Tampereen Versot

PartioWikistä
(Ohjattu sivulta Tampereen Poika-Versot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tampereen Versot
Perustiedot
Perustettu: 1929
Jäsenmäärä: 70 henkilöä
Lyhenne: TaVe
Toiminta-alue
Toiminta-alue: Tampere
Aluejärjestö: Tampereen Partiolaiset
Partiopiiri: Hämeen Partiopiiri
Taustayhteisö: Vapaakirkko
Tunnukset
Huivi
Vihreä
Partiopaita
Sininen
Linkit
http://www.sivukoti.com/tave/


Historia

Edeltäjät Tampereen Poika versot ja Tampereen Tyttö-Versot. Partiolippukunta Tampereen Versot on Suomen vanhin Verso-lippukunta. Tampereen Versot kuuluu ns. yhteislippukuntiin eli lippukunnassa toimii niin tytöt kuin pojatkin.

1920-luvulla Tampereen Vapaakirkkoseurakunnassa tehtiin varhaisnuorisotyötä pyhäkoulutyön ohella nuorten CE-yhdistyksen Junior-nimisenä lähinnä kerhotoimintana. Jo maaliskuussa 1927 tutkittiin ko. yhdistyksen johdon keskuudessa mahdollisuutta partiotyömuotoon siirtymiseksi. Päätökseksi silloin kuitenkin tuli ns. Nuorisotasavallan perustaminen.Nuorisotasavallan piti toimia presidentteineen, ministereineen ja maaherroineen, jolloin tasavallan läänit olivat eräänlaisia pienryhmiä. Komeista nimistään huolimatta liike ei paljoakaan eronnut tavallisesta kerhotoiminnasta, eikä se osoittautunut nuorisoa erikoisemmin kiinnostavaksi. Tasavallan hallituksen kokouksessa 27.1.1929, presidentti Aarno Haapalinnan ollessa opiskelemassa Saksassa, päätettiin tasavalta lopettaa. 30.1. pidetty yleinen kokous vahvisti päätöksen ja valitsi uudeksi työmuodoksi partiotyön. Tätä päivää voidaan pitää Partiojärjestön Tampereen Versojen, joka nykykielellä olisi ns. yhteislippukunta, perustamispäivänä. Läsnä em. 27.1.1929 pidetyssä kokouksessa olivat pääministeri Aino Lehtonen (Pehu-Lehtonen), rahaministeri Aili Rajala, oikeusministeri Matti Latvala, teollisuusministeri Reino Järvinen, musiikkiministeri Yrjö Laitinen, urheiluministeri Vieno Koskinen ja valtiosihteeri Rauha Vaismaa nyk. Salmensaari.

Ilmeisesti partiotoiminnan voimakas nousukausi Tampereella 1920-luvun loppupuolella myötävaikutti perustamispäätöksen syntyyn, mutta tuskinpa uuden työmuodon aloittajat rohkeimmissa unelmissaankaan saattoivat kuvitella, että joskus vielä voitaisiin puhua tämän toimintamuodon 50-vuotisjuhlien suunnittelusta ja historian kirjoittamisesta. Uusi työmuoto antoi johtajille uudet haasteet. Kaikki oli suunniteltava ja opeteltava alusta. Johtajien oli koulutettava itsensä ja samalla koulutettava alaisiaan. Poissa olevana valittiin järjestön johtajaksi Aarno Haapalinna. Tytöt jaettiin kahteen vartioon ja pojat kolmeen, ja joukkuepäälliköiksi tulivat Aino Pehu-Lehtonen ja Matti Latvala. Näin saivat alkunsa lippukunnan legendaariset vartiot Teeret, Metsot, Karhut, Sudet ja Ketut.

Kesällä 12.–26.7. 1929 oltiin suurella joukolla mukana ensimmäisellä Vapaakirkon varhaisnuorisoleirillä Santalassa (Sandö) lähellä Hankoa. Leirin johto oli suurelta osin tamperelaisten johtajien käsissä. Telttoja tällä leirillä ei vielä ollut. Leiriläiset asuivat luhdeissa ja vanhassa koulurakennuksessa. Telttoja kuitenkin suunniteltiin ja neulottiin itse samoinkuin partiopukujakin. Vielä samana syksynä järjestettiin 10.–11.8. yhteinen viikonloppuleiri Nokialla Vihnusjärven itäpäässä nykyisen Pv:n Kuljetusvälinevarikon alueella. Tällä leirillä asuttiinkin sitten jo näissä uutukaisissa teltoissa. Pukuna lippukunnalla oli sininen partiopuku ja beigevärinen kaulahuivi, jota reunusti harmaa raita, hihaan ommeltiin beige-värinen n. 5 cm korkuinen V. Tämä järjestö säilyi vuoden lopulle saakka epävirallisena partioyhteisönä, jolla oli omat sääntönsä, tapansa ja tunnusmerkkinsä. Nyt tunnettiin kuitenkin, ettei olla vielä ihan oikeita partiolaisia ja kaivattiin lähempää yhteistyötä muiden partiolaisten kanssa.Tällöin todettiin, että Suomen Partioliitto ei voinut ottaa silloisten sääntöjensä mukaan jäsenekseen tällaista tyttöjen ja poikien yhteisjärjestöä. Asia ratkaistiin muodostamalla kaksi erillistä järjestöä (lippukuntaa). Näin syntyivät sitten vuoden 1930 alussa Tampereen Tyttö-Versot ja Tampereen Poika-Versot, joiden tiet ovat sen jälkeen kulkeneet erillään, enimmältä osin hyvässä sovussa, rinta rinnan samaa päämäärää kohti. Aino Pehu-Lehtonen tuli Tyttö-Versojen johtajaksi. Lippukunta hyväksyttiin Suomen Partiotyttöliiton (SPTL) jäseneksi 1.2.1930. Samana päivänä hyväksyttiin myöskin Poika-Versot Suomen Partiopoikaliiton (SPPL) jäseneksi johtajanaan Aarno Haapalinna.

Toiminta alkaa ja vakiintuu

Tästä vasta alkoi varsinainen partiotyön herääminen lippukunnissa. Nythän oli käytettävissä liittojen yhdenmukaiset viralliset ohjeet samoin kuin jäsenkirjat, johtajakurssit, puvut ja merkit. Partiopuvun väri muuttui ruskeaksi ja Tyttö-Versot ryhtyivät käyttämään SPTL:n sinivihreää kaulahuivia. Lippukunnat saivat omat lippunsa, jotka piirinjohtaja rovasti Leo R. Böök vihki tarkoitukseensa Vapaakirkossa 12.4.1930 järjestetyssä juhlassa. Valtavalla innostuksella pureuduttiin luokka- ja taitomerkkisuorituksiin sekä tehtiin retkiä kaupungin lähimaastoon. Lippukunnissa aloitettiin tonttu- ja sudenpentutoiminta 7–11 -vuotiaille. Tyttö-Versot järjestivät ensimmäisen oman kesäleirinsä 1930 Kangasalan Neulaniemessä kun taas Poika-Versot osallistuivat SPPL:n Suurleirille Kangasalla sekä partiopoika- että sudenpentuosastollaan. Ensimmäisen, “sen kaikkein parhaan”, oman lippukuntaleirinsä Poika-Versot kokivat kesällä 1931 Pirkkalan pappilan Hevossaaressa Aaro Halosen hienosti vetämänä. Lippukunnissa aloitettiin tarpoja- ja vaeltajatyö 18-vuotiaille ilman yläikärajaa. Sisätoiminnan suurimpana vaikeutena molemmilla lippukunnilla olivat heikot toimitilat, sillä vanhan Vapaakirkon “pikkusali” ei juuri ollut vapaana kuin lippukuntakokouksia varten ja varsinainen kirkkosali joulu- ym. juhlia varten. Poika- Versojen vartioita kokoontui E. Haapalinna Oy:n liiketilojen kellareissa: ainakin Karhu-apteekin, Kymmenenmiehen talon ja Hämeenkatu 29:n kellarit olivat ajoittain käytössä. Kettu-vartiolla oli oma kolonsa vanhan postitalon onkaloissa. Vuonna 1931 lippukunta sai vuokratuksi Maariankatu 38:sta suurehkon alakertahuoneen, jossa oli oma sisäänkäynti. Samoihin aikoihin pääsivät Tyttö-Versotkin oman katon alle: lippukunnan johtajat omalla kustannuksellaan vuokrasivat ja sisustivat alakertayksiön, keittiön ja kamarin, Hallituskatu 23:sta. Omat toimitilat vakiinnuttivat toimintaa, ja vartioita voitiin lisätä niin, että joka ainut ilta olivat tilat käytös5 sä. Poika-Versot saivat sudenpentujensa käyttöön luolan (holvatun kellarin) myös Tuomiokirkonkatu 34:stä. Työ laajeni lisäksi Epilään, jossa Tyttö-Versoilla oli ajoittain oma joukkuekin ja pojilla ainakin vartio. Nämä kokoontuivat Sahanterä Oy:n tiloissa.

Kun NMKY:n partiolaiset keväällä 1932 erosivat SPPL:stä, tiedusteltiin, olisiko muodostettu NMKY:n partioliitto halukas ottamaan Helsingin ja Tampereen sekä Turun vapaakirkolliset poikalippukunnat liittoonsa. Myönteisen vastauksen saatuaan Poika-Versot erosivat SPPL:stä ja liittyivät perustettuun NMKY:n ja Seurakuntien Partioliittoon (Siniset Partiopojat). Tähän liiton muutokseen oli suurimpana ja tärkeimpänä syynä se, että katsottiin sinisten huolehtivan johtajiensa koulutuksesta ja kasvatuksesta kristillistä toimintaa pääasiana pitäen. Käytännössä pojilla oli taas edessä uuden partiopuseron – jälleen sinisen – hankkiminen. Tässä yhteydessä lippukunta ryhtyi käyttämään myös sinistä kaulahuivia, jossa oli valkoinen reunus (ns.Suomen edustushuivi). Toisin kuin nykyään järjestettiin lippukunnissa koko lippukunnan kokous miltei kuukausittain, jolloin niissä usein vieraili mm. seurakunnan pastori. Näin voitiin yhteys taustayhteisöön säilyttää, vaikka kokoonnuttiinkin eri kohteissa. Lisäksi ainakin Poika-Versot pitivät vuosikausia Maariankadulla sunnuntaiaamuisin aamuvartioita. Usein vasta sen jälkeen lähdettiin retkelle ladulta, joka aukeni Pyynikille aivan kerhohuoneen oven edestä. Poika-Versot ryhtyivät 1932 täysin johtajien ja poikien omin voimin rakentamaan Pirkkalan Pulkajärvelle retkikämppää. Rakennus oli lautarakenteinen, ja hanke loi puitteet monen vuoden innokkaaseen työhön varttuneemmille pojille ja vaeltajille. Maja saatiin asuttavaan kuntoon vuoden 1934 aikana, joskin saunapuolen valmistumiseen kului vielä vuosia.

Molempien lippukuntien yhteisvoimin järjestettiin kesällä 1935 Nokialla Luotosaaressa Vapaakirkon varhaisnuorisoliiton valtakunnallinen leiri. Leirin vahvuus oli n. 60. Samanlainen leiri järjestettiin myös kesällä 1939 Karkussa Hiedan vuolteen rannalla.Viimemainittua leiriä, jonka vahvuus oli n. 100 henkeä, synkensi jo uhkaava suursodan vaara. Lippukuntien toiminta lienee ollut suurimmillaan noin sata tyttöä ja sata poikaa vuosina 1936–1938.

Toiminta vaikeutuu ja keskeytyy

Lippukunnanjohtaja Aino Pehu-Lehtonen erosi Tyttö-Versojen johdosta v. 1938, jolloin vanhimmisto valitsi hänen tilalleen rouva Kaisa Rimpelän. Hän oli lippukunnanjohtajana 1938–1939. Myöhemmin sota-aikana toimi Tyttö-Versojen johtajana Mirjami Haapalinna (lpkj 1942–45). Vuoden 1938 aikana muuttivat Tyttö- Versot SPTL:stä Sinisiin Tyttöihin pääasiassa samasta syystä kuin pojat vaihtaessaan liittoa 1932. Syksyllä 1939 annettu YH-kutsu ja sitä seurannut talvisota sekä edelleen jatkosota veivät Poika-Versojen johtajiston toisiin tehtäviin, mutta vartionjohtajavoimin pidettiin toimintaa vireillä pari vuotta. Kun sitten heidänkin vuoronsa tuli astua isänmaataan puolustamaan, pääsi lippukunnan toiminta kutakuinkin sammumaan. Talvisodan aikana tuhoutui kaupungin pommituksissa sudenpentujen käytössä ollut luola Tuomiokirkonkatu 34:ssä. Sotaa seurannut asuntopula johti siihen, että lippukunnan kerhohuone Maariankatu 38:ssa otettiin huoneenvuokralautakunnan toimesta asuntotarkoituksiin. Raskas menetys lippukunnalle oli myös se, että Pulkajärven maja paloi tai poltettiin sotatoimien vuoksi talvella 1942. Samat vaikeudet olivat näinä vuosina myös Tyttö-Versojen osana. Sota-aikojen kaikkinaisen toiminnan muuttanut elämä tyrehdytti hiljalleen lippukunnan työn.

Vuonna 1946 nähtiin Aino Pehu-Lehtonen jälleen Tyttö-Versojen lippukunnanjohtajana. Saman vuoden kesällä osallistuttiin piirin leirille Kangasalla. Vuosina 1947, -48 ja -50 pidettiin Kangasalan Sammalistossa yhteinen leiri lippukunta Tammeron kanssa. Hallituskatu 23:ssa tyttöjen työ jatkui, mutta nyt kun kaikkinainen koulutus oli aloitettava alusta ja uusista tytöistä, meni vuosia, ennen kuin työssä päästiin näyttävämmin esille. Työ tehostui oikeastaan vasta sen jälkeen kun uusi Vapaakirkko valmistui syksyllä 1954 ja Tyttö-Versot saivat sieltä oman nimikkohuoneensa sekä tarvittaessa runsaasti muutakin toimintatilaa.

Vuonna 1962 tuli johtajaksi Ester Simonen os.Inkeroinen. Hänen aikanaan aloitettiin v. 1963 sisupartiointi yhdessä pelastusarmeijan Tammer-Tyttöjen kanssa. Vuonna 1965 perustettiin Äitivartio. Lippukunta järjesti toimintaa myös orpokoti Toivontuvan ja Santalan kansanopiston hyväksi. Muutama vuosi tehtiin tonttutyötä myös Kalevassa. Edit Kannisto perusti lippukuntaan nokkahuiluyhtyeen. Lippukunnan vanhempainneuvosto uusi lippukunnan lipun 1957. Vuodesta 1960 alkaen on osallistuttu versolippukuntien Hiljaisille Päiville pääsiäisenä sekä Pyhäinmiesten päivän tietämissä yleensä pidetyille versojen johtajapäiville. Matkat on pyritty järjestämään yhteiskuljetuksena Poika-Versojen kanssa. Omien lippukuntaleirien ohella on osallistuttu versolippukuntien yhteisille leireille. Partiotyttöjärjestön sääntöjen mukaan lippukunta merkittiin yhdistysrekisteriin v. 1966 nimellä Tampereen Tyttö-Versot ry. Tyttö-Versot ovat toimintavuosiensa aikana julkaisseet monia eri lehtiä. Näistä mainittakoon mm. 1960-luvulla ilmestynyt Verso ja Pupuvartion Pilkahdus Pupulaan. Lippukunta on myös toimittanut Toivontupa-lehteä. Versojen 40-vuotisjuhlaleirin lehti Styrpuuri oli Tyttö-Versojen toimittama. Lippukunta on myös toimittanut muutaman numeron Versoviestiä sekä Versotytöt-lehteä. Lippukunnan 30- ja 40-vuotisjuhlat järjestettiin yhdessä veljeslippukunnan kanssa. 1970-luvulla työ laajeni myös Tesomalle.

Poika-Versojen toiminnan viriäminen sota-ajan jälkeen vei aikaa samoin kuin tytöillä. “Vanhat parrat”, jotkut entiset pojat, kokoontuivat perheineen toistensa kodeissa. Syksyllä 1946 aloitettiin varovasti työ poikien parissa. Kesällä 1947 pidettiin yhteinen leiri Nokian Pirkan Poikien kanssa Pirkkalan Uittamonniemellä. Pirkan Pojista oli mukana kolme vartiota ja Poika-Versoista yksi vartio sekä leirin johto. Leirin yhteydessä oli myös entisten Poika-Versojen perheitten muodostama perheleiri.Tämä oli erittäin mielenkiintoinen leirikokemus: nuorin leiriläinen oli kuuden kuukauden ja vanhin 60-vuoden ikäinen. Lippukunnan toimintaa haittasi erittäin pahasti toimitilojen puute, kunnes v. 1950 saatiin vuokratuksi pienehköt tilat Hämeenpuisto 8:n väestösuojasta. Näin pääsi kuitenkin yksi vartio kerrallaan kokoontumaan, ja siitähän asia saatiin alulle. Toivontuvan tiloissa Pispalanharjulla kokoontui kolkkaparvi, ja siellä sai alkunsa lippukunnan sotien jälkeisen ajan ehkä nimekkäin vartio Karhut. Uusi Vapaakirkko tarjosi v.1954 ajanmukaiset tilat myös Poika-Versoille. Tämä antoi tietenkin heti uutta intoa poikajoukkoon. Saatiin uutta ja pätevää johtaja-apua etenkin kolkkien johtoon. Vuosina 1957–61 toimi lippukunnassa oma torviseitsikko Tauno Latvan johdolla. Sittemmin soittajat siirtyivät seurakunnan nuorten soittajiin. Edit Kanniston johdolla toimi erittäin virkeästi kolkkapoikien nokkahuilu yhtye vuosina 1960–1965. Se soitteli omissa ja myös ulkopuolisten juhlatilaisuuksissa sekä esiintyi sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Viisikymmenluvulta alkaen on järjestetty vartioitten välinen Maaliskuun Maastokilpa milloin ilta-, milloin päiväkilpailuna, kuusikymmenluvulta ovat myös Tyttö- Versojen vartiot olleet hyvällä menestyksellä mukana. Mikkelinpäivänä on yleensä otettu osaa seurakunnan jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen osallistuttu tyttöjen järjestämään Tampere-kilpaan, ajankohtahan aina sattuu Tamperepäivän kohdalle. Molempien lippukuntien vartiot ovat osallistuneet myös piirien partiotaitokilpailuihin sekä Tampereen partiolaisten Yrjönviestiin.

Poika-Versot saivat 30-vuotisjuhlaansa uuden lipun, jonka suunnitteli taidegraafikko Kalle Lehtonen. Lippu vihittiin Vapaakirkossa 27.1.59. Vihkimisen suoritti jälleen rovasti Leo R. Böök. Tammikuun 31. päivänä 1959 vietettiin lippukuntiemme yhteistä 30-vuotisjuhlaa. Juhlinnan yhteydessä esittivät “vanhatparrat”, entiset Poika-Versot, lippukunnalle velvoittavan kehoituksen “rakentakaa uusi retkeilymaja palanutta Pulkajärven majaa korvaamaan”. Kehoitusta oli ruvettava noudattamaan. Silloiselta J.W. Enqvist Oy:ltä saatiin 30 vuoden sopimuksin vuokratuksi 0,7 ha:n tontti Kangasalan Matalajärven rannalta. Vielä samana talvena ostettiin Hjortin talon (Hämeenkatu 31) purkuulta muutama autokuormallinen vanhaa kunnon hirttä ja ajettiin talvikelien jatkuessa Paalijärven rantaan noin 4 km päähän suunnitellusta rakennuspaikasta. Rakennusmestari Kauko Kotiranta ryhtyi laatimaan majan piirustuksia. Kesän ja syyskesän talkoissa hirret sitten veneillä vetäen uitettiin lauttoina Paalijärven ja Matalajärven kautta tontille ja kiskottiin kuivamaan. Samoin ajettiin perustuksiin tarvittava sora ja sementti säkeissä Paalijärven rantaan, jonne tie silloin loppui, ja siitä soutaen edelleen. Se oli talkoitten kesä, mutta siitä huolimatta ehdittiin pitää 7-päiväinen kesäleirikin Intin Kurjenniemessä, jossa oli mukana 20 partiopoikaa ja 10 kolkkaa. Syksyllä 13. lokakuuta eli tasan 20 vuotta YH:n alkamisesta, kun veteraanit viettivät kaupungissa 20 v. juhliaan, alkoivat Poika-Versot uuden retkikämpän ensimmäisten betonipylväiden valun.Talkoot olivat raskaat sille nuorelle joukolle joka innolla oli mukana. Neljä johtajaa oli poissa työstä asevelvollisuuden takia, mutta iloisin mielin uurastettiin, sillä nythän rakennettiin omaa kämppää. Kun sitten talven ensilumet peittivät Matalajärven tienoot, oli majan perustus valmiina. Hiljaisena nousi pojan mielessä rukous, “kunpa lippukunta saisi nyt niin paljon varoja, että ensi keväänä noiden perustusten päälle nousisi hirsikerta toisensa jälkeen ja oma tupa valmistuisi”.

Aikaisemmasta rakentamisesta viisastuneena lippukunta päätti antaa rakennustyön nyt ammattimaisen rakennustyöryhmän tehtäväksi avaimet käteen-urakkana. Urakan hinta oli 410.000 markkaa rakentajan tuodessa itse kaiken puuttuvan materiaalin. Kauko Kotirannan myötävaikutuksella ja valvonnassa kämppä valmistuikin kevään myötä. Kesä-heinäkuun vaihteessa alueella järjestetty työleiri siisti ympäristöä, rakensi makuulaverit sekä pyöreistä hirsistä latotyyppisen piharakennuksen. Maja vihittiin käyttöön 70 vieraan läsnäollessa kauniina syksyisenä sunnuntaina 25.9.1960. Vieraat samoin kuin omakin väki olivat ihastuneita sopusuhtaiseen hirsikämppään, joka kauniissa hongikossa toivotti heidät tervetulleiksi. Kuinkahan moni heistä olisi uskonut, että piharakennuksen huopakattorullat nauloineen olivat vielä edellisen yön maanneet järven pohjassa Matalajärven ja Paalijärven välisessä salmessa, jonne vene oli onnettomuudeksi edellisen illan hämärissä vajonnut ja josta niitä vasta aamun valjetessa päästiin sukeltelemaan ylös! Sitä reippaammin paukkuivat sitten vasarat katolla ennen vieraiden saapumista. Rakennus pystyttiin urakoimaan Tampereen Säästöpankin lippukunnanjohtajalle myöntämän henkilökohtaisen 400.000 markan lainan turvin. Maja on varmasti vastannut siihen asetettuja toiveita, se on ollut vuosittain kymmenien retkien kohde ja talvi- sekä kesäleirien tukikohta. Myös Tyttö-Versot ovat varsin runsaasti käyttäneet sitä retkikohteenaan. Tytöillä on ollut myös oma maja haaveensa, ja he saivatkin muutamaksi vuodeksi vuokratuksi Matalajärven rannalla sijaitsevan, silloin käyttämättä jääneen, J.W. Enqvist Oy:n tukkikämpän, mutta ikävä kyllä vuokrasuhde pääsi sitten raukeamaan.

Vuonna 1971 aloitettiin työ Tesomalla seurakunnan vuokraamassa kellarihuoneessa Kohmankaaressa. Tästä alkaen on lippukuntien työ jatkunut sekä Tesomalla että keskikaupungilla. Syksyisten valtakunnallisten raittiusviikkojen aikana ovat lippukunnat järjestäneet vuosittain raittiusaiheisia juhlia. Leirien ohjelmaan on jatkuvasti sisällytetty myös raittiusasiaa palvelevaa tietoutta.

Lippukunnanjohtajat

Tampereen Tyttö-Versot

Tampereen Poika-Versot


Aiheesta muualla


{{{kuvankoko}}}
Tämä lippukuntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikiä laajentamalla artikkelia.

Hämeen Partiopiiri

Hplogo.jpg

Tukisäätiö

Alueet

Akaa | Forssa | Hämeenlinna | Mänttä | Nokia | Orivesi | Päijät-Häme | Riihimäki | Tampere (LänsipiiriSisäpiiriItäpiiri)

Aluejärjestöt

Hämeenlinnan alueen partiolaiset | Lahden alueen partiolaiset | Tampereen Partiolaiset

Lippukunnat

Aitolahden Hirvi-Veikot | Aitopartio | Aurinkovuoren Vartijat | Erä-Pirkot | Forssan Tornitulet ja Tornihaukat | Harjun Pojat | Harