Soittorinki

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soittorinki oli tiedonvälitystapa, jolla esimerkiksi vartion kaikille jäsenille voitiin toimittaa joku viesti. Soittoringissä ryhmän jäsenillä oli nimetty henkilö, jolta he saivat viestin puhelinsoitolla sekä henkilö, jolle he viestin puhelisoitolla välittivät. Esimerkiksi kun vartionjohtaja halusi tiedottaa jotain, soitti hän soittoringin ensimmäiselle henkilölle, joka sitten soitti vuorostaan seuraavalle. Kun ringin viimeinen oli saanut viestin, soitti hän viestin lähettäjälle kertoakseen, että viesti oli kulkenut koko ringin läpi.

Ennen matkapuhelinten, tekstiviestien, sähköpostin ja sosiaalisen median yleistymistä lankapuhelinten avulla välittetty soittorinkiviesti oli tehokas tapa nopeaan viestimiseen ryhmän kokousten välillä. Soittoringin ansiosta viestin lähettäjän ei tarvinnut soittaa itse kaikille ryhmän jäsenille. Näin säästyi viestin lähettäjän aikaa ja puhelimen käytöstä syntyviä kuluja. Soittoringin etuna oli tekstimuotoisena suoraan ryhmän jäsenille lähetettyihin viesteihin verrattuna se, että viestin kuljettua ringin läpi sen lähettäjä saattoi olla varma, että kaikki ryhmän jäsenet olivat viestin saaneet ja ainakin eteenpäinlähettämisen verran siihen reagoineet. Soittoringit olivat aktiivisessa partiokäytössä vielä 1990-luvun lopulla.