Hihalilja

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sudenkolon valmistamia hihaliljoja. Keskellä todennäköisesti alkuperäinen SPJ:n aikainen hihalilja.

Hihalilja oli partiojohtajan tehtävää kuvaava tunnus, joita eri poikaliitot käyttivät vuosina 1919–1972. Tyttöliitoilla ainoastaan Suomen Vapaan partioryhmän tyttöjaostolla oli hetken aikaa käytössä vastaava partiotyttöjohtajien käsivarsiapila. Hihaliljat tunnettiin ennen vuotta 1960 yleisimmin nimellä johtajalilja. Merkit otti ensimmäisenä käyttöön ruotsinkielinen Finlands Svenska Scoutförbund vuonna 1919. Suomenkielisillä ensimmäinen hihalilja oli ylijohtajan hihalilja, joka otettiin käyttöön Suomen Partioliitossa vuonna 1923. Merkki oli kullanvärinen partiolilja.

Viimeisin hihalilja oli 50 mm korkea koruommeltu partiolilja neliönmuotoisella tummanruskealla pohjalla. Hihaliljan perinteinen paikka oli vasemman hihan keskilinja, siten että merkin yläkärki on 150 mm hihan olkasaumasta.

Hihaliljat poistuivat käytöstä Suomen Partiolaisten perustamisen myötä 1972. Hihaliljoja esiintyi kuitenkin vielä tämän jälkeen, sillä SP:n alkuaikojen tiukan "sinisen linjan" aikana Turkulainen Sudenkolo tuotti ja myi huopapohjalle ommeltuja hihaliljoja, joiden värit vastasivat SPJ:n viimeisten hihaliljojen värejä. Jotkin ruskeapaitaiset lippukunnat käyttävät hihaliljaa yhä merkitsemään partiojohtajan tehtävää lippukunnassa. Hihaliljasta käytetään nykyisin myös nimitystä tehtävälilja.

Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion

SPJ peri verkaisen johtajaliljan sitä edeltäviltä liitoilta. Merkki otettiin käyttöön ensimmäisessä Ohjekirjassa vuonna 1946.[1] Liljojen alkuperäiset värit olivat partioylijohtajalla ja liitonjohtajilla valkoinen, johtokunnan ja päämajan jäsenillä sininen, piirinjohtajalla punainen, piirin ja alueen virkailijoilla oranssi, lpkj/lpkja:lla keltainen, osastonjohtajalla vihreä ja joukkueenjohtajalla ruskea.

1954 lilja määriteltiin vain keskeisissä johtajatehtävissä olevien tunnukseksi. Liljan materiaali muuttui verasta koruommelluksi kangasmerkiksi ja liljan korkeudeksi määriteltiin 4 cm. Myös väreihin tehtiin muutamia muutoksia: Partioylijohtajalla ja liitonjohtajilla kultainen, piirinjohtajalla hopea, lpkj:lla keltainen, osastonjohtajalla vihreä ja joukkueenjohtajilla ruskea. Apulaisjohtajilla oli oikeus käyttää vastaavia liljoja. Merkin kantopaikka oli vasemmassa hihassa, olkapään ja kyynärtaipeen puolivälissä.[2]

1960 nimi vakiintui hihaliljaksi. Merkin kokoa kasvatettiin 5 cm kokoiseksi, ja kantopaikaksi vahvistettiin vasen hiha 150 mm olkasauman alapuolella.[3] Myös väreihin tehtiin jälleen muutoksia. SPJ:n viimeisten johtajaliljojen väreiksi jäivät:

joukkueenjohtaja, laivueenjohtaja punainen
osastonjohtaja, lippueenjohtaja vihreä
lippukunnanjohtaja, lippukunnan varajohtaja keltainen
piirinjohtaja, piirin varajohtaja hopeanvärinen
partioylijohtaja, liitonjohtaja, liiton varajohtaja kullanvärinen
partiojohtaja, jolla on muu tehtävä lippukunnassa musta
partiojohtaja, jonka päätehtävä on piirissä sininen
partiojohtaja, jonka päätehtävä on liitossa tai järjestössä harmaa

Lisäksi käytössä oli hihaliljan kanssa ulkoisesti samannäköinen lakkimerkki, jossa oli valkoinen lilja sinisellä pohjalla. Merkkiä kannettiin suikassa.

Hihalilja Suomen Partiopoikajärjestöä edeltäneissä liitoissa

Suomalainen Partiopoikaliitto

SPPL:n SÄPY vuodelta 1933 mainitsee 4 cm korkean johtajaliljan, jota kannettiin 15 cm vasemman hihan olkasauman alapuolella.[4] Näiden johtajaliljojen värit olivat ylijohtajalla kultainen, järjestönjohtajalla (lpkj) keltainen, apulaisjärjestönjohtajalla (lpkja) valkoinen, osastonjohtajalla sininen, joukkueenjohtajalla vihreä, apulaisjoukkueenjohtajalla harmaa, vaeltajajohtajilla punainen, virkailijoilla musta, ja liiton virkailijoilla violetti. Tämän lisäksi liiton hallituksen jäsenet käyttivät liljan alla sen väristä kulmanauhaa 135 asteen kulmassa.

