Kokko-Pojat

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kokko-Pojat
Virallinen nimi
Kokko-Pojat ry
Perustiedot
Tyyppi: yhteislippukunta
Perustettu: 1927
Jäsenmäärä: 64 (1/2022) henkilöä
Lyhenne: K-P
Kieli: suomi
Sisarlippukunta: Kokko-Tytöt
Toiminta-alue
Toiminta-alue: Kokkola
Kotikunta: Kokkola
Alue: Moomma
Partiopiiri: Pohjanmaan Partiolaiset
Taustayhteisö: Kokkolan seurakuntayhtymä
Toimipaikat
Kolo: "Kokonpesä" Kokkolan seurakuntakeskus
Kämppä: Nukketalo Perhonjoen varressa (vuokralla)
Tunnukset
Huivi
Oikea puolisko keltainen, vasen puolisko musta, ei huivimerkkiä. Sudenpennut käyttävät sinistä huivia.
http://www.lilja.partio.fi/museo/huivit/huivit/kk/k_101.gif
Partiopaita
Sininen (ainakin vielä 1980-luvulla ruskea)
Linkit
https://sites.google.com/site/kokkopojatry/


Nykypäivä

Kokko-Pojat on pieni ja tiivis, mutta ehdottoman rento ja omintakeinen sekalippukunta. Siellä keskitytään toteuttamaan partion syvintä olemusta, eli hauskanpitoa ja kokemuksia sekä tekemällä oppimista jumittumatta turhaan ylimääräiseen byrokratiaan. Lippukunta tekee jatkuvasti yhteistyötä lähialueen muiden suurempien lippukuntien kanssa tapahtumien, koulutuksien ja leirien järjestämisessä, jolloin pitkin kalenterivuotta on tarjolla monipuolinen valikoima tekemistä.

Lippukuntaa pyörittää motivoitunut johtajisto, joka yhdessä muodostaa Kotkat-johtajavartion. Sen viimeisimpiä huonoja, mutta toteutusvaiheessa ehdottomasti parhaiksi havaittuja ideoita ovat olleet partiohenkselit, Karhunhammas-kaukoretkimerkki, Sudenpentulilja ja vesimelonin kuivaaminen.

Historiaa

Partiolippukunta Kokko-Pojat on varmojen lähteiden ja "dokumenttien" mukaan perustettu 1927. Aluksi nimi tosin oli Kokkolan Eräveikot, mutta 1930-luvulla nimi Kokko-Pojat otettiin Olavi Peuranheimon esityksestä käyttöön.

Kokko-Poikien kolona on ollut ilmeisesti (ainakin 1930-luvulta lähtien) seurakunnan tilat. 1970- ja 1980-luvuilla kaupungin kolo sijaitsi kirkon kellarissa, pitkän käytävän päässä. Siellä istuttin tukevan pöydän ympärillä tammisilla tynnyreillä. 1990-luvulla tehdyn remontin jälkeen kolo oli Torikatu 41:n kellarissa, käsittäen kaksi kulmahuonetta. Seurakuntatalon remontin yhteydessä vaihdettiin kolo kellarin pihanpuoleisiin tiloihin. Kerrotaan, että 1960-luvulla toiminnassa oli runsaasti poikia. Esimerkiksi huhtikuussa 1963 Kokkolan kirkossa lippukunnanjohtaja pastori Sakari Huima otti vastaan iltakirkon yhteydessä yli kahdenkymmenen pojan partiolupauksen.

Lippukunnalla oli vanhempainneuvosto. Puheenjohtajana vanhempainneuvostossa oli 1960-luvulla Keskuskansakoulun johtajaopettaja Nikolai Keskinen ja jäseninä insinööri ja rouva Karttunen, dipl.ins. Lähtönen ja rak.mest. Pentti Jylhä. Vanhempainneuvoston jäsenet olivat partiolaisten vanhempia.

Ensimmäinen merivartio Kokko-Pojissa oli 1957 perustettu Merikotka-vartio. Merellinen toiminta oli vaatimatonta, sillä vasta muutaman vuoden toiminnan jälkeen he saivat hankituksi optimistijollan, jonka satamana oli Kokkolan purjehtijoiden ranta.

