Ohjelmauudistus 2010/Johtajan kansio/Seikkailijat/Johtajana seikkailijoissa/seikkailijajoukkue

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhtenäis- ja putkimalli seikkailijoissa HUOM! EI KÄYTETÄ SANAA KLIMPPI, KOSKA SIITÄ TULEE HETI MIELEEN RÄKÄ


YHTENÄISJOUKKUE


Joukkueet voivat olla joko yhtenäisjoukkueita tai putkijoukkueita. Yhtenäisjoukkueessa kaikki aloittavat suunnilleen samaan aikaan ja uusia vartiolaisia ei juuri tule vartioon sen jälkeen. Vartiolaiset ovat siten suurin piirtein samanikäisiä ja saattavat tuntea toisensa jo sudenpentuajalta. Yhtenäisjoukkuetta leimaa yleensä vahva yhteishenki ja vartiolaiset tapaavat toisiaan myös partion ulkopuolella.


Pojat toimivat useimmiten luontevasti isoissa porukoissa, joten heidän ensisijainen viiteryhmänsä on koko joukkue. Tytöt puolestaan muodostavat yllättävän nopeastikin pieniä kahden tai kolmen hengen porukoita, joiden hajoittaminen voi aiheuttaa katkeria vastalauseita. Tytöt luultavasti samaistuvat helpommin omaan vartioonsa, kuin koko joukkueeseen, jos vartiot pysyvät samana koko seikkailija-ajan. Välillä voi olla hyvä vaihdella vartioiden kokoonpanoa, mutta ei ole mitään syytä muka kasvatuksellisessa mielessä joka kokouksessa erottaa ystävyksiä toisistaan. Vartion jälkeen pojista koostuva yhtenäisjoukkue voi halutessaan jatkaa suoraan toimintaansa tarpojavartiona. Isot tyttöjuoukkueet kannattaa jakaa kahdeksi vartioksi tarpojiin siirryttäessä.


PUTKIJOUKKUE

Putkivartioon puolestaan liittyy vuosittain uusia, juuri sudenpennusta tulleita jäseniä ja vanhimmat vartiolaiset siirtyvät tarpojiksi. Uusien vartiolaisten mukaan ottaminen on helppoa, eikä pienessäkään lippukunnassa synny ongelmaa, jos uusia aloittavia vartiolaisia on vain muutama. Samassa vartiossa on samaan aikaan eri ilmansuuntia suorittavia ja eri ikäisiä vartiolaisia.


Jos seikkailijajoukkue toimii putkimallilla, kannattaa jakaa joukkue siten, että samanikäiset ovat samassa vartiossa. Silloin pystytään helposti toimimaan niin, että samassa kokouksessa toiset vartiot harjoittelevat saman aihealueen (esim. ea, tulenteko, ruoka, solmut) helpompaa ja osa edistyneempää versiota. Iso osa seikkailijaohjelmasta on luontevasti retkellä suoritettavaa, joten sekin helpottaa eri ilmansuuntien suorittamista ryhmässä yhdenaikaisesti. Koko joukkue voi tehdä kokouksissa samaa taitomerkkiä, isommat tekevät tarvittaessa haastavammalla tasolla kuin pienemmät. Tämä vaatii johtajalta runsaasti soveltamiskykyä ja suunnittelemista, mutta niin putkimallissa väistämättä käy.


Molemmissa vartiotyypeissä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Riippuu paljolti lippukunnan rakenteesta ja uusien vartiolaisten määrästä kumpi tyyppi kulloinkin soveltuu. Joskus joukkueet eivät myöskään ole kovin selvästi kumpaakaan, vaan niissä on piirteitä molemmista tyypeistä. Esimerkiksi jos lippukunnan kahden joukkueen jäsenmäärä on kutistunut niin pieneksi, että se haittaa toimintaa, kannattaa harkita myös joukkueiden yhdistämistä.


VENEKUNTA


Meripartiolippukunniksi kutsutaan niitä lippukuntia, joiden toiminta painottuu vesillä liikkumiseen. Periaatteet ja tavoitteet ovat samat kuin partiotoiminnassa yleensäkin, mutta purjehtiminen ja siihen liittyvät tiedot ja taidot ovat keskeinen osa meripartiotoimintaa erityisesti kesällä. Meripartiossa joukkueita kutsutaan venekunniksi. Venekuntaa johtaa Sampo (ruots. Kapten) Meripartiotoimintaa on eniten rannikko- ja saaristoalueiden partiolippukunnissa, mutta myös sisämaan järviltä löytyy lippukuntia, joilla on meripartiotoimintaa.

Meripartiolaiset suorittavat samat seikkailijaohjelman perusaktiviteetit kuin maapartiolaisetkin. Painotuksia voi vaihdella tarpeen mukaan, esim. perusohjelman pelaustautumisativiteeteissa voi painottaa omassa lippukunnassa tärkeitä asioita.

Jokaiseen ilmansuuntaan kuuluu lisäksi muutama kesäaikaan suoritettava lisäaktiviteetti meripartiolaisille. Lisäaktiviteetit sisältävät merimiestaitoja ja oman lippukunnan alukseen liittyviä aioita tai liittyvät sellaiseen kalustonhuoltoon, jota maapartiolainen ei kovin usein tarvitse. Kaikki halukkaat seikkailijaryhmät voivat tietenkin suorittaa meripartion lisäsuorituksia, jos heillä on siihen mahdollisuuksia ja mielenkiintoa.

Meripartiolaistenkin seikkailijaohjelmaan kuuluvat taitomerkit. He suorittavat yhden meritaitomerkin jokaisessa ilmansuunnannassa. Taitomerkeissä on lähinnä lipukunnan alukseen liittyviä aktiviteetteja, joten niitä ei voi suorittaa ilman jonkinlaista venettä. Taitomerkit suoritetaan numerojärjestyksessä. Jos aikaa jää, meripartiolaiset voivat suorittaa muita seikkailijaohjelman taitomerkkejä oman kiinnostuksensa mukaan.


SISUKKAAT SEIKKAILIJAT


Sisupartiotoiminta on aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille suunnattua ja sovellettua partiotoimintaa. Sisupartion periaatteet, tavoitteet, tavat ja toimintamuodot ovat samat kuin muussakin partiotoiminnassa, mutta partiopolulla eteneminen tapahtuu kunkin sisupartiolaisen yksilölliset edellytykset huomioiden.

Onko vartiossasi sisupartiolainen? Ota selvää hänen vammastaan ja tarpeistaan, keskustele vanhempien, huoltajien tai laitoksen henkilökunnan kanssa siitä, mitä sinun pitäisi ottaa huomioon. Sinulla on oikeus saada heiltä tietoa ja ohjeita, muuten johtajana toimiminen voi käydä raskaaksi tai jopa mahdottomaksi. Jos vartiolaisesi on esimerkiksi liikuntavammainen, tarkista soveltuvatko kokoustilat hänelle. Suunnittele vartiosi toiminta niin, että hän pystyy siihen osallistumaan, esimerkiksi retkipaikan valinta on oleellinen asia.

Sisupartiolaisten kohdalla täytyy ohjelmaa useimmmiten tavalla tai toisella solveltaa, usein jopa yksilöllisesti. Siksi joukkue ei saisi olla kovin iso. Osan suorituksista voi jättää suosiolla pois ja mahdollisesti korvata jollain muulla. Yksityiskohtaisia ohjeita soveltamiseen on täysin mahdoton antaa. Kehitysvammaisen partiolaisen aktiviteetit muodostuvat kovin erilaiseksi kuin liikunta- tai aistivammaisen. Kysy rohkeasti neuvoa ja apua lippukunnan muilta johtajilta ,partiolaisen vanhemmilta tai huoltajilta sekä piirisi sisuohjajalta.


MAMUT SEIKKAILIJOISSA


Partion periaatteiden mukaan partio on kansainvälistä ja avointa kaikille. Tämä koskee myös partiotoimintaan liittyviä maahanmuuttajia. Yleensä maahanmuuttajataustaiset vartiolaiset toimivat samassa joukkueessa muiden kanssa. Maahanmuuttajataustaisen vartiolaisen myötä lippukunnan ja joukkueen käytäntöjä voi joutua miettimään uudelleen. Tulokkaan kielitaito ja erilaiset tavat voivat asettaa joukkueen toiminnalle haasteita, jotka vartionjohtajan tulisi ottaa huomioon toimintaa suunnitellessa. Toisaalta erilaiset kulttuurit tuovat myös rikkautta ryhmän toimintaan.

Mieti miten joukkueessasi otatte vastaan maahanmuuttajajäsenen. Ota selkoa tämän kulttuurista ja kerro tästä myös joukkueellesi. Erilaisuudesta pitäisi keskustella avoimesti vartiossa, eikä jättää sitä huomiotta. Näin säästytte monilta väärinkäsityksiltä. Pyydä esimerkiksi uutta jäsentä pitämään vartiolle kansainvälisyysilta hänen omasta kulttuuristaan ja siihen kuuluvista tavoista. Älä tee kulttuurieroista liian suurta numeroa, mutta huomioi esimerkiksi maahanmuuttajan omat juhlapyhät. Maahanmuuttajat osallistuvat vartion toimintaan siinä missä muutkin, mutta älä vaadi häntä tekemään sellaista, mikä hänen omassa kulttuurissaan on kiellettyä.