Varsinaisia johtajaliljoja edelsi vuonna 1925 käyttöönotetut tupsulliset metallista valmistetut hattumerkit. Hattumerkkien värit olivat SPPL:n ylijohtajalla kultainen, SPPL:n johtokunnalla siniset, piirien ja alaliittojen johtajilla mustat, järjestöjen (lippukuntien) johtajilla valkoiset, partio-ohjaajilla violetit ja muilla partiojohtajilla vihreät. SÄPY:n voimaantulon myötä hattumerkkien värit vaihdettiin noudattamaan uusien hihaliljojen värejä.

Hihaliljoja ei mainita enää vuoden 1940 PMO:ssa. Liljat jäivät todennäköisesti pois jo 30-luvun lopulla, kun yhdessä uuden partiojohtajamerkin kanssa otettiin käyttöön partiojohtajamerkin alla käytettävät verkaiset alustat. Alusta oli pentujohtajilla keltainen, partiojohtajilla ruskea ja vaeltajajohtajilla punainen. Lpkj/Lpkja:lla vihreä, piirissä toimivilla johtajilla ja ohjaajilla lipunsininen ja päämajan ja johtokunnan jäsenillä kultainen.[5] Näitä verka-alustoja ei pidä sekoittaa SPJ:ssä 1954-käyttöön tulleisiin partiojohtajan koulutustasoa kuvaaviin alustoihin.

NMKY:n Partioliitto

NMKY:n Partioliitto käytti johtajaliljojen sijasta vain hattutupsuja, jotka tunnettiin nimellä hattumerkki. Hattumerkkien värit erosivat SPPL:n tupsuista, ollen partiojohtajilla vihreä, joukkueenjohtajilla valkoinen, lpkj:lla vihreä-valko-vihreä, vaeltajilla keltainen ja partio-ohjaajilla sekä hallituksen jäsenillä violetit.[6]

Finlands Svenska Scoutförbund

FSSF otti johtajaliljat (ledarlilja) käyttöön jo vuonna 1919. Merkkiä kannettiin vasemmassa hihassa paikkakuntatunnuksen alapuolella. Värit olivat kårchefillä keltainen, vicekårchefillä valkoinen, scoutchefillä kultainen ja vicescoutchefillä hopeinen. Vuonna 1926 liljoiksi lisättiin masterille vihreä, marsteradjutantille tummanruskea ja kolonnhövdingillä sininen. Liitonhallituksen jäsenet käyttivät liljan alla samanvärisestä nauhasta tehtyä kulmaa. 1939 lisättiin jälleen uusia värejä: Förbundsfunktionärille harmaa ja distriktschefille musta. Lisäksi vihreän liljan käyttäjiksi lisättiin flockförare ja ruskean viceflockförare.

Suomen Vapaa Partioryhmä

Otettu käyttöön 1928 nimellä poikajaoston johtajatunnus. Kantopaikka 15 cm vasemman hihan olkasauman alapuolella. Järjestönjohtajalla (lpkj:lla) kultainen, järjestönvarajohtajalla (lpkja:lla) kultainen poikkiviivalla, järjestön virkailijalla sininen, masterilla sininen veljesjoukon värisellä alanauhalla, adjutantilla sininen lilja poikkiviivalla ja veljesjoukon värisellä alanauhalla. Lisäksi käytössä oli erityinen SVPR:n johtajan merkki, joka oli vasempaan hihaan kirjailtu hopeinen lilja. Varajohtaja käytti samanlaista poikkiviivalla.

1934 nimeksi vaihtui partiojohtajan käsivarsililja, ja värit siirtyivät noudattamaan SPPL:n värejä: Ylijohtajalla kultainen, järjestönjohtajalla (lpkj) keltainen, apulaisjärjestönjohtajalla (lpkja) valkoinen, osastonjohtajalla sininen, veljesjoukonjohtajalla vihreä, apulaisveljesjoukonjohtajalla harmaa, vaeltajajohtajilla punainen, virkailijoilla musta, ja liiton virkailijoilla violetti. SVPR:n aiemmista tunnuksista säilyi liiton apulaisjohtajan vino poikkiviiva kultaisessa merkissä ja hopeinen lilja joka muuttui SVPR:n poikajaoston johtajan tunnukseksi. Myös varajohtajalla liljassa oli poikkiviiva. Kuten SPPL:ssä, myös SVPR:n poikaryhmällä liiton hallituksen jäsenet käyttivät kulmanauhaa liljan alla.

Vuodesta 1934 alkaen, liiton poikajohtajat käyttivät myös hattumerkkiä, jonka väri vastasi käsivarsililjaa.

Lippukuntia, jotka käyttävät hihaliljoja

Lähteet

  1. SPJ:n Ohjekirja - Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion r.y:n Säännöt ja Pysyväismääräykset, 1946
  2. SPJ, Ohjekirja 1954
  3. SPJ, Ohjekirja 1960
  4. SPPL Säännöt ja Pysyväismääräykset SÄPY 1933
  5. Suomalaisen Partiopoikaliiton Partiomerkkiohjesääntö (PMO), 1940
  6. Tuomas Hyrsky, Suomen Partiomerkit 1910-1999
  7. http://vipe.partio.net/system/files/JohtajienPuku.pdf
  8. http://www.varty.fi/flash/merkkiohje.swf
  9. http://xn--jre-qlac.partio.net/sites/nuuksionnuuskinta.fi/files/suorituskirja14_valmis.pdf