Lippukunnassa oli jokaisella vartiolla oma viiri ja monilla myös oma leima. Lippu puuttui. Vanhempainneuvosto oli aktiivinen lipun suunittelussa ja rahoittamisessa. Lipun suunnitteli Maija-Liisa Lähtönen. Lippu naulattiin juhlavasti 5.12.1965. Lääninrovasti Johannes Sillanpää puhui. Naulaajien joukossa oli vanhempainneuvoston lisäksi Keski-Pohjanmaan partiotyttöpiirin johtaja Tellervo Tunkkari, partiopoikapiirin varapuheenjohtaja Toivo Sandqvist, Rikkihappotehtaalta ins. L. Jutila,lippukunnanjohtaja Pauli Wagner, johtajiston edustajina Tapani Jylhä, Hannu Kuusniemi, Matti Karttunen ja kaksi kanadalaista partiovierasta. Paikallinen teollisuus maksoi lipun suunnittelu- ja valmistuskulut. Kokko-Poikien uusi lippu siunattiin käyttöön naulaamisen jälkeisenä päivänä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa Kokkolan kirkossa.

Kokko-Poikien vakituisena retkipaikkana oli ennen Pläkkistä (Pläkkisenharju, Alavetelissä) 1950-luvulta alkaen seurakunnan ensimmäinen kesäkoti Harriniemen hietikoilla. Myöhemmin partiolaisille rakennettiin oma pieni kämppä samalle tontille. Kämpässä oli neljä leveää ritsipetiä. Niissä pojat nukkuivat vierekkäin. Nurkassa oli kamina ja ikkunan edessä pöytä. Vajaa parikymmentä neliötä taisi lattiapintaa olla. Kämppä oli ahkerassa käytössä. Retkillä suoritettiin taitomerkkejä ja leikittiin maastoleikkejä. Tapana oli, että iltayöstä vanhemmat partiolaiset tulivat pelottelemaan. Joskus savupiipussa vinkuvat noidannuolet ja pienet pommit tekivät poikien kummitusjutut pelottavan todellisiksi.

Lippukunnan kokoontumispaikkoja (koloja) vuosina 1974-1982 oli ympäri Kokkolaa: Mäntyristissä, Kirkonmäellä, Koivuhaassa ja keskustassa. Kolot olivat taustayhteisön lippukunnalle tarjoamia, kirkon tai seurakuntatalon yhteydessä. 1980-luvun molemmin puolin ilmestyi lippukunnan oma lippukuntalehti, PLÄKKIS. Lehti, joka ilmestyi neljä kertaa vuodessa, sai nimensä lippukunnan leiripaikan mukaan. Nimen lippukuntalehdelle antoi Jari "Huhtis" Huhtakallio, joka toimi ensimmäisenä päätoimittajana vuosina 1980-1983. Huhtis kuvitti lippukuntalehteä nimimerkillä "Saku". Hän toimi lippukunnassa myös vaeltajaosaston (Harhailijat, perustettu 1979) johtajana.

Vuonna 1979 perustettiin Vetehiset, joka oli piirin ainoa merivartio ja siten Kokko-Pojat oli ainoa lippukunta, jossa oli meripartio-osasto. Venekunnan- ja meripartio-osaston johtajaksi valittiin Pauli "Pale" Rautiainen. Vetehiset saivat lahjoituksena merikelpoisen pelastusveneen. Puuhamiehinä venehankkeessa olivat Rautiaisen veljekset Pale ja Tave (ent. Tarvo) isineen. Veneeseen tehtiin masto ja purjekin. Vene koki myöhemmässä vaiheessa kovia; mm. peräsin putosi mereen, eikä sitä etsinnöistä huolimatta löydetty. Ja lopuksi kävi huonosti koko veneelle: Vanha tamminen vene kun päällystettiin lasikuidulla, pääsi kosteus tekemään tuhojaan ja koko vene lahosi. Vene oli väriltään oranssi-musta ja nimeltään Kokkotuuli.

Symboliikka

Kokko-Poikien värit keltainen ja musta kuvastavat tulta ja tervaa, sillä Kokkola on vanha tervakaupunki. Lippukunnan nimi juontaa juurensa kotipaikkakunnasta, Kokkolasta. Kokkolan nimi taas juontuu kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen, tai toisen paikallisen teorian mukaan nimi on peräisin vartiotulista, kokoista, joita poltettiin vihollisuuksien uhatessa.

Lippukuntahuivin väritys on jaettu keskeltä pystysuoraan puoliksi: Se on oikealta puoliskoltaan keltainen ja vasemmalta puoliskoltaan musta. Siihen ei kuulu huivimerkkiä. Partiolupauksen antaneilla seikkailijoilla ja vanhemmilla partiolaisilla on oikeus käyttää lippukunnan keltamustaa huivia, sudenpennut käyttävät sinistä huivia. Seikkailijoille jaetaan myös sininen osmonsolmu holkiksi huivinluovutuksen yhteydessä.

Lippukunnan lippu on suorakaide, joka on väritykseltään jaettu horisontaalisesti puoliksi. Yläpuoliskon mustalla pohjalla on kaksi keltaista kolmihaaraista liekkiä osoittamassa ylöspäin, alapuoliskon keltaisella pohjalla on kolme mustaa kolmihaaraista tervavanaa valumassa alaspäin.

Pläkkisenharjun saunarakennushanke

Tätä suurta hanketta lähdettiin toteuttamaan 15.10.1979, jolloin seurakunnalta anottiin saunarakennusta varten 10 000 markkaa. 14. tammikuuta 1980 hakemus hyväksyttiin, mutta raha ei kuitenkaan riittänyt kuin hirsikehikon ostoon. Kehikko ostettiin Kälviän Ruotsalosta, josta se kuljetettiin Pläkkisenharjulle pystytystä varten. Seurakunta palkkasi tehtävään kaksi metsuria. Piirustukset saunarakennukseen teki seurakunnan rakennusmestari Kurt Renlund. Pystytystyöt käynnistyivät 3.9.1980. Seurakunnan myöntämät varat olivat silloin jo loppuneet. Jouluna 1979 toimineet tiernapojat ja partiopukit lahjoittivat esiintymispalkkionsa saunarakennushankkeeseen. Kohta tämän jälkeen seurakunta myönsi hankkeeseen toiset 10 000 markkaa. Lokakuun lopussa 1980 Pläkkisenharjun saunarakennus oli valmis ja tarjosi majoitustilat 30:lle pojalle.

Seurakunta joutui myymään Pläkkisenharjun 2014 kustannussyistä. Kokko-Poikien nykyinen kämppä, Nukketalo, sijaitsee Perhonjoen varrella ja on vuokralla Metsänhoitoyhdistykseltä.

Lippukunnanjohtajat

1920–1930-luvuilla

  • Vilho Kyröjärvi
  • Jorma Kataja
  • Olavi Peuranheimo
  • Heimo Kuoppamäki

1940-luvulla

  • Sakari Huima
  • Heikki Pöyhtäri
  • Kalle Karnela
  • Rexi Sarlin
  • Kalle Ahola

1950-luvulla

  • Matti Sillanpää
  • Erkki Keskinen
  • Teuvo Nurmi
  • Matti Keskinen
  • Sakari Huima

1960-luvulla

  • Pauli Wagner
  • Ahti Hänninen

1970-luvulla

  • Ahti Hänninen
  • Hannu "Hanski" Huttunen (vuoden 1976)

1980-luvulla

  • Heikki Junttila

1990-luvulla

  • Esko Savolainen

2000-luvulla

  • Birgitta Savolainen
  • Marika Jokela
  • Ville "V-T" Lehtinen
  • Krista "Krisu" Vierimaa

2010-luvulla

  • Ville "V-T" Lehtinen
  • Marika Jokela
  • Satu "Soppa" Kivelä

2020-luvulla

  • Pauli Jaaksi
  • Satu "Soppa" Kivelä

Pohjanmaan Partiolaiset

Pohjanmaan partiolaiset.png

Ansiomerkit | Kilpailut | Lehti | Piirileirit | Tukisäätiö

Alueet

Alue 1 Vohkasu | Alue 2 Pahki | Alue 3 Pönkkä | Alue 4 Valakia | Alue 5 Pöhinä | Alue 6 Moomma | Alue 7 Priima | Alue 8 Följy | Alue 9 Ylihyvä | Alue 10 Kranni

Aluejärjestöt

Oulun Partiolaiset ry, Vaasan seudun Partiolaiset ry

Lippukunnat

Ahjopartio | Alavuden Eräveikot | Eräkurjet | Evipartio | Haapajärven Eräpartio | Haapaveden Salopartio | Halsuan Suohaukat | Halkokariset | Hanhikiven Kiertäjät | Het-partio | Himangan Nuotioveljet | Härmän Tähystäjät | Ilkan Partiolaiset | Illinkiertäjät | Jurvan Saloveikot | Kannuksen Korvenkävijät | Karinkoluajat | Kauhajoen Kytöveikot | Kauhavan Erä-Versot | Kaustisen Kallionkoluajat | Kelopojat | Keskipisteen Kairankävijät | Kiimingin Virkut | Kokkopartio | Kokko-Pojat | Koskenkotkat | Koskiveikot | Kuortaneen Kuismat | Kurikan Korvenkävijät | Kuusamon Tunturisiskot ja -veikot | Käylän Kiehiset | Lakeuden Eräpartio | Lakeuden Haukat | Lakeuden Kärpät | Lakeuden Vartijat | Lapuan Kelo-Versot | Limingan Niittykärpät | Liungilan Eränkävijät | Lohtajan Teiskuveljet | Maalahden Muurahaiset | Markki-Partio | Merituuli | Muhoksen Metsänkävijät | Nivalan Partio | Oulun Metsänkävijät | Oulun Pihka-Versot | Oulun Suuntaveljet | Oulun Valppaat | Oulunsalon Norret | Parran Haltiat | Pateniemen Polunpolkijat | Peräseinäjoen Susipartio | Pohjan Ilves | Pohjan Veikot | Pohjolan Pirteät | Putaan Vilkkaat | Pyhännän Kairankotkat | Reisjärven Hongankolistajat | Salmen Samoajat | Samposet | Sarka-Versot | Sievin Samoojat | Simpsiön Karhut | Simpsiön Siskot | Soinin Suopöllöt | SOOPA | Suomi-Weikot | Suomuuraimet ja Sutipurikat | Suotarpojat | Tasangon Talvikit | Tervapartio | Tervastuli | Toimarit | Tyrnävän Mustavarikset | Vaasan Metsäveikot | Vaasan Partiotytöt | Vaasan Siniset Partiopojat | Vaasan Siniset Partiotytöt | Valkeavuoren Urasiskot ja -veljet | Vetelin Koskenkävijät | Viessojat | Vihannin Vehkat | Vimpelin Villikehrät | Vääräjoen Vartijat | Ylihärmän Partiolaiset | Ähtärin Eräveikot

Lippukuntaluettelo
Eräveijarit | Haapaversot |Isojoen Metsätorrooset | Karin Katajaiset | Kokkolan Suuntaveljet | Kokkolan Vaeltajat | Kokko-Tytöt | Kristiinan Havukat | Kuivaniemen Norpat | Kälviän Metsäveikot | Laihian Eräpojat ja Tytöt | Lehtimäen Lumikurjet | Lestijärven Lepakot | Merijärven Tervanpolttajat | Perhon Pilvenveikot | Pohjan Kärpät | Pudasjärven Mesikämmenet | Raahen Teräs-Versot | Raudaskylän Ristilukit | Ruukin Samoojat | Rämeen Rämpijät | Saloisten Sirkat ja Sudet | Selkämeren Sudet | Siikasavon Samoojat | Toho-Taivaltajat | Tulikokot | Ullavan Eräpojat | Vainion Vesat | Vihannin Jängertäjät | Vähänkyrön Eränkävijät | Yli-Iin Revontulet | Ylikiimingin Jänkävartiot

Piirin alueella olevat lippukunnat, jotka eivät ole piirin jäseniä tai sen lippukuntalistalla
Tuiran Kotkanpojat