Lippukunta

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

<scoutdict>31</scoutdict> Partiolippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö, joka toimii tietyllä alueella, esimerkiksi kaupunginosassa. Lippukunta koostuu yleensä noin 20–200 eri-ikäisestä partiolaisesta.

Katso Luettelo lippukunnista ja luettelo lippukunnista partiopiireittäin.

Ryhmät ja osastot

Lippukunnan sisäisiä toimintaryhmiä ovat laumat, vartiot ja vaeltajaryhmät. Lippukunnat voivat olla tyttö-, poika- tai yhteislippukuntia. Suomen noin 850 lippukunnasta yli puolet on yhteislippukuntia.

Lippukunta voi olla jaettu erilaisiin osastoihin. Näistä tyypillisimpiä ovat:

Lippukuntatyypit

Pääartikkeli: Luettelo lippukuntatyypeistä

Lippukunnat eroavat paitsi jäsenistöltään, myös toiminnaltaan. On olemassa mm. meripartiolippukuntia, sisupartiolippukuntia, eräpartiolippukuntia ja opiskelijalippukuntia.

Tunnukset

Lippukunnan tunnuksina on oma partiohuivi ja lippu. Monilla on myös lippukuntamerkki. Lippukunta on yksikkö, johon partiolainen voimakkaimmin identifioituu. Monilla lippukunnilla onkin aivan oma kulttuurinsa, ja sen ilmentyminä erilaiset tunnukset vaihtelevat alushousuista anorakkien kautta mitä mielikuvituksellisimpiin tuotteisiin.
<scoutdict>30</scoutdict>

Yhdistys

Lippukunnat ovat usein itsenäisiä yhdistyksiä, joista useimmat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä. Lippukunnan korkeinta päätösvaltaa käyttää rekisteröityneissä yhdistyksissä vuosikokous, joita voi olla yksi tai kaksi vuodessa. Lippukunnan toimintaa johtaa yhdessä hallituksen kanssa lippukunnanjohtaja, joka yleensä on samalla yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Taustayhteisöt ja varainhankinta

Lippukunnalla saattaa olla tukenaan taustayhteisö, joka on usein seurakunta. Taustayhteisönä saattaa toimia myös aatteellinen tai uskonnollinen yhdistys, kunta, vanhempainneuvosto tai yritys. Taustayhteisö rahoittaa lippukunnan toimintaa joko kustantamalla lähes koko toiminnan tai avustamalla muilla tavoin. Monet lippukunnat hankkivat rahoitusta toimintaansa myös myymällä erilaisia tuotteita, paketoimalla lahjoja jouluna, joulupukkipalvelulla tai muilla tempauksilla.

Perinteisin varainhankintakeino on partiolaisten adventtikalenteri. Adventtikalenterin toivat Suomeen partiotytöt jo vuonna 1947. Kalenterin ensimmäinen luukku avataan ensimmäisenä adventtina, viimeinen jouluaattona. Luukkujen perinteisiä kuva-aiheita ovat esimerkiksi adventtikynttilät, itsenäisyyspäivän Suomen lippu, Lucian päivän Lucia-neito ja jouluaaton Jeesus-lapsi.

Partiopiirit

Jokainen Suomen lippukunnista kuuluu yhteen 18 partiopiiristä, joiden jako myötäilee maakuntien rajoja, poislukien Finlands Svenska Scouter r.f., joka on Suomen ruotsinkielisten lippukuntien valtakunnallinen partiopiiri.

Knoppitietoutta

B-P aikoinaan määritteli lippukunnan ihannekooksi 32 partiolaista sanoen: "Lippukunnan vahvuus ei mielellään saa olla suurempi kuin 32. Pidän tätä määrää hyvänä, koska itse olen poikia kouluttaessani todennut, että 16 on suunnilleen suurin määrä minkä kanssa tulen toimeen, kun tarkoituksen on löytää ja tavoittaa kunkin yksilöllinen luonne. Katson toisten olevan kaksi kertaa kyvykkäämpiä, ja niin päädyn kolmeenkymmeneenkahteen."'

Tuon ajan lippukunnat olivat usein yhden vanhemman partiojohtajan johtamia. Tämän päivän lippukunnat saattavat olla paljonkin suurempia, mutta ovat yhdistyksiä, joissa toimivia partiojohtajia on useita. Vartiot on jaettu joukkueisiin ja osastoihin, tavoitellen tuota B-P:n yksilöllisen luonteen löytämistä ja kasvattamista.

Termi "lippukunta" otettiin käyttöön vuonna 1937, korvaamaan aikaisemmin käytettyä "partiojärjestö"-termiä.

Partiosanasto

Lippukunta-sana käännetään usein, osin virheellisesti, englanniksi 'troop'. Troop vastaa B-P:n käsitystä lippukunnasta, mutta Suomessa parempi ilmaisu B-P:n lippukunnalle on partio-osasto. Suomalaista lippukuntaa taas kuvaa paremmin englannin ilmaisu 'local group'.