The MobileFrontend should be working again on the ScoutWikis

Rakovalkea

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rakovalkea eli rakotuli on perinteinen yötuli eräretkillä, mutta nykyään se yhä useammin toimii tunnelmanluojana retkeilytapahtumissa muinakin vuorokaudenaikoina. Rakotulen pystyttäminen vaatii ennakkotyötä enemmän kuin tavallinen nuotio, mutta toisaalta rakotuli palaa itsenäisesti koko yön, eikä vaadi puiden lisäilyä tms. Rakovalkean etuna on myös se, että nuotiosta voidaan tehdä leveä, jolloin kaikille nukkujille riittää lämpöä tasaisesti. Katso myös roito.

Rakotuli.jpg

Tarvittavat varusteet ja materiaalit

  • Kaksi kuivaa puupölliä
  • kaksi n. 5-10cm paksuista aluspuuta joiden pituus voi olla sulan maan aikaan 30cm ja lumessa esim. 150cm.
  • Kirves ja puukko
  • Pari klapia
  • tuore, ranteenpaksuinen riuku ja naula
  • Tulitikut
  • Mahdollisesti sytykkeitä, vasara


Puun valinta

Rakovalkean muodostavat puunrungot on kuivatettava kunnolla, jotta rakotulen saa palamaan. Puu kannattaa kaataa vähintään kaksi vuotta ennen rakovalkean tekemistä. Tuoreempikin puu palaa kerran sytytyttyään, mutta sen kanssa joutuu tekemään enemmän töitä tulipinnan riittävän veistelyn ja sytykkeiden kanssa. Tulipintaa kannattaa työstää kirveellä viistosti iskien.

Pystyynkuivanut, vähätervainen kelo olisi hetivalmis rakovalkeaksi, mutta harvinaisuutensa vuoksi ne pitää nykyään säilyttää pystyssä ja tehdä rakovalkea keloutumattomasta puusta. Kaatunut tai joissain tapauksissa pystyynkuivunutkin kelo saattaa olla kuollut tervasrosoon, jolloin se sisältää runsaasti tervaa. Tällaisesta tervaspuusta tehty rakotuli sammuu helposti hapen puutteeseen. Paras puulaji on terve, oksaton mänty, jotta tuli palaa hitaasti, tasaisesti ja kipinöimättä.

Runkojen sopiva mitta on noin kirveenmitta per nukkuja, jotta liekki lämmittää tasaisesti kaikkia. Rakovalkea palaa noin tuuman tunnissa, eli rungon halkaisijan tulee olla noin 25–30 cm jos halutaan rakovalkean palavan läpi yön.

