The wikis have been moved to another server on 26 January 2021. If you see any problems, please let us know as soon as possible and we will try to solve them.

Partio-ohjelma 1975

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Partiolaisten ensimmäinen partio-ohjelma heijastaa 1970-luvun puolen välin tienoilla vallalla ollutta partion sisällöllistä hapuilua. Tyttöjen ja poikien yhteispartiointi muutti ohjelmaa enemmän luovuutta ja sisätoimintaa suosivaksi – taustalla ilmeisestikin oletus, että tytöt vaativat tätä. Lopputuloksena oli kuitenkin paikoin linjaton kokonaisuus, mikä näkyi monenlaisina irtiottoina, mm. eräpartiotoiminnan esiintulona.

Mikä muuttui?

Ikäkaudet

  • Sudenpennut, kokoontuvat parvissa. Monissa lippukunnissa oli vielä kuitenkin käytössä nimitykset kolkat (pojista) ja tontut (tytöistä). Suositus oli, että kolkat ja tontut kokoontuvat eri parvissa.
  • Vartioikäiset, kokoontuvat vartioissa
  • Vaeltajat

Lupaus

  • Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa toteuttaen elämässäni partioihanteita.

Ihanteet

Tässä ohjelmassa ihanteet korvasivat partiolain. "Ihanteet ovat jotakin, johon pyritään, eivät siis ehdottomia käskyjä"[1]

Partiolaisen ihanteena on

- kehittää itseään ihmisenä
- kunnioittaa toista ihmistä
- auttaa ja palvella
- tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa
- rakastaa ja suojella luontoa
- olla uskollinen ja luotettava
- rakentaa ystävyyttä yli rajojen
- etsiä elämän totuutta

Vartioikäisten vaihemerkit

Nykyinen III luokan merkki, joka muistuttaa lähinnä vuoden 1975 Hukka-vaihemerkkiä

SP:n muodostumisen vuonna 1972 jälkeen vanhat tyttöjen ja poikien luokkamerkit saivat jäädä voimaan. Niiden korvaajaksi esiteltiin vuonna 1975 uusi vartioikäisten vaihemerkkijärjestelmä.

Partio-lehti 2/1975 kertoi, että "Merkki ei enää ole palkinto tiettyjen tehtävien oppimisesta ja niiden tekemisestä. ..."[2] Luokkamerkkikäsite poistettiin ja tilalle tuli termi vaiheet. Vaihemerkki kiinnitettiin rintaan vaiheen alussa.

Vuoden 1975 vaihemerkit olivat nimiltään pikkuhukka, hukka ja susi. Myöhemmin nämä samat nimet siirtyivät sudenpentujen vaihemerkkeihin. Pikkuhukkamerkki oli pronssinen, hukka hopeinen ja susi kultainen SP:n logo. Nykyään käytössä oleva kolmannen luokan merkki muistuttaa eniten hukkamerkkiä.

Vartionjohtaja ja tämän apulainen pitivät vaihemerkkiensä alla vihreää aluslevyä.

Luokkamerkeistä luopumisen ja vaihemerkkien käyttöön ottamisen taustalla lienee ollut erilaisten humaanien arvojen korostaminen: emme ihmisinä ole eri tasoilla (korkea-matala; vertikaaliero), olemme vain eri (kehitys-)vaiheissa (enemmän horisontaalinen ero).

Vaikka merkkejä ei enää annettu palkintoina, ei voi olla huomaamatta että vaihemerkkien ulkoasu, tarkoituksella tai ei, toi merkkeihin palkintoajattelun: ovathan ne samat kuin erilaisissa kilpailuissa annettavat palkintotasot.

Muut merkit

  • Sudenpennut: vasemmassa rinnuksessa oli "liittymismerkki", kankainen sudenpää. Sen alla perusohjelmamerkki, punaisella, vihreällä tai keltaisella kangaspohjalla oleva SP:n logo. Vasemmassa hihassa mahdollinen EA- merkki.
  • Vartioikäiset: oikeassa taskussa pojilla lupausmerkki, kankainen WOSM:n logo. Vasemmassa taskussa vaihemerkki (pronssi, hopea, kulta], vasemmassa hihassa EA- merkki. Tytöillä lupausmerkki, WAGGGS:n metallimerkki oli kankaisessa huiviholkissa.
  • Vaeltajat: muuten kuten vartioikäiset mutta ilman vaihemerkkiä. Sen lisäksi mahdollinen Karhunhammas ja Kaukopurjehdusmerkki.
  • Johtajat: partiojohtajamerkki (SP:n logo- merkki), wogli. Partiojohtajan jatkokurssin suorittaneet kantoivat Kolmiapila-merkkiä vasemman taskun yläpuolella ja kaulassaan Gilwell-nappuloita.

Partioasu

  • Sudenpennut: tummansininen villapusero, huivi ja partiovyö. Päähineenä oranssi villapipo tai sininen lippalakki (pojilla) ja tonttupäähine (tytöillä). Kesällä väiski.
  • Vartioikäiset: "keskisininen" partiopaita, huivi. Tummansininen villatakki.
  • Vaeltajat: johtajapaita tai keskisininen partiopaita, partiohuivi tai -solmio. Villatakki
  • Partiojohtajat: tummansininen puku (edustustilaisuudet), vaaleansininen johtajapaita, solmio. Arkikäytössä keskisinen partiopaita ja villatakki.

"Todella tyylikkäät käyttävät partioasujen kanssa tummansinisiä housuja/hametta, tummia sukkia ja tummia kenkiä"[3]

Lisäksi sininen t-paita ja harmaa college. Talvikäyttöön "villainen oranssipipo". Vaeltajille ja johtajille oli tummansininen eräpusero. Vartioikäisille, vaeltajille ja johtajille oli tarjolla myös baskeri.

Julkaisut

  • Osviitta-vihkosarja (vinkkejä vartionjohtajalle)
  • Vartio toimii (vihreä A5 kansio)
  • Toimi Vaeltaja

Viitteet

  1. Partio-lehti nro 3/1975
  2. Partio-lehti 2/1975, s. 23
  3. Partio-lehti nro 3/1976