Emit

PartioWikistä
Versio hetkellä 26. helmikuuta 2007 kello 09.48 – tehnyt Ile (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emit on suunnistuskilpailuissa käytettävä elektroninen leimausjärjestelmä, joka otettiin käyttöön vuosituhannen vaihteessa. Emit-järjestelmän suurin etu pihtileimasimiin nähden on, että ne poistavat tyystin käsityön suunnistuskilpailujen tuloslaskennasta. Tämän lisäksi jokainen kilpailija saa väliaikaliuskan, jota voi vertailla toisten kanssa.

Mitä EMIT-järjestelmään kuuluu?

EMIT-järjestelmä ei vaadi kilpailijalta muuta kuin kilpailukortin. Kilpailukortilla tehdään alkuleimaus lähtöleimasimessa, jonka jälkeen leimataan jokaisen rastin leimasimella ja lopulta ajanotto lopetetaan maalileimasimella. Maalileimasimen jälkeen tulokset puretaan tietokoneelle, joka tarkistaa leimaukset ja ylläpitää tietoa tuloksista ja väliajoista.

EMIT-järjestelmän käyttö

Lähtö tapahtuu yleensä niin, että pari minuuttia ennen lähtöä kortti nollataan, jolloin ajanotto käynnistyy. Nollausleimasimessa korttia pidetään niin kauan, että leimasimessa oleva valo välkähtää n. kolme kertaa. Tästä aiheutuu lopulliseen tulosteeseen n. pari minuuttia ylimääräistä aikaa, joka ei kuitenkaan lopullisissa Internetissä julkaistavissa väliaikalistoissa näy. Joissain kilpailuissa, esim. erittäin lyhyissä sprinteissä, lähtö saattaa tapahtua nollausleimasimesta kortin nostamalla.

Ennen nollausta on myös yleensä jaettu paperinen tarkistusliuska (kortin rikkoutumisen varalta), joka kiinnitetään kortin reiälliselle puolelle. Kilpailuohjeissa mainitaan yleensä, mitä tietoja tarkistusliuskaan merkitään: EMIT-kortin tunnus (päällä oleva numero) on yleensä varma valinta.

EMIT-kortilla ei voi leimata väärin ilman kohtuutonta väkivaltaa. Kortti painetaan leimasimeen siten, että se menee hahlon pohjaan asti kiinni ja nostamalla se samoin tein pois. Kortin pystyy myös teoreettisesti leimaamaan vain heilauttamalla sitä leimasimen yli, mutta hahloon kortin laittamalla saa myös merkin kortissa olevaan tarkistusliuskaan ja onnistuminen on muutenkin varmempaa.

Maalissa ajanotto päättyy, kun kilpailija leimaa maalileimasimella (tai ylittämällä maaliviivan, riippuu kilpailusta). Tämän jälkeen kilpailija yleensä ohjataan tulostenpurkupisteeseen, josta saa myös väliaikatulosteen.

Kilpailujen jälkeen kannattaa käydä katsomassa omat väliaikansa kilpailun kotisivuilta. Väliaikojen vertailu tarjoaa hyvät mahdollisuudet loputtomaan spekulointiin paremmista reitinvalinnoista ja sitä kautta kehittyy kummasti suunnistajana.

Kannattaako minun ostaa EMIT-kortti?

Suunnistuskilpailuissa ja kuntorasteilla käytetään nykyään melkeinpä pelkästään Emit-leimausta. Osallistujan kannalta tämä merkitsee sitä, että joko ostaa oman Emit-kortin tai vuokraa joka kerta kortin järjestäjältä. Jos käy kuntorasteilla vain harvoin, on vuokraaminen luultavasti edullisempaa, mutta vähänkin enemmän käyvälle on n. 50 euron hintainen peruskortti hyvä investointi. Jos lippukunnassa on vähänkin enemmän suunnistusintoisia johtajia/vartioita, kannattaa hankkia muutaman kortin pooli: kolmella kortilla ei Jukolan viestissäkään tarvitse vuokrata järjestäjiltä kortteja.

EMIT-kortteja saa Suunnistajan kaupasta ja muista suunnistustarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Mitä hyötyä tästä on partiolaisille?

EMIT-kortin käyttö on hyvä tuntea pääpiirteittäin, jos haluaa joskus osallistua kuntorasteille tai Jukolan tai Venlojen viestiin. Tämän lisäksi joissain partiotaitokilpailuissa on vartioiden etenemistä ja jonotusta tarkkailtu EMIT-leimauksella eikä järjestelmän käyttö suunnistustehtävän tuloslaskennassa ole mitenkään erityisen huono idea.

Emitin yleistymistä partiotoiminnassa estää kuitenkin perusjärjestelmän korkeahko hinta, mutta suunnistusseuroilta voi järjestelmiä ja kortteja saada mahdollisesti lainaan.

SportIdent

Maailmalla on käytössä myös toinen elektroninen leimausjärjestelmä, SportIdent. Sen leimausväline on n. etusormen kokoinen muovipalanen, joka työnnetään rastileimasimen reikään. Muuten järjestelmän toimintaan pätevät suunnilleen samat huomiot kuin tässäkin. SportIdentiä ei suomalaisissa kilpailuissa juurikaan käytetä, mutta jo Ruotsissa se on melko yleinen.