Rakovalkean tekeminen

  1. Hakkaa puunrungoista yksi sivuista kaarnattomaksi ja veistele pintaan liuskeita, jotta tulelle on syttymäpintaa.
  2. Hakkaa aluspuihin pieni kolo keskelle että alimmainen runko ei pääse pyörähtämään..
  3. Aseta alempi runko aluspuiden koloon veistelty pinta ylöspäin. Rakovalkea kannattaa suunnata niin, että tuuli puhaltaa rakovalkean päätyyn ja nukkujat asettuvat suorassa kulmassa rakovalkeaan päin.
  4. Hakkaa molempiin runkoihin sormen levyinen ja v-muotoinen ilmarako keskelle tasoitettua pintaa koko puun pituudelta kirvestä käyttäen. Varo lyömästä jalkoihisi! Yksi tapa on istua hajareisin rungon päällä polvet maassa, tällöin kirveen terä ei ylety jalkoihisi asti.
  5. Aseta rungon päihin tulput eli pienet puuklapit tai oksanpätkät. Sopiva paikka on ainakin 30cm rungon päistä että päädytkin saadaan syttymään.
  6. Aseta rungon vuoleskellun pinnan päälle sytykkeitä, esim. kiehisiä, tuohta, tervassäleitä tai kuusen alaoksia. Niitä tarvitaan paljon, esim. 4-5cm kerros.
  7. Aseta toinen runko ensimmäisen päälle, niin että klapit pitävät nitä hieman irti toisistaan. Vuoleskellut pinnat tulevat vastakkain.
  8. Halutessasi voit tukea rakovalkeaa kiinnittämällä tukiriu'un, eli perkan naulalla päällimmäiseen runkoon kiinni. Tukiriuku asetetaan 90-120 asteen kulmaan ja sen tulisi olla n. ranteenpaksuinen ja tuoretta puuta. Irtonainen pää tulisi olla n. puolessa välissä ylemmän rungon paksuutta, joko suoraan maassa tai sidottuna puun kylkeen. Sulan maan aikaan on toinenkin tapa, eli voidaan lyödä maahan tukikepit kummallekin puolelle rakovalkean päihin. Niidenkin pitää olla tuoreesta puusta. Vaikka hyvin tehty, tasaisesti palava rakovalkea pysyy yleensä pystyssä ilman tukiakin, sitä tulisi välttää koska epätasaisesta palamisesta aiheutunutta putoamista ei voi ennustaa etukäteen.
  9. Sytytä rakovalkea sytyttämällä yksi iso kiehinen tai tuohenpala ja sytyttämällä sillä kaikki sytykkeet kerralla kummaltakin puolelta runkoja. Tulenteko on sitä helpompaa, mitä kuivempia rakovalkean runkopuut ovat ja mitä paremmin on ennakolta jaksettu vuolla vastakkaisiin tulipintoihin säleitä.
  10. Rakovalkean tulta voi säädellä vaihtamalla puuklapien paikkaa tai paksuutta, jolloin runkojen rako kasvaa tai pienenee. Kunnolla palavasta rakovalkeasta puuklapit kuuluu ottaa kokonaan pois, jolloin raon "automaattisäätyminen" pääsee toimimaan.
  11. Mikäli tulilla on tarkoitus nukkua, laita nuotion viereen pakkasesta riippuen 30-100cm päähän kynnyspuu joka estää nukkujaa menemästä liian lähelle tulta tai estää yläpölliä pyörimästä nukkujiin asti mikäli se putoaa paikaltaan.
  12. Rakovalkean kuuluu palaa kokonaisuudessaan runkojen välissä, mikäli ylempi pölli saa uuden tulipinnan sivulleen, se palaa liian nopeasti loppuun. Tämä on samalla syy, miksi roito palaa niin paljon nopeammin loppuun.
  13. Alempi pölli palaa nopeammin, joten sen olisi hyvä olla paksumpi kahdesta. Mikäli ero on suuri, laita kuitenkin isompi päälle ettei yläpölliin muodostu uutta tulipintaa kylkeen.

Poltto ja sammuttaminen

  • Hyvin ja hyvistä puista tehty rakovalkea palaa itsekseen loppuun asti. Se säätää itse itseään: mikäli puu palaa nopeammin, rako kasvaa ja alkaa palaa hitaammin. Mikäli joku kohta on lähempänä toisiaan, se palaa vastaavasti nopeammin.
  • Joskus rungot ottavat liikaa kiinni toisiinsa, "napautuvat", jolloin on syytä joko rassata kohtaa kepillä tai nostaa päälimmäistä tukkia hetkeksi ylös ja lyödä tähän kohtaan kirveellä tilaa. Napautuminen tapahtuu yleensä oksan kohdalle. Nostaminen tapahtuu laittamalla keppi puiden rakoon ja nostamalla siitä. Mikäli rako on ahdas voi lyödä kirveen yläpöllin päätyyn ja nostaa siitä. Apulainen sitten laittaa tuoreen kepin puiden väliin ja kirves saadaan käyttöön. Mikäli tätä hommaa tekee yksin, pitää päälipuu kääntää pois paikaltaan, palopinta ylöspäin että napautunutta kohtaa pääsee hakkaamaan.
  • Jos alapuu on vähän yläpuuta pidempi, voi napautumisen selvittää myös siirtämälä päälimmäistä pölliä hiukan eri kohtaan.
  • Normaalisti rakovalkea ei kelpaa ruuanlaittoon kovinkaan hyvin, mutta jos alapuu on vähän pidempi, sen päähän muodostuu kohta missä pystyy keittämään pakilla tai muulla kapealla astialla.
  • Alapöllin palaessa poikki voidaan rakotulesta saada lisää polttoaikaa kääntämällä yläpölli alle ja laittamalla palat siihen päälle. Lyö jälleen kirves kiini ja käytä sitä kahvana siirrelläksesi kuumia puita.
  • Rakovalkea sammuu yleensä itsekseen jos yläpöllin kääntää pois päältä ja jättää molemmat hiillos ylöspäin. Tällöin samoilla puilla voidaan tehdä vielä uusi rakovalkea.

Rakovalkean sovelluksia

  • Raappanan tuli, rakotulen periaatteella toimiva keittotuli. Tuottaa kohdistetun, tehokkaan liekin ja säästää puuta verrattuna tavalliseen nuotioon. Ei lämmitä nuotion veroisesti ihmisiä ympärillään.
  • Jätkänkynttilä eli nuotio/soihtu jossa pystytettyyn pölliin on sahattu 2 syvää uraa ristiin. Kynttilä sytytetään uran pohjalta esim. tuohella. Tunnelmanluoja jolla voi myös keitellä samalla tapaa kuin raappanan tulellakin. Huonona puolena palamista ei voi juuri säätää.
  • Kylkituli eli nuotio jossa tuli palaa pöllien välissä kuten rakotulessa rai raappanan keittotulessa, mutta liekit suuntautuvat ylöspäin eikä sivulle. Vaatii esim. kivet sivuille estämään puiden keikahamista ja puita pitää myös työntää lähemmäs toisiaan sitä mukaa kun ne palavat. Tuli mahdollistaa sekä lämmittelyn että keittelemisen, mutta vaatii huolenpitoa eikä pala koko yötä. Tunnelmanluojana yhtä hyvä kuin rakotuli.

Muut pitkät nuotiot

Näitä nuotiotyyppejä yhdistää rakotuleen lähinnä pitkänomainen muoto jossa pitkähköt puut poltetaan kyljellään. Ne ovat monella tapaa rakotulta huonompia, mm. palamisnopeus on suurempi, lämpöä karkaa enemmän ylöspäin ja ne vaativat enemmän huolenpitoa palaakseen. Niiden hyviä puolia ovat mm. pienempi vaiva kun kirvestöitä ei välttämättä tarvita, vähemmän vaatimuksia puiden laadulle ja paremmat keitto tai makkaranpaistomahdollisuudet. Tunnelmanluojina ne toimivat rakotulen lailla.

  • Roito eli kolmen puun "rakovalkea". Siinä on alimpana on kaksi runkoa ja niiden välissä/päällä on yksi. Se kuluttaa kaikki kolme pölliään nopeammin kuin oikea rakotuli, eikä pala yhtä pitkään itsekseen. Tämän tekemisessä on järkeä mikäli puut ovat niin oksaisia tai märkiä ettei oikeaa rakotulta saa tehtyä, tai jos kirvestä tulipinnan lastuamiseen ei ole käytettävissä. Jos tarkoitus on polttaa nuotiota koko yö, varaa lähelle uusi yläpölli jonka voit nostaa tilalle kun ensimmäinen on palanut pois.
  • Jätkän valkea, jossa alla on kaksi isoa puuta ja yksi pieni puu. Pienen puun päällä kahden isomman puun välissä lepää vielä yksi pölli. Tämäkin on roitotuli ja sillä on samat alapöllien pörähdystaipumukset ja kunnollista rakotulta nopeampi palamisnopeus.
  • Pinotuli, eli ohuista puista koottava kasamainen roitotuli, jossa alimpana voi olla esim. viisi runkoa, sen päällä neljä, kolmannessa kerroksessa kolme, toisessa kerroksessa kaksi ja päällimmäisenä yksi runko. Palaa vielä nopeammin kuin kolmen puun roito.
  • Seinätuli, joka on kuin puolikas pinotuli.
  • Automaattinuotio eli "Self feeding fire". Siinä pystytukien avulla pinotaan pitkät polttopuut sivulta katsottuna V-muotoon ja sytytetään keskeltä. Oikein tehtynä nuotio palaa alhaalla ja syöttää painovoimalla uutta puuta tuleen kun edellinen palaa loppuun. Nuotiomallilla on vain vähän käyttötarkoituksia, koska palamattomat puut estävät lämmön ja valon pääsyn sivulle. Rosvopaistin tai vastaavan ruokalajin valmistukseen se kuitenkin toimii.