Pillinaru
Pillinaru, eli pillinyöri on yhtenäinen punoslenkki, jossa on sekä kiinteä että liikkuva osmonsolmu. Nykyisen kanto-ohjeen mukaan pillinaru tulee paidan kauluksen alle, josta nousee huivin päälle[1]. Toisessa päässä oleva silmukka kiinnitetään partiopilliin, jota pidetään vasemmassa taskussa. Pillinarun päässä voi myös pitää jotain muuta kuin pilliä, esimerkiksi USB-muistitikkua. Pillinarua voi käyttää myös ilman pilliä, ja vanhoissa paitamalleissa lenkin pystyi kiinnittämään taskun nappiin.
Pillinarut nykyisen partio-ohjelman mukaisesti (2010–)
Pillinarujen värit päivittyivät viimeksi partio-ohjelma 2010:n mukana. Värit ovat käytössä yhä.
- Lila: tarpojat
- Vihreä: samoajat
- Ruskea: vaeltajat
- Tummansininen: aikuiset, jotka eivät ole partionjohtajia.
- Valkoinen: partiojohtajat partiojohtajien peruskurssin jälkeen. Kolmiapila-Gilwell- tai Gilwell-kurssin jälkeen ei käytetä pillinarua, vaan metsämerkkiä.
Pillinarut SP:ssä vuosina 1981–2009
Seuraavat pillinarut olivat käytössä Suomen partiolaisissa vuodesta 1981 ohjelmauudistukseen 2010.
- Sininen: vartiolaiset. Pillinarun väri oli selvästi vaaleampi kuin nykyinen aikuisten pillinaru.
- Vihreä: vaeltajat ja laumanjohtajat
- Mustaa: vartionjohtajat
- Valkoinen: partiojohtajat
Pillinarut erillisjärjestöjen aikana
Poikajärjestöt käyttivät pillinarusta nimitystä pillinyöri. SPPL:n SÄPY:ssä (1933) pillinarujen väreiksi määritettiin partiopojille puseron värinen (ruskea) ja meripartiolaisille sininen. Vartionjohtajilla ja johtajapartiolaisilla naru oli musta, ja partiojohtajilla vihreä.[2] SPPL otti meri- ja järvipartiojohtajien sinivalkoisen pillinarun käyttöön 1940[3]. Suomen Partiopoikajärjestöön siirryttäessä pillinarujen värit pysyivät aluksi samoina kuin SPPL:ssa[4]. Vesipartiojohtajien sinivalkoista narua ei mainita ohjekirjojen 1946 ja 1954 painoksissa, mutta se on piirrettynä vesipartiojohtajien puseropukujen ohjekuviin.
Partiopoikien pillinaruista luovuttiin 1960, jolloin ainoat käyttöön jääneet pillinarut olivat vartiojohtajien ja johtajapartiolaisten musta ja partiojohtajien vihreä. Vesipartiojohtajien naru yksinkertaistui kokonaan valkoiseksi.[5] Eräät ruskeaa partiopaitaa käyttävät lippukunnat noudattavat yhä näitä SPJ:n aikaisia ohjeita, kenties siksi, että ne sointuvat paremmin ruskeaan partiopaitaan.Malline:Lähde
Tyttöjärjestöjen pillinaruista mainittakoon, että Kolmiapila-kurssin tai tyttöjen toisen luokan johtajatutkinnon suorittaneet käyttivät hopeanväristä pillinarua. Mikäli kantaja oli suorittanut tyttöjen ensimmäisen luokan johtajatutkinnon eli oli väitellyt "partiotohtoriksi" (11 henkilöä), kannettiin pillinarussa hopeista käpyä.
Pillinarut, 1920-luvulla noudattivat pääsääntöisesti Suomen partioliiton ohjeistusta, vartionjohtajan naru oli musta, joukkueenpäälliköllä vihreä, osastonpäälliköllä keltainen ja ylipäälliköllä (lippukunnanjohtajalla) valkoinen. Myös apulaiset olivat oikeutettuja käyttämään vastaavaa narua.[6]
Pillinarun tekeminen
Pillinarun voi valmistaa itsekin, jolloin käyttäjä voi säätää pillinarun pituuden itsellensä sopivaksi. Valkoisen pillinarun voi valmistaa esimerkiksi lippuköydestä, jolloin narun päät poltetaan yhteen ja piilotetaan kiinteän osmonsolmun alle.
Toinen tapa narun valmistamiseen on punomalla esimerkiksi oheisen ohjeen mukaisesti.
 |
 |
 |
Pillinarut ulkomailla
Ranskan partiolaiset pitävät pilliä oikeassa taskussa.
Lähteet
- ↑ https://www.partio.fi/wp-content/uploads/2018/05/Partio-merkkiohje-aikuiset.pdf (viitattu 18.5.2024)
- ↑ SPPL Säännöt ja Pysyväismääräykset SÄPY (1933)
- ↑ Suomalaisen Partiopoikaliiton Partiomerkkiohjesääntö (PMO) (1940)
- ↑ SPJ:n Ohjekirja (1946) | Suomen Partiopoikajärjestön käsikirjoja 6
- ↑ Ohjekirja (1961)
- ↑ Wainio, Ilmari (Iso-Hukka): Partiopoikain käsikirja. (1923). Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki
