Taikanuoli
Taikanuoli
Suomenniemellä, Suomenmaassa, elettiin kerran kauan, kauan sitten aikaa, jolloin koko maa oli kenenkään häiritsemätöntä korpea. Mesikämmen, metsän mahtava kuningas, saattoi silloin rauhassa nauttia talvilepoaan ja kesäisin herkutella suon kypsillä marjoilla. Uljaat hirvet ja villipeurat saivat vapaina samoilla ahoilla ja metsissä. Latteahäntäiset majavat rakentelivat patojaan, sulkujaan ja siltojaan Suomen tuhansissa lahdenpoukamissa ja salmissa. Susilaumat vaanivat saalistan laaksoissa ja mäillä. Ahma, ilves ja kettu kuljeskelivat loppumattomilla metsästysmaillaan ja oravaparvet omilla oikullisilla vaelluksillaan. Kukaan ei häirinnyt metson soittoa, joutsenemon lepäämistä pesässään metsälammen rannalla tai suurien hauenvonkaleiden uiskentelua keväisissä joissa.
Erämaan suuri rauha täytti koko karun suomalaisen luonnon. Mutta alkoipa tuohon kuvaan tulla uusiakin piirteitä. Maahan saapuivat ensin lappalaiset ja sitten vuosia myöhemmin esi-isämme, suomalaiset kaukaa idästä ja etelästä muuttaneina. Huomattuaan metsän ja järvien antimet rikkaiksi he asettuivat pysyväisesti asumaan Suomenniemelle. Siihen loppui erämaiden koskematon rauha ja siitä alkoi sitkeän suomalaisen korvenraivaajaheimon taru.
Käänne ei kuitenkaan tapahtunut yhtäkkiä, vaan vaati satojen vuosien kovan kamppailun erä-Suomessa korven alistamiseksi ihmisen palvelukseen. Jatkuupa tämä kamppailu vielä tänäkin päivänä omalla tavallaan rakkaassa Suomenmaassamme.
Nuori lukijani, haluatko kuulla, miten erämaan miehet ajoivat takaa kettuja ja ilveksiä tai miten he saattoivat voittaa voimakkaan karhun, millaisia olivat heidän asumuksensa, metsästysaseensa, suksensa ja veneensä tai minkä nimisiä poikia heillä oli ja mitä nämä tekivät vanhassa erä-Suomessa? Ehkä tahtoisit kuulla jonkin jännittävän seikkailun vaiheet joltakin suurelta pyyntiretkeltä ja lukea kenties nimenomaan jonkun määrätyn erä-Suomen pojan elämästä. – Hyvä, siihen tarjoankin sinulle tilaisuuden. Uskallatko lähteä kanssani seikkailulle muutamien vuosisatojen taakse erä-Suomen maailmaan?
Se on mahdollista erään erä-Suomen asukkaan, jousimies Kalevan suvussa pojasta poikaan periytyneen taian avulla. Olen oppinut sen vanhalta vaariltani ja opetan sen sinulle ja kaikille niille tovereillenne, jotka tahtovat lähteä mukaan kolkkapoikien maahan. Kutsun maata kolkkapoikien maaksi siksi, että vanhat erä-Suomen asukkaat nimittivät kolkkipojiksi eli kolkkapojiksi kaikkia reippaita sinun ikäisiä poikiaan.
Taikaa varten on meidän jokaisen valmistettava ensin itsellemme jäntevä jousi ja nuoli. Nämä aseet sinun on tehtävä itsellesi, jotta taikamme onnistuisi. Otat sitten jousesi nuolineen mukaasi ja niin käymme taikomaan. Kokoonnumme kaikki, jotka kanssasi uskaltavat lähteä retkelle satojen vuosien takaiseen maahan, pienelle mäennyppylälle kotimetsän keskellä. Muodostamme piirin pitäen jousta kädessämme ja asetamme pihlajapuusta tekemämme nuolen maahan jalkojemme väliin. Kohotamme ylös jousta pitävän kätemme ja lausumme kaikki yhteen ääneen:
- Ota, metsä, miehiksesi,
- urohiksesi, Tapio,
- korpi, kolkkapoiaksesi,
- kumpu, kumppalivaraksi:
- ota miestä oppimahan,
- taivon kaarta katsomahan,
- otavaista oppimahan,
- tähtiä tähystämähän!
Heti viimeisen sanan lausuttuamme tapahtuu - jos olemme kaiken oikein suorittaneet – taian ihme, nuoli jalkojemme välissä alkaa kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se on metrin, kahden ja aina kolmenkin mittainen. Emme saa päästää ääntäkään huuliltamme, jotta taian lumous ei katoaisi, vaan seuramme jännittyneinä, mitä sitten tapahtuu. Sen huomaamme kohta, sillä jalkamme eivät enää tunne maata allansa, vaan alamme koota nuolen kantamana kuin istuisimme suuren mahtavan kotkan selässä ja pian olemme jo puiden latvojen yllä, vaivumme aivan kuin uneen ja vuosisadat kiitävät ohitsemme. Kun vihdoin heräämme, huomaamme laskeutuneemme kohisevan kosken partaalle keskellä mitä kauneinta suomalaista metsämaisemaa. Vasemmalla näkyy tyyni sininen järvenpinta ja aivan tuossa lähellä on kaksi pientä saarta rehevine puineen. kosken toisella puolella kohoa loiva mäki ja järven rantaviiva muodostaa kauniin koivuisen niemen mäen vasemmalle puolelle. Niemen nenässä ja kukkulan eteläisillä rinteillä ovat jousimies Kalevan rakennukset, tupa ja vajat.
Olemme saapuneet vanhaan erä-Suomeen jousimies Kalevan maahan ja aivan hänen asuntonsa äärelle.
Katso myös:
Lähde: Lähde: Osmo Vesikansa; Kolkkapojan kirja, 1957