Partiofilosofia

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Partiofilosofialla tarkoitetaan yleensä partioaatteen ideologian osaa, joka määrittelee partiolaisen henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta.

Baden-Powellilainen partiofilosofia (nimetty B-P:n mukaan) voidaan kiteyttää näkemykseen henkilökohtaisen uskonnollisen vakaumuksen tärkeydestä ja suvaitsevaisuudesta muita uskonnollisia näkemyksiä kohtaan. Merkittävimpänä sakramenttina nähdään luonto ja sen ainutlaatuisuuden ymmärtäminen metodina jumalan käsittämiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kreationismia (B-P oli Charles Darwinin kannattaja).

Useiden Metsänkävijälippukuntien perustaja Ilmari Vainio oli Baden-Powellilaisen partiofilosofian tunnetuimpia kannattajia Suomessa ja vastusti Suomen valtionkirkon tunnustuksellisuuspyrkimyksiä partioliikkeessä.[1]

Tunnustuksellinen partiofilosofia tarkoittaa partioideologiaa, joka perustuu joihinkin tiettyihin uskontokuntiin kuten Suomessa pääasiassa Suomen valtionkirkon Evankelis-Luterilaiseen ideologiaan. Myös kreikkalais- ja roomalaiskatolisilla uskontokunnilla on Suomessa omat tunnustukselliset partiolippukuntansa.[2]

Suomen Partioliiton perustajiin kuulunut Verneri Louhivuori oli Partion alkuaikojen tunnetuimpia tunnustuksellisen partiofilosofian edistäjiä Suomessa.

Ateistista tai agnostista partiofilosofiaa ei varsinaisesti ole olemassa, koska partiofilosofian määritelmä rajaa tällaiset maailmankatsomukset ulkopuolelleen. Käytännössä partioaatteen suvaitsevaisuutta korostavat arvot mahdollistavat ateistienkin osallistumisen partiotoimintaan.

Lähteet

  1. Matti Luokola. Artikkeli: "Suomen Metsänkävijät henkinen partiopiiri" kirjassa Helsingin Metsänkävijöiden 75-vuotisjulkaisu, 1992
  2. http://wiki.partio.net/Suomen_Partiolaisten_peruskirja