteet pyykkinarupystytystä varten voidaan kepeistä tehdä kaksi väärinpäin olevaa V-kirjainta ja ripustaa teltta niiden alle. Oikein tehtynä tämä pystytystapa on hyvin tukeva ja kaikki tilat ovat käytössä pyykkinarumetodin tapaan.
  • Myös kasvavaa, nuorta puuta voi käyttää ulkopuoliseen pystytykseen. Puuta taivutetaan teltan päälle ja sidotaa naru puunlatvan ja ulkopuolisen kiinnityspisteen väliin. Irtipäästettynä puu pyrkii suoristumaan, vetäen telttaa ylöspäin.