The MobileFrontend should be working again on the ScoutWikis

Partiohistoria

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Robert Baden-Powell

Robert Baden-Powell oli englantilainen upseeri, joka loi menestyksekkään sotilasuran brittiläisessä imperiumissa toissavuosisadan vaihteessa. Hän alkoi pioneeri tiedustelupartiolaisten kouluttamisessa. Vuonna 1899 hän julkaisi tiedustelupartiolaisten koulutukseen tarkoitetun kirjan Aids to Scouting. Palattuaan komennuksiltaan Englantiin B-P huomasi että Aids to Scoutingia käytettiin koulujen yhteydessä olevissa kerhoissa ja muissa nuorisojärjestöissä, joiden tarkoitus oli pitää nuoret poissa kaduilta ja pahanteosta sekä kasvattaa näitä. Varsin mittavia partiota vastaavia nuorisojärjestöjä oli jo olemassa, mutta niiden ohjelma kaipasi monipuolistamista. B-P ryhtyi muokkaamaan tiedustelupartiolaisten koulutusta lapsille sopivaan muotoon. Kun hän halusi kokeilla ideoitaan käytännössä, hän lainasi tarkoitusta varten tuttaviltaan saaren (Brownsea) leiriä varten. Ensimmäinen partioleiri pidettiin 1.-8.8.1907. Pojat oli koottu eri kouluista ja yhteiskuntaluokista sekä kaupungista että maaseudulta. B-P:n kanssa leiriä johti B-P:n vanha tuttu "Poika" Mclaren.

Leiri onnistui hyvin, ja B-P paneutui partioon yhä hartaammin. Aids to Scouting-sovelma Scouting for Boys julkaistiin 1908, ja se oli tarkoitettu jo olemassa oleville nuorisojärjestöille. Partiokoulutuksen tavoitteena oli kehittää pojan luonnetta, kätevyyttä ja fyysistä olemusta. Kirja oli menestys; eri puolille Brittein saaria muodostui muista nuorisojärjestöistä riippumattomia partiolaisjoukkoja kuin itsestään. 1908 ryhdyttiin julkaisemaan The Scout-lehteä kannattajille. Samana vuonna pidettiin toinen partioleiri Humshaugissa, jonka osallistujat olivat voittaneet osallistumisoikeuden The Scout-lehden kilpailussa. Kolmas leiri Beaulieu River pidettiin osittain merellä, osittain maalla –tästä sai alkunsa meripartiotoiminta, jolle B-P veli Warington Baden-Powell kirjoitti oman käsikirjan. Perustettiin paikallisia komiteoita, jotka rekisteröivät alueen partiolaiset. Lippukunnilla oli yleensä taustayhteisö, esimerkiksi seurakunta tai koulu. Partio ei levinnyt keskusjohtoisesti, vaan itsenäisesti.

Järjestö

Partion järjestäytymisessä yksi ensimmäisistä askelista oli The Scout – lehden julkaiseminen kannattajille 1908. Tässä lehdessä B-P antoi ohjeita partion toteuttamiseen. Partio levisi todella nopeasti. Vuoden 1909 loppuun mennessä partiolaisia oli Britanniassa yli 60 000 ja partiota varten ryhdyttiin rakentamaan organisaatiota.

Tiettävästi varhaisin kuva partiotytöstä
Vuonna 1909 tuli B-P:lle vastaan täysin yllättäen tyttöpartiolaisia. Kysyntään haluttiin vastata, ja tyttöpartiota lähdettiin kehittämään. B-P halusi, että tyttöpartiointi olisi tyttömäisempää, kodinhoitoon ja äitiyteen valmistavaa. Tyttöpartiolaisille perustettiin oma liike, jonka johtoon tuli B-P:n sisar Agnes Baden-Powell. Vuonna 1912 Agnes Baden-Powell kirjoitti tyttöpartiolaisille kirjan How Girls Can Help to Build The Empire.

Tässä vaiheessa organisaatiossa vapaaehtoiset pyörittivät toimintaa, vain toimistohenkilökunta oli palkattua. Talous oli ongelmana.

Partiotoiminta oli suunnattu 11-vuotiaille ja sitä vanhemmille pojille. Sudenpennuille tehtiin oma ohjelma 1914, mutta tämä ei tyydyttänyt B-P:tä. Hänen mielestään esitelty sudenpentutoiminta oli vain vesitettyä vartiotoimintaa. 1916 B-P sai valmiiksi sudenpentuohjelman The Wolf Cub’s Handbook, joka perustui paljolti Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan.

Tyttöpartiolaisten ohjelmaa ja järjestöä uudistettiin 1916-1918, Agnes Baden-Powell väistyi järjestön johdosta ja tilalle tuli B-P:n vaimo Lady Olave. Uudistusten myötä tyttöpartioinnista tuli enemmän poikapartion kaltaista. Toimintaa tukemaan B-P ja Lady Olave kirjoittivat kirjan Girl Guiding 1918

Vaeltajatoiminta esiteltiin samoihin aikoihin (1918).

B-P oli suunnitellut partion Imperiumin oloihin, alunperin suunnitelmissa ei ollut minkäänlaista ulkomaille leviämistä. B-P oli jopa ehdottanut, että partiojohtajakoulutusta järjestettäisiin dominioiden koulutuskeskuksissa, jolloin saataisiin dominion nuoret ja sitä kautta koko väki sidottua tiukemmin emämaahan. Sidoksesta Brittiläiseen imperiumiin kertoo mm se, että partiolaisten suojeluspyhimys, Pyhä Yrjö, on myös Englannin suojeluspyhimys.

I maailmansota

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen partiota riivasi johtajapula. Baden-Powellit kiersivät ympäri maailmaa katsomassa partiota ja sen kehittymistä. Kiistakapulana eri maissa oli erityisesti erirotuisten partiojärjestöt: Intiaan luotiin yhtenäinen (englantilaiset ja intialaiset) järjestö, Afrikassa mustaihoiset pidettiin erillään valkoihoisista. B-P puhui epäpoliittisuuden, epämilitaristisuuden puolesta. Yhtenäisen partioasun oli tarkoitus korostaa sitä, ettei ollut tärkeää minkälaiset pojan lähtökohdat olivat.

Sisupartiointi aloitettiin 1936.

II maailmansota ja sen jälkeen

Partiojärjestöllä ei ollut siteitä saksalaiseen Hitler-Jugendiin tai italialaiseen Balillaan.

B-P oli matkoillaan ihastunut Keniaan, jonne he muuttivat. Siellä B-P kuoli 8.1.1941.


Katso myös Suomen partiohistoria ja muut luokassa historia olevat artikkelit.

Baden powell thumb.png
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikiä laajentamalla artikkelia.