Pillinaru

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erivärisiä pillinaruja

Pillinaru, eli pillinyöri on yhtenäinen punoslenkki, jossa on sekä kiinteä että liikkuva osmonsolmu. Nykyisen kanto-ohjeen mukaan pillinaru tulee paidan kauluksen alle, josta nousee huivin päälle[1]. Toisessa päässä oleva silmukka kiinnitetään partiopilliin, jota pidetään vasemmassa taskussa. Pillinarun päässä voi myös pitää jotain muuta kuin pilliä, esimerkiksi USB-muistitikkua. Pillinarua voi käyttää myös ilman pilliä, ja vanhoissa paitamalleissa lenkin pystyi kiinnittämään taskun nappiin.

Pillinarut nykyisen partio-ohjelman mukaisesti (2010–)

Pillinarujen värit päivittyivät viimeksi partio-ohjelma 2010:n mukana. Värit ovat käytössä yhä.

Pillinarut SP:ssä vuosina 1981–2009

Seuraavat pillinarut olivat käytössä Suomen partiolaisissa vuodesta 1981 ohjelmauudistukseen 2010.

Pillinarut erillisjärjestöjen aikana

Poikajärjestöt käyttivät pillinarusta nimitystä pillinyöri. SPPL:n SÄPY:ssä (1933) pillinarujen väreiksi määritettiin partiopojille puseron värinen (ruskea) ja meripartiolaisille sininen. Vartionjohtajilla ja johtajapartiolaisilla naru oli musta, ja partiojohtajilla vihreä.[2] Suomen Partiopoikajärjestöön siirryttäessä pillinarujen värit pysyivät aluksi samoina kuin SPPL:ssa[3], mutta vuoden 1954 Ohjekirjassa vesipartiojohtajien puseropuvun pillinarun väriksi määrättiin sinivalkoinen. Sinivalkoinen naru saattoi kuitenkin olla käytössä jo vuodesta 1946, sillä se on piirrettynä vesipartiojohtajien puseropuvun ohjekuvaan, vaikkei sitä tekstissä mainitakaan. Ohjekirjassa 1960 partiopoikien naruista luovuttiin ja ainoat käyttöön jääneet pillinarut olivat vartiojohtajien ja johtajapartiolaisten musta ja partiojohtajien vihreä. Vesipartiojohtajien naru yksinkertaistui kokonaan valkoiseksi.[4] Eräät ruskeaa partiopaitaa käyttävät lippukunnat noudattavat yhä näitä SPJ:n aikaisia ohjeita, kenties siksi, että ne sointuvat paremmin ruskeaan partiopaitaan.

Tyttöjärjestöjen pillinaruista mainittakoon, että Kolmiapila-kurssin tai tyttöjen toisen luokan johtajatutkinnon suorittaneet käyttivät hopeanväristä pillinarua. Mikäli kantaja oli suorittanut tyttöjen ensimmäisen luokan johtajatutkinnon eli oli väitellyt "partiotohtoriksi" (11 henkilöä), kannettiin pillinarussa hopeista käpyä.

Pillinarut, 1920-luvulla noudattivat pääsääntöisesti Suomen partioliiton ohjeistusta, vartionjohtajan naru oli musta, joukkueenpäälliköllä vihreä, osastonpäälliköllä keltainen ja ylipäälliköllä (lippukunnanjohtajalla) valkoinen. Myös apulaiset olivat oikeutettuja käyttämään vastaavaa narua.[5]

Pillinarun tekeminen

Pillinarun voi valmistaa itsekin, jolloin käyttäjä voi säätää pillinarun pituuden itsellensä sopivaksi. Valkoisen pillinarun voi valmistaa esimerkiksi lippuköydestä, jolloin narun päät poltetaan yhteen ja piilotetaan kiinteän osmonsolmun alle.

Toinen tapa narun valmistamiseen on punomalla esimerkiksi oheisen ohjeen mukaisesti.

Pillinaru ohje osa1.jpg
Pillinaru ohje osa2.jpg
Pillinaru ohje osa3.jpg

Pillinarut ulkomailla

Ranskan partiolaiset pitävät pilliä oikeassa taskussa.

Lähdeluettelo

  1. https://www.partio.fi/wp-content/uploads/2018/05/Partio-merkkiohje-aikuiset.pdf (viitattu 18.5.2024)
  2. SPPL Säännöt ja Pysyväismääräykset SÄPY (1933)
  3. SPJ:n Ohjekirja (1946) | Suomen Partiopoikajärjestön käsikirjoja 6
  4. Ohjekirja (1961)
  5. Wainio, Ilmari (Iso-Hukka): Partiopoikain käsikirja. (1923). Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki