Verneri Louhivuori

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Verneri "Louhisusi, Pöpö" Louhivuori
S. 31. toukokuuta 1886
K. 27. marraskuuta 1980
Lippukunnat
Helsingin NMKY:n lippukunta
Tärkeimmät tehtävät
Suomen Partioliitto - Finlands Scoutförbundin ensimmäinen presidentti (1917 - 1919)
HNMKY:n pääsihteeri (1918)
Suomen Partioliiton puheenjohtaja (1921 - 1941)
Suomen Partiopoikajärjestön ylijohtaja (19411957)
Kuva
Verneri Louhivuori.png
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio ottamassa vastaan partioparaatia Helsingissä. Mukana seurueessa on ainakin partioylijohtaja Louhivuori (kolmas vasemmalta).

Rovasti Antti Niilo Verneri "Louhisusi" Louhivuori (vuoteen 1905 Lohtander) oli legendaarinen partiohahmo. Hänen voitaneen sanoa olleen ensimmäisiä partiosta kiinnostuneita suomalaisia. Myöhempien ansioidensa tukemana hän on noussut partioliikkeen isäksi Suomessa. Louhivuorta on kutsuttu jopa "Suomen Baden-Powelliksi".

Verneri Louhivuoren partionimi oli alkujaan Pöpö. Louhisusi-nimi vakiintui sen jälkeen, kun hän oli vuonna 1926 saanut SPJ:n uuden Hopeasusi-kunniamerkin.

Verneri Louhivuori vaikutti elämänsä aikana monella sektorilla. Hän mm. oli perustamassa Suomen ensimmäistä sotilaskotia ja Lehtisaaren nuorisokotia.

Louhisusi kuoli 27.11.1980 Helsingissä.


Yksityiselämä

Louhisusi syntyi 31.5.1886 Kuopion maalaiskunnassa sahanhoitaja Mikael Lohtanderin ja käsityönopettaja Anna Karoliina Savolaisen lapsena. Louhivuori tuli ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1904 ja suoritti teologian loppututkinnon Helsingin yliopistossa 1908. Valmistumisensa jälkeen hän toimi Kuopion maalaiskunnassa ja Varkaudessa. Avioliiton Louhivuori solmi vuonna 1917 Ilta Maria Mustalan kanssa.

Vernerin poika, Matti Louhivuori, oli aikanaan suosittu iskelmälaulaja[1]. Toinen poika oli viulisti Heikki Louhivuori[2].
Vernerin veli Oskar Wilho Louhivuori oli puolestaan yksi Suomen itsenäisyyssenaatin jäsenistä[3].
Louhisuden pojanpoikia ovat entisen pääministeri Mari Kiviniemen puoliso Juha Louhivuori[4] sekä pastori, arkeologi Mikko Louhivuori[5].

Tehtävät

Kunnianosoitukset

  • 1966 Otettiin käyttöön "Louhisuden" nimeä kantava ansiomerkki Louhisuden solki. Solki voidaan luovuttaa ansioituneelle vartion- tai venekunnanjohtajalle. Merkki julkaistiin Louhisuden 80-vuotissyntymäpäiväjuhlan kunniaksi 31.5.1966.

Louhisuden merkit ovat nykyään osa Suomen Partiomuseon kokoelmia.

Julkaisut

Verneri Louhivuori kirjoitti teoksia paitsi omalla nimellään, myös nimimerkeillä "Antti-setä", "Mikonpoika" ja "Seppä".

  • Kirja: Neljännesvuosisataa nuorisotyötä. Helsinki 1915. NMKY- ja NKY-liitto, HNMKY.
  • Kirja: Pyhillä partioilla. Suomen nuorelle partioväelle. Helsinki 1918. Karisto.
  • Kirja: Nuorena ja naimatonna: nuori mies ja nuori nainen rakkauselämän kehittyessä. Jyväskylä 1920. Gummerus.
  • Kirja: Hiiriläisten perhe. Karamelluriuksen ja Pulluriuksen ja muiden hiirenpoikasten vaiheista. Pikku pojille ja tyttösille kertonut Antti-setä.. Helsinki 1928. Otava.
  • Kirja: Pyhiä seikkailuja. Varhaisnuorisolle. Helsinki 1931. Otava.
  • Kirja: Rehti mies eli Jussi Variksen seikkailuja Suomessa ja Venäjällä. Porvoo 1933. WSOY. (*) (1
  • Kirja: Urkkijat kintereillä. Jussi Variksen seikkailuja Suomessa ja Venäjällä. II. Porvoo 1934. WS. (*) (1
  • Kirja: Kun sinä tulet partiolaiseksi Helsinki 1934. Kustannusoy Partio.
  • Kirja: Samppa ja me. Koululaiskertomus routavuosilta. Porvoo 1936. WSOY. (*) (1
  • Kirja: "- niinkuin mekin annamme anteeksi". Pienoisromaani vuosisadan vaihteen ajoilta. Helsinki 1955. Kirjapaja.
  • Suomennos: Ricard, Olfert: Nuoruus : Ajatuksia ja mietteitä 14- vuotisen nuorisotyön tuloksena. Porvoo 1921. WSOY

Louhivuori on kirjoittanut tietokirjallisuutta, lehtiartikkeleita ja tehnyt suomennoksia.

(Osa hänen kirjoittamistaan kirjoista määrättiin sodan jälkeen poistettavaksi kirjastoista "Neuvostoliitolle vihamielisinä". Nämä teokset on merkitty tähdellä (*).)

Lähteet

Edeltäjä:
pestin ensimmäinen hoitaja
Seuraaja:
Sven Donner