Hiihto
Hiihto on perinteinen liikkumistapa talvella. Hiihtovaelluksella käytetään eräsuksia, jotka ovat leveämmät kuin tavalliset latuhiihto- tai kilpasukset.
Varusteet ja niiden huolto
Hiihtämiseen tarvitaan sukset, siteet ja sauvat sekä siteisiin sopivat hiihtokengät eli monot. Metsässä hiihtäessä kannattaa käyttää tavallisia latusuksia leveämpiä metsäsuksia, joita voi ostaa esimerkiksi Puolustusvoimien myymälöistä. Hiihtovaelluksella mukana voi kulkea myös ahkio.
Suksien voitelu
Eri suksille tehdään hyvin erilaisia voiteluita. Luistelusuksille tehdään pelkästään luistovoitelu. Kun taas perinteisen tyylin latusuksille on tarpeen pito- ja luistovoitelu. Kuitenkin on olemassa suksia, joissa pitovoitelu ei ole tarpeen. Tällaisia suksia ovat tyypillisesti eräsukset, joiden pito-osa on karhennettu, eikä se kaipaa voitelua. Karhennus voi olla sahalaitainen tai NeverWax-pinnoite, joka muodostuu pienistä muovikarvoista. NeverWax-pinnoitteen voitelu ja varsinkin voiteluraudalla lämmittäminen tuhoavat muovikarvat ja suksien pito-ominaisuudet katoavat. Vanhoista ja kuluneista NeverWax-suksista saat taas pitävät normaalilla voitelulla.
Pohjustusvoitelu
Latusuksien voitelu aloitetaan puhdistamalla sukset vahoista voiteista ja liasta. Puhtaat sukset hiotaan tarvittaessa tasaisiksi hiomapaperilla. Aluksi levitetään vahamainen pohjustusvoide. Voide sulatetaan voiteluraudalla ja levitetään suksen pohjaan. Jäähtynyt voide siiklataan suksen pohjasta. Suksen olakseen jäänyt voideklimppi työnnetään pois siiklin pyöreällä kulmalla.
Luistovoitelu
Varsinaiset pito- ja luistovoiteet valitaan kelin mukaan. Luistovoitelu voidaan tehdä samalla tavoin kuin pohjustusvoitelu, mutta voidetta levitetään vain suksien luisto-osaan. Kulutuskestävin voitelu saadaan aikaiseksi voiteluraudalla, mutta luistovoiteita voidaan myös hangata suksen pohjaan. Ladulle lähtiessäsi voit ottaa mukaasi vahamaisen luistovoidepalasen tai nestemäistä pikavoidetta. Voiteet kuluvat matkan varrella ja keli saattaa muuttua heikentäen suksen luistavuutta.
Vanha eräsuksien luistelukikka on hangata pohjiin kynttilää. Parafiini parantaa suksien luistoa ja estää lämpimällä kelillä lumen paakkuuntumisen suksien pohjiin. Itse asiassa monet pohjustusvoiteetkin ovat pääasiassa parafiinia.
Pitovoitelu
Pitovoitelu tehdään suksien pito-osaan ns. voidepesään. Seisoessasi molemmin jaloin suksilla pitovoiteet eivät kosketa latua. Mutta potkaistessasi vauhtia, painosi on yhdellä jalalla ja suksen pito-osa tarraa latuun. Ystäväsi voi selvittää suksiesi pito-osien pituudet liikuttelemalla paperiarkkia suksien alla, kun sinä seisot suksillasi tasaisella lattialla.
Perinteisesti pitovoitelu tehdään liistereillä tai tahmeilla pitopuikoilla. Pitopuikkoa hierotaan suksen pito-osaan ja voide tasoitetaan korkilla. Pitovoiteita levitetään tavallisesti pari-kolme kerrosta. Erittäin pitkäkestoisen ja laajalle lämpötila-alueelle soveltuvan pitovoitelun teet uusilla pitoteipeillä.
Taitomerkit
Vartiolaisilla on erityinen hiihtotaitomerkki. Myös Karhunhammas-kaukoretkimerkin voi suorittaa hiihtäen.
Hiihtämisen historiaa
Sukset ovat olleet alkujaan eripariset. Lyhyempi, oikean jalan potkusuksi oli nimeltään kalhu, ja vasemman jalan pitempi liukumasuksi puolestaan lyly. Yleensä kalhun pohjaan oli kiinnitetty eläimen (esim. poro tai peura) karvanahkaa pitoa parantamaan. Lylyn pohjaan puolestaan saatettiin laittaa jotain eläinrasvaa. Mikäli kalhun pohjaan ei kiinnitetty karvaa, oli kyseessä sivakka.