Huuto

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

<scoutdict>78</scoutdict> Partiolaisilla on tapana huutaa. B-P kirjoittaa kirjassaan Partiopojan kirja vartiohuudosta:

"Jokaisen vartion jäsenen on osattava jäljitellä vartioeläimen ääntä - siten jokaisen Verikoiravartion jäsenen on osattava jäljitellä verikoiran murinaa. Tämän merkin avulla vartio voi pitää yhteyttä toisiinsa piilouduttuaan tai liikkuessaan yöllä. Kenenkään ei ole lupa käyttää muuta kuin oman vartionsa huutoa. Vartionjohtaja voi kutsua vartionsa koolle milloin tahansa vihellyspillillään tai vartioeläimen huudolla."


Tapa siis lienee kehittynyt ensin vartioiden huudoista lippukuntahuutojen kautta muille organisaatiotasoille. Sitten taas sieltä erilaisiin tilannekohtaisiin huutoihin.

Komennot ovat käytännöllisiä isoja massoja ohjattaessa
Joskus raja laulun ja huudon välillä on veteenpiirretty viiva.. Pojat ei välttämättä tykkää laulaa, mutta huutaa näitä sitäkin mielummin..
Leireillä syntyy myös usein erilaisista tilanteista, tapahtumista, ryhmistä huutoja. Joskus ne jäävät elämään pidemmäksikin aikaa.
Välillä huutoja ei vain pysty luokittelemaan.. Niitä voi käyttää vähän tilanteessa kuin tilanteessa..
Paraatissa marssiessa marssihuudot helpottavat osaston pysymistä tahdissa, ja pitkillä vaelluksilla mieli pysyy korkealla kun välillä voi huudella.
Kirihuudolla puristetaan partiotaitokilpailun kiritaipaleella tai vastaavassa suorituksessa kaikki tehot irti. Ne ovat jossain määrin sukua marssihuudoille, mutta eivät välttämättä kelpaa tahdin pitämiseen. Yleensä ne ovat huudettavissa myös vuorovaikutteisesti.
Muonittajia kiitetään ruokahuudolla.
Iltanuotion sytyttämisen yhteydessä nuotiomestari sytyttää nuotion jollakin rituaalin omaisella tavalla. Joissain tapauksissa siihen saattaa liittyä huutaminen.
Esityksien ja iltanuotio-ohjelmien jälkeen huudetaan.
Monella lippukunnalla on oma huuto.
Usein ryhmillä on omia huutoja.
Lippukunnalla saattaa olla vakiintunut huuto tiettyyn toimintaan, kuten vaikkapa vakiokalustoon kuuluvaan iltanuotio-ohjelmaan.
Piirihuudoilla kehitetään partiopiirin yhteenkuuluvuutta
Ryhmittymähuudoilla kehitetään lippukuntaryhmittymän ryhmähenkeä.
Siansaksahuudoissa ei ole sanomaa, mutta rytmiä sitäkin enemmän. Niiden hyödyllisyys onkin niiden rytmissä. Huutamalla sanat eivät erotu kovin pitkälle, mutta rytmikin sitäkin pidemmälle. Esimerksi etsintä tilanteissa voidaan sopia, että jos tapahtuu näin, huudetaan tuo huuto ja jos taas noin, niin tämä huuto. Rytmin tunnistaa pitkältä.
Vuorovaikutteisethuudot ovat käytännöllisiä, kun joukossa on nuoria partiolaisia tai useammasta lippukunnasta väkeä. Niitä ei tarvitse opetella, vaan riittää kun toistaa esihuutajan huutoja.