Kolkkapoikien koe ja tunnus
Kolkkapoikien koe ja tunnus
Auringon kehrän kierrettyä Nuolivaaran yläpuolelle kokoaa Kimmo poikansa ja kuin emoaan seuraavat hanhenpojat lähdemme kulkemaan peräkanaa hänen jäljessään kohti Korppikukkulan lakea. Kullakin on jousensa olallaan ja mukanaan muut Kimmon määräämät aseet ja tarvikkeet. Reippaasti marssien kuljemme siltaa pitkin Lohikosken yli ja jatkamme matkaa läpi Leppäniityn ja Kukka-ahon, kunnes vihdoin kipuamme pitkin Korppikukkulan järvenpuolista rinnettä ylös kukkulan korkeimmalle laelle.
Katsahtaessamme taaksepäin erotamme Haukijärven vastapuolisella rannalla kotimökkimme ja sen läheisyydessä tutut saaret, kosken, mäet ja vaarat. Maiseman katselemiseen ei kuitenkaan nyt ole enempää aikaa, sillä Kimmon ääni kutsuu rakentamaan rakovalkeata ja pystyttämään kotaa.
Tuli sytytetään samaan aikaan kun viimeinen pilkahdus alas Haukkavuoren taakse laskeutuvasta punaisesta auringonpallosta on kadonnut näkyvistä ja kun Kimmon suuri lappalaisilta opitun mallin mukaan tehty nahkakota on valmis tulevien tapahtumien keskuspaikaksi. Kimmo selostaa pojille edessä olevan kokeen vaatimukset. Jännittyneinä painavat pojat mieleensä niiden viiden esineen nimet, jotka heidän on löydettävä kolme yötä ja kolme päivää metsässä vaeltaessaan
- haukan siipisulka,
- punainen lumpeenkukka,
- Noitavuoren luolan valkoinen marmorikivi,
- hauen suuri kulmahammas ja
- kokatun oravan nahka.
Siinä ne olivat, ja lisäksi Kimmo määrää, että kunkin on matkan aikana pysyteltävä näkymättömänä toisilta pojilta, valmistettava itse ravintonsa ja pysyttävä koko ajan Suuren Virran, Haukijärven, Ketunhäntäojan ja Ilvessuon rajoittamalla alueella.
Kolkkapojat lähetetään matkaan tavallisesti yksinään, mutta nyt saa kukin ottaa mukaansa yhden nyky-suomalaisen toverin ja suorittaa jokaisen tehtävän yhdessä kummankin puolesta. Ensikertalaiset Lippo, Sampsa ja Seppo saavat parikseen meistä vanhimmat, Jyrkin, Antin ja Pyryn. Vanhemmat erä-Suomen kolkat taas ottavat seurakseen meidän nuorimpamme. Liikkeelle on lähdettävä heti auringon noustua ja palattava kolmen päivän ja kolmen yhden kuluttua, ennen kuin aurinko on kierroksellaan ohittanut Ketunhäntäojan.
Selostettuaan kokeen Kimmo nousee seisomaan ja kohottaa oikean kätensä samanlaiseen tervehdykseen kuin teimme Kalevalle erä-Suomeen saapuessamme. Nopeasti pojat asettuvat piiriin hänen ympärilleen ja huutavat hehkuvin mielin yhteen ääneen oppimansa kolkkapoikien tunnuslauseen: ”Kaleva, me tahdomme tehdä parhaamme.” Kumeina kaikuvat Kimmon salaperäiset vastaussanat: ”Tap, tap, tap”, Korppikukkulan kallioseinästä ja pojat lopettavat huudon vieläkin lujemmin: ”Me tahdomme tep, tep, tep.”
”Luotan teidän jokaisen hyvään tahtoon tehdä parhaansa nyt alkavassa kokeessa. Jos kuitenkin sattuisitte eksymään tai muuten joutuisitte pulaan, katsokaa ympärillenne, niin näette merkkituleni täällä korkean Korppikukkulan laella. Se palaa yötä päivää ja ohjaa teidät aina luokseni. Hyvää yötä ja hyvää eräonnea!”
Pojat vastaavat toivotuksiin ja käyvät makuulle rakovalkean lämpimään loisteeseen. Kimmo ja minä vetäydymme kotaan mielessämme jännitys poikien onnistumisesta.
Ennen kuin jatkan kertomistani kokeen suorittamisesta, on minun kuitenkin selostettava sinulle, lukijani, poikien äskeisen salaperäisen huudon merkitys. Muistat ehkä vielä, miten Kimmo opetti kolkkapojilleen kolkkien lain ja sanoi sen olevan poikien koko toiminnan perusta. Lain lisäksi on vielä toinenkin ohje, jota erä-Suomen kolkkapojat seurasivat, nimittäin kolkkapoikien tunnuslause. ”Me tahdomme tehdä parhaamme”, niin se kuuluu, ja sitenhän pojat äsken huusivatkin. Entä sitten Kimmon salaperäiset kolme kirjainta käsittävät sanat ”tap, tap, tap”? Niilläkin on oma merkityksensä, jonka Kimmo on meille opettanut. Sanassa TAP kukin kirjain on tietyn sanan alkukirjain ja nämä sanat ovat TEE AINA PARHAASI. Poikien vastauksessaan käyttämän sanan TEP kirjaimet taas merkitsevät kahta sanaa TEHDÄ PARHAAMME.
Kaksi ensimmäistä kirjainta aloittaa siis edellisen sanan ja kolmas kirjain toisen sanan. Koko huudon loppuosa on siis vastauksena Kimmon kehotukseen näin: ME TAHDOMME TEHDÄ PARHAAMME. Siis juuri mainitsemani kolkkapoikien tunnuslause.
Katso myös:
Lähde: Lähde: Osmo Vesikansa; Kolkkapojan kirja, 1957