Maamerkki

Partiolaisten maamerkki kertoo perässä kulkeville tärkeää tietoa reitistä, jota seurata. Omat merkkinsä on myös kätketylle viestille ja vaikkapa juomavedelle. Tavallisin maamerkki on kulkusuunnan osoittava nuoli, joka on rakennettu maahan luonnonmateriaaleista, esimerkiksi käyttämällä viivoina keppejä ja palloina kiviä, käpyjä tai lumipalloja. Maamerkkien viivat, ja tarvittaessa pallotkin, voidaan tehdä esimerkiksi maahan tai lumeen piirtämällä. Partiolaisten maamerkit pohjautuvat luonnonkansojen (esim. intiaanien) käyttämiin merkkeihin.

B-P kirjoittaa kirjassaan Partiopojan kirja maamerkeistä:

"Partiolaisten maamerkit tehdään maahan lähelle tien oikeaa laitaa. Niitä ei koskaan saa tehdä minnekään, missä ne turmelevat tai rumentavat yksityistä omaisuutta.
Kun partiopoika tekee maahan merkin toisia partiolaisia varten, hän piirtää merkin viereen vartioeläimen pään kuvan. Jos hän tarkoittaa, että tietä ei pidä seurata, hän piirtää maahan ristin, joka merkitsee Älä seuraa tätä tietä ja sen viereen vartioeläimensä kuvan osoittaakseen, mikä vartio huomasi tien olevan huonon. Kuvan vasemmalle puolelle hän merkitsee vielä numeron, josta näkee kuka vartiosta teki havainnon.
Yöllä voidaan tielle asettaa tikkuja, kiviä tai ruohoa vastaavan muotoisiksi kuvioiksi. Näitä voi koetella käsin."

Olen mennyt kotiin

on maamerkki, jonka viesti on, että merkin jättäjä on lähtenyt kotiin. Merkissä on kaksi sisäkkäistä ympyrää. Viestiin sisältyy yleensä kehotus tulla perässä kotiin tai leirille tms.

Merkkiä käytetään muistokirjoituksissa ja perinteisen uskontokunnan tunnuksen tilalla partiolehdissä julkaistavissa partiolaisten kuolinilmoituksissa. Merkki voi olla myös tunnuksena partiolaisen hautakivessä. Se on yksi kolmesta tunnuksesta B-P:n ja Lady Olaven hautakivessa, WOSMin ja WAGGGSin tunnusten ohella. Hautakiviin kiinnitettäväsksi myydään maamerkin sisältävä pronssista tunnusta Suomen Partiomuseossa 50 euron hintaan.