Puijon Pakertajat

PartioWiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puijon Pakertajat
Perustiedot
Tyyppi:	yhteislippukunta
Perustettu:	1972
Jäsenmäärä:	n. 150 henkilöä
Toiminta-alue
Toiminta-alue:	Puijonlaakso, Päiväranta ja Julkula (Kuopio)
Partiopiiri:	Järvi-Suomen Partiolaiset
Taustayhteisö:	Puijon seurakunta
Toimipaikat
Kolo:	keskustan lisäksi Puijonlaaksossa ja Julkulassa
Kämppä:	Kaatra ja Vaikko
Tunnukset
Huivi
sininen + neliö huivimerkki
Partiopaita
Sininen
WWW-sivut
http://www.puijonpakertajat.partio.net/

Korjattava
Tämä artikkeli on sisällöllisesti tai kielellisesti heikkolaatuinen.
Voit auttaa PartioWikiä korjaamalla artikkelin sisältöä tai kieliasua.

Puijon Pakertajat on Kuopiolainen yhteislippukunta, joka perustettiin vuonna 1972. Lippukunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2007 Varpu Vidgren.

Lippukunnan toimialuetta ovat pääosin Puijonlaakso, Päiväranta ja Julkula, ja näinpä lippukunnan kolot sijaitsevat keskustan lisäksi Puijonlaaksossa, Julkulassa ja Päivärannassa.

Lippukunta käytää sinistä huivia, jossa huivimerkkinä keltainen neliö jonka sisällä kaksi ”Pakertajaa” vaellussauvoineen. Huivimerkissä Pakertajien rinkat muodostavat lisäksi kirjaimet PP, jotka kuitenkaan eivät muodosta lippukunnan virallista lyhennettä(Virallinen lyhenne on PuPa).

Sisällysluettelo

1 Historia
- 1.1 Lippukunnan esihistoria
- 1.2 Lippukunnan perustaminen
2 Ansiomerkki
3 Huudot
4 Ryhmät ja jäsenistö
5 Kämpät

Historia

Lippukunnan esihistoria

Oletettu lippukunnan perustamisvuosi on 1952. Vuosilta – 52–56 ei kuitenkaan ole tallella kirjoitettua tietoa, eikä lippukunnan nykyisillä jäsenillä juurikaan ole muistikuvia elomme alkuvaiheista.

Tarina kertoo, että jo vuonna – 52 perustettiin Kuopion varuskuntaan partiolippukunta. Lippukunnan virallisena perustamisvuotena kuitenkin pidetään vuotta 1972, sillä vasta tuosta vuodesta lähtien lippukunnan toiminta ollut vakaata ja yhtäjaksoista.

Vuoden 1957 alussa varuskunnan partiolippukunta sitten organisoitiin uudelleen, ja lippukunnan johtoon valittiin kapteeni E. J. Reinikainen. Tuolloin lippukunnassa vaikuttivat kuusi partiopoika ryhmää, kaksi kolkkaparvea, sekä useampi joukkue samoilijoita. Jäsenrekisteriotteen mukaan vuoden 1958 lopussa lippukunnassa on ollut 56 varsinaista jäsentä.

Noihin aikoihin silloisella lippukunnallamme oli yhteistyötä myös alueen tyttölippukunnan, Touho-Tiinojen kanssa. Kuusikymmentäluvulla lippukunnat olivat poikkeuksetta joko poika- tai tyttölippukuntia. Partiopojilla oli omat partiopoikapiirinsä, ja tytöillä omansa, sillä partioliikkeen perustamisesta asti (1907) tytöt ja pojat oli haluttu partiotoiminnassa pitää erillään.

Viimein, vuonna 1961 tehtiin ehdotus yhteisestä vanhempainneuvostosta sisaruslippukunnan kanssa. Vanhempainneuvosto saatiinkin, vaikkakin vasta pari vuotta myöhemmin. Vanhempainneuvostojen yhdistyessä vuonna 1964 lippukuntamme johtajana toimi Vesa Rossi, ja Touho-Tiinojen lippukunnanjohtajana vastaavasti Hilde Turunen.

Vuonna 1967 lippukunnan toimitilaksi sitten saatiin Sompatie 7:n alakerrassa sijaitseva askarteluhuone. Samana vuonna kaupungin nuorisotoimiston suosiollisella avustuksella pääsimme ensimmäistä kertaa kokoontumaan omalle partiokololle Luistelijantielle.

Lippukunnan perustaminen

Varsinaisesti lippukuntamme perustettiin vuonna 1972. Tuolloin lippukunta organisoitiin toimintatauon jälkeen uudestaan, ja uusi lippukunta otti nimekseen Puijon Vesaiset. Kaikki vanhan lippukunnan varat ja omaisuus siirtyivät Puijon Vesaisten käyttöön.Samana vuonna lippukunnalle saatiin myös taustayhteisö Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnasta.

Sekä tonttu-, että kolkkaosastot aloittivat tuolloin toimintansa Puijon Vesaisissa. Lippukunnanjohtajina toimivat noihin aikoihin Armas ja Eevi Kumpulainen, jotka tekivät monen monta vuotta töitä lippukunnassamme. Kumpulaisten lopulta muuttaessa Kuopiosta, seuraaviksi lippukunnanjohtajiksi valittiin Tauno Rissanen ja Eija Keski-Nisula.

Paitsi oman lippukuntamme historian kannalta, myös muista syistä vuoden 1972 sanotaan olleen suomalaisen partiotoiminnan kannalta merkittävä vuosi. 1972 Kuopiossakin järjestetyssä paraatissa nimittäin juhlistettiin partiopoika-, ja partiotyttöpiirien yhdistymistä Suomen Partiolaiset ry:ksi.

Tuolloin myös Touho-Tiinat otettiin täysipainoisesti mukaan lippukunnan toimintaan. Silti vielä vuotta myöhemmin tontuilla, kolkilla, partiotytöillä, ja partiopojilla oli kaikilla omat leirinsä, ja tapahtumansa.

Lippukunnan muuttuessa sekalippukunnaksi alkoivat jäsenmäärät nousta. Pian eivät vanhat kokoustilat enää riittäneet, ja vuoden 1974 aikana lippukunta otti käyttöön uuden kolon Taivaanpankontiellä.

Matti Komulainen otti johdon lippukunnassa vuoden 1977 paikkeilla, jolloin lippukunnan käyttöön saatiin Puijon seurakuntakeskuksen kerhohuone. Taustayhteisönä toimi silti edelleen Tuomiokirkkoseurakunta.

Viimein, 17. maaliskuuta vuonna 1978, tuolloin 26-vuotias sekalippukunta otti nimekseen PUIJON PAKERTAJAT .

Vuotta myöhemmin lippukunnanjohtaja vaihtui jälleen. Tällöin valtaan nousi Aulikki Nissinen, joka maineikkaasti johti lippukuntaa kahden vuoden ajan. Aulikki Nissisen aikana Puijon Pakertajien jäsenmäärä kasvoi jälleen kerran suuremmaksi kuin koskaan aiemmin, ja tällöin saimme käyttöön Suunnistajantiellä sijaitsevan partiokolon, joka on käytössä edelleen. 1979 lippukunnan taustayhteisöksi saatiin Puijon seurakunta. Samana vuonna vietettiin myös Suomen Partiolaisten ensimmäistä suurleiriä. ”Karelia” järjestettiin elokuun alussa Kolilla, ja tälläkin finnjamboreella oli edustajia Pakertajista.

Lippukunta rekisteröitiin helmikuun 18. päivä vuonna 1983.

Kultaisen kahdeksankymmentäluvun keskivaiheilla, kun lippukunnanjohtajan virkaa toimitti herra nimeltänsä Lasse Wallenius, alettiin alati kasvavan lippukunnan tarpeisiin suunnitella omaa leirikeskusta.

Pian aloitettiinkin Kaatran kämppien rakentaminen Kaislastenlahdessa. Kaatran ensimmäinen kämppä (joka toimii nykyään saunana) valmistui v. 1984. Toinen, eli keskikämppä valmistui 1988, ja kolmas, eli iso kämppä 1992.

Kaikki kämpät rakennettiin talkootyönä, partiolaisten vanhempien avustuksella. (Kiitos Väinö, kiitos Jorma, kiitos Pertti...)

Vuonna 1990 muuan Jussi Eronen perusti kolmensadanviidenkymmenen (350) hengen lippukunnan sisäisen tiedonvälityksen edistämiseksi lippukuntalehden. Ensimmäinen Pakertajalehti ilmestyi 26.5.1990 Suurjuhlaan mennessä bussissa.

Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella myös Pakertajakulttuuri alkoi voimistua paitsi lippukunnan sisällä, myös muualla piirissä. Erilaisissa partiotapahtumissa ovat pian jo viisitoista vuotta kaikuneet erilaiset Pakertajalaulut, ja – huudot.

Yhdeksänkymmentäluvun Pakertajat muistetaan aktiivisena kisalippukuntana, jonka jäsenet ovat reippaita ja reiluja partiohenkisiä lapsia, nuoria ja aikuisia. Mieliin ovat painuneet ainakin lippukunnan suuri jäsenmäärä, osallistuminen piirin tapahtumiin, aktiivisuus kesäleirien järjestämisessä, ja erityisesti ne omat kämpät.

Omia kesäleirejä tehtiin vuosittain joko oman lippukunnan kesken, tai yhteistyössä muiden lippukuntien kanssa. Leirit suuntautuivat usein Pielavedelle, kun taas nykyisin ehdottomasti suosituin leiripaikka on Vaikkojoen Rakkinekoski.

Partiotaitokisoihin osallistuminen on aina ollut aina ilomme, ja ylpeytemme aihe. Vuosina 1990–2000 kisoihin osallistuminen on ollut erityisen aktiivista. Kisoissa kun käypi riittävän usein, niin sieltä väkisinkin tarttuu niitä voittoja aina välistä mukaan. Tämänpä vuoksi ovat kolojemme seinät mitaleilla päällystetyt! Monessako muussa lippukunnassa vuorataan seinät kullalla ja hopealla, sitä sopii miettiä..

Noilta vuosilta kaikki muistanevat ainakin legendaariset Hunajapuput, Twistaawat Erähirvet, Vauhtilapset, Viirupöllön, Kuukkelit, Max.Pist.:n, Timjamit, Kuppipuristimen, Pe-Hi III:n ja muut Pakertajia tunnetuksi tehneet kisajoukkueet.

Eipä sillä, ei se ole heikkoa ollut viime vuosienkaan menestys, ja kaikki varmaan muistavat tulevaisuudessakin K”TUSKA”P:n, Viuhahduksen, ANNU:n, Kärpät ja legendaarisen WC-ankan, sekä tietenkin joukkueemme joka saa rastimiehet lähes poikkeuksetta kysymaan "anteeks kuka?" eli siis 23Q3C30.

Ansiomerkki

Puijon Pakertajien oma ansiomerkki, hopeinen pakertajalaatta on myönnetty Tuomiston Jounille, Hakkaraisen Väiskille, Laihon Pertille ja Kinnusen Jormalle,

Huudot

”Toiset väsyy, luovuttaa, Pakertajat pakertaa!”

”Missä parhaat teltat, majat, siellä Puijon Pakertajat!”

”Turha muiden koittaa, Pakertajat voittaa!”

”Pakertajan laulu” julkaistiin Helsingissä suurjuhlan yhteydessä 26.5.1990

Melodia: Kalle Kustaan Muori Sanoitus: Jussi Eronen

Kuopiossa Puijolla on lippukunta suur’ arvasitkin varmaan Puijon Pakertajat juur’ Partio jos Suomessa ei muuten toimiskaan, kyllä Puijolla noustaan vaan!

Kerto: Puijon Pakertajat voittaa, kaikki meille tätä soittaa. Taas kun uusi päivä koittaa, kyllä Puijolle noustaan vaan!

PT- kisatehtävät on meille helppoja, palvelu on ilonamme, aina valmiina! Vartiot ja laumat jälleen rientää auttamaan, tule Puijolle katsomaan!

Kerto:

Hirsikämpät seisoo Kaatralammen rannassa, tuskin nähty parempia koko Savossa. Tarpeellinen lippukunnan joka jäsen on, Sinäkin olet korvaamaton!

Kerto:

Ryhmät ja jäsenistö

Viikottaisessa ryhmätoiminnassa on tällä hetkellä mukana reilut 80 Pakertajaa. Jäsenmäärältään Pakertajat on Pohjois-Savon suurin lippukunta, rekisteröityjä jäseniä oli vuoden 2007 loputtua noin 160.

Kaudella 2005-2006 Pakertajissa toimii neljä sudenpentulaumaa ja seitsemän vartiota, joista yksi on sisuvartio. Vaeltajatoimintaakin on vaihtelevasti, vaeltajaryhmiä on kaksi, ne vanhemmat eli MyÖ ja ne nuoremmat.