Ohjelmauudistus 2010/Johtajan kansio/Seikkailijat/Pohjoinen19/Tyhmä-Jussi

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tyhmä-Jussi Kirjasta Jantunen R, Savolainen M: Suomen lasten lakikirja

Oli poika nimeltä Jussi. Koska hän oli kovapäinen, häntä kutsuttiin Tyhmä-Jussiksi. Kerran hän sattui sukulaistaloon yhtä aikaa serkkunsa Matin kanssa. Matilla oli kaunis kaarnavene. "Mistä sait tuon veneen?" Tyhmä-Jussi kysyi. "Itse tein", Matti vastasi. "Löysin metsästä kaarnanpalan ja siitä vuolin." Tyhmä-Jussin teki myös venettä mieli. Hän aikoi lähteä metsään. "Kysy ensin, saatko ottaa metsästä kaarnaa", Matti neuvoi, mutta Tyhmä-Jussi ei kuunnellut. Hän rymisteli metsään ja viilteli kaarnan lähimmästä petäjästä, joka eteen sattui, ja puu itki pihkakyyneliä.

Toisen kerran Tyhmä-Jussi näki Matin syövän mustikkamaitoa. "Mistä sait mustikoita?" Tyhmä-Jussi kysyi. "Metsästä mäen takaa", Matti sanoi, ja Tyhmä-Jussi lähti loikkimaan metsää kohti. "Ota astia mukaan", Matti huusi perään, mutta Jussi ei kuunnellut. Hän keräsi marjat varsineen päivinenn ja ilmestyi pihalle valtava mustikkapehko kainalossa. Sisällä hän koetti nyppiä mustikoita kuppiin, mutta enimmät niistä putosivat juuri pestylle lattialle ja likasivat paikat. "Menetkö ulos lattiaa sotkemasta!" emäntä kimmastui. "Ja marjapaikankin let matalaksi pistänyt! Mistäs ensi vuonna mustikat otetaan?" Ja emäntä ajoi Tyhmä-Jussin pihalle.

Illalla pojat menivät saunaan. Matilla oli tuoksuva koivuvasta mukanaan. "Mistä sait tuon vastan?" Tyhmä-Jussi kysyi. "Isäntä toi tuulen kaataman koivun pihaan ja käski siitä ottaa", Matti sanoi. "Hae sinäkin vastan aineet!" "En minä maasta vastan aineita ota", tuumasi Tyhmä-Jussi ja kävi taittelemassa vastan pihakoivusta. Koivu kohahti ja isäntä kiiruhti pihalle. "Mitä teet, ruoja, runtelet pihakoivua!" isäntä huusi. "Sen on vaarini istuttanut ja itse olen sen oksilla poikasena kiikkunut! Sama jos taitaisit käden minulta!"

Seuraavana päivänä Tyhmä-Jussi sai lähteä talosta, mutta Matti tuli vielä monena kesänä käymään. Talo otti hänet hyvin vastaan, ja metsän hän sai ikuiseksi ystäväksi.