Jarl Wahlström

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarl "Jalle" Wahlström
S. 9. heinäkuuta 1918
K. 3. joulukuuta 1999 (Helsinki)


Jarl Wahlström syntyi viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Isä, eversti Rafael Wahlström, toimi harjoittelukoulun rehtorina.[1]

Jarl Wahlström toimi Pelastusarmeijan kansainvälisenä johtajana vuosina 1981-86[2].

Elämänvaiheita

  • 1936 kirjoittaa ylioppilaaksi Oulun Ruotsalaisesta Yhteiskoulusta
  • 1937-38 opiskelee Pelastusarmeijan kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Saa komennuksen Ouluun, jossa toimii sodan syttymiseen saakka.
  • 1939-40, 1941-44 osallistuu talvi- ja jatkosotiin, kaksi viimeistä vuotta sotilaspastorina[1].
  • 1944 avioituu Pelastusarmeijan luutnantin, Maire Nybergin kanssa. Nimitetään SPJ ylipäälliköksi
  • 1946-53 toimii Pelastusarmeijan Partioliiton puheenjohtajana
  • 1957 saa kaulaansa Hopeasuden numero 37:n.
  • 1960- luku: toimii Pelastusarmeijan Oulun osaston johtajana. Puolisonsa Maire on Koskityttöjen lippukunnanjohtajana vuosina 1963-66.
  • 1972 saa komennuksen Pelastusarmeijan tehtäviin Kanadan ja Bermudan alueille[1].
  • 1976 aloittaa Suomen Pelastusarmeijan johtajana
  • 1981 siirtyy johtamaan Ruotsin Pelastusarmeijaa
  • 1981 valitaan Pelastusarmeijan maailmanlaajuiseksi johtajaksi, kenraaliksi. Hän oli liikkeen historian 12. kenraali.[1]
  • 1985 johtaa Pelastusarmeijan nuoreten konferenssia USA:ssa.
  • 1996 siirtyy eläkkeelle ja muuttaa Helsinkiin.
  • 1999 kuolee 81-vuotiaana, pitkän sairauden jälkeen. Tai, kuten Pelastusarmeijassa sanotaan, "ylennetään kirkkauteen".

Kunniamerkkejä

  • Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki (1964)
  • Order of Civil Merit, Muhunghwa Medal (Korea, 1983)
  • Doctor of Humane Letters h.c (Western Illinois, 1985)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (1989)[2]

Viitteet, lähteet