Kemin Kotkat
Kemin Kotkat | |
---|---|
Perustiedot | |
Perustettu: | 1946 |
Lyhenne: | KeKo |
Sisarlippukunta: | Pohjolan Tytöt |
Toiminta-alue | |
Toiminta-alue: | Kemi |
Partiopiiri: | Lapin Partiolaiset |
Ryhmittymä: | Pelastusarmeijan Partiolaiset |
Taustayhteisö: | Pelastusarmeija |
Tunnukset | |
Huivi | |
Sininen | |
Partiopaita | |
Sininen | |
Linkit | |
https://sites.google.com/site/potykeko/ |
Kemin Kotkat on kemiläinen lippukunta, joka toimi nykyään läheisessä yhteistyössä sisarlippukuntansa Pohjolan Tyttöjen kanssa. Virallisesti Kemin Kotkat ei ole Lapin Partiolaisten jäsen, vaan esimerkiksi piirin nettisivuilla lippukunta mainitaan Pohjolan Tyttöjen yhteydessä (Pohjolan Tytöt ja Kemin Kotkat) ja Kemin Kotkien jäsenet ovat todellisuudessa Pohjolan Tyttöjä.
Historia
Perustettu vuonna 1946
1970- luku
Kolo sijaitsi noin vuoteen 1970 Pirtin talon pommisuojassa ja sitten Valtakadun varrella Kaivokadun päässä osuuskaupan kellarissa. Kellariin oli oma sisäänkäynti, ja kolo oli ikkunallinen tila sisäänkäynnistä oikealle. Vasemmalla puolella olevia ikkunattomia huoneita vuokrasi muutamien ei-partiolaisnuorten porukka, joiden kanssa oltiin luonnollissti hyvissä väleissä. Porukan johtohahmo oli nyt jo edesmennyt Heikki Kovalainen, jonka boheemia elämäntapaa ja sovinnaisen rajamailla liikkuneita tempauksia on edelleen hauska muistella.
Koloa hallitsi pingispöytä, jota käytettiin myös kokouspöytänä. Ympärillä oli paksuista pölleistä katkottuja "jakkaroita", joista kahteen oli koverrettu myös selkänoja. Kolon seinällä oli Kemin Kotkien suuri Kotka- öljymaalaus. 70- luvun kolkkapojat keksivät partionimensä sarjakuvahahmojen mukaan. Mukana mm. Topi, Eppu ja Taavi. [1] (Tästä on vaihtelevia muistikuvia. En muista maalausta, mutta sen sijaan muistan täytetyn kotkan asetettuna käkkärämännyn oksalle, täyteyn haukan ja hirventaljan [2]).
Lippukunnalla oli maja Simon Ykskuusessa, suunnilleen koordinaattien 65.659 / 24.801 määrittämässä paikassa. Alakerrassa oli tupa, jossa lämmönlähteenä oli teräksinen valmistakka ja puuhellalla varustettu keittiö, jonka pöydän ympärille mahtui noin kuusi henkeä. Yläkerta oli makuutilaa, ja se lämpeni öljykaminalla. Rannassa oli sauna, jonka lauteille mahtui korkeintaan puolen tusinaa henkeä. Ranta oli jo tuolloin matala, ja uimaan päästäkseen piti juosta monta sataa metriä nilkkoihin ulottuvassa vedessä. Eräänä vuonna kaivettiin saunan eteen mereltä kanava, mutta luonto hävitti sen muutamassa vuodessa. Ykskuusessa oli tuohon aikaan vain pari mökkiä ja koko niemi oli siten käytettävissä lipunryöstöihin ja muihin reippaisiin ulkoiluharrastuksiin. Maja myytiin joskus 80-luvulla henkilölle, joka oli rakentanut kesämökkinsä aivan lippukunnan mökin viereen. Maja on purettu. [2]
Lippukunnalla oli mahdollisuus käyttää myös Pajusaaressa sijaitsevaa kaupungin nuorisotoimen mökkiä[1] ja Akkunusjokivarressa sijaitsevaa Pelastusarmeijan mökkiä. Oma kämppä oli tietysti eniten käytössä.
Kolkkapoikien huivi oli tummansininen perushuivi, jonka niskanpuolen nurkkaan ommeltiin nahkainen neliö, johon oli kirjoitettu KeKo.[1] Partiohuivi oli pohjaltaan harmaa ja sen reunaa kiersi tummanpunaruskea raita. Lippukunnan taustayhteisö on Pelastusarmeija ja punainen oli sama kuin Pelastusarmeijan lipussa, ja myös harmaa viittaa Pelastusarmeijaan. [2]
Lähteet
Kielas | Metsä-Lappi | Tunturi-Lappi
Aavanvalkea | Inarin Tunturisudet | Kallin Kanervat | Karun Sirkut ja Eräveljet | Kemijärven Tunturitytöt ja -pojat | Kemin Kotkat | Keminmaan Kivekkäät | Keron Kiertäjät | Kiirunapartio | Kitkankiertäjät | Korvatunturin Kävijät | Kätkän Kävijät | Lapin Kiehiset ja Kivekkäät | Lapin Samoilijat | Mellan Kiipijät | Meän Eräpartio | Muonion Susipirkat | Napapiirin Pojat | Napapiirin Tytöt | Njálat | Partiolippukunta Kielaat | Pellon Pailakat | Pellon Väyläveikot | Pohjan Tytöt ja Sissit | Pohjolan Tytöt | Sallan Erauspojat | Seitapartio | Simon Kuutit | Tervolan Jatulitytöt ja -pojat | Ylläs-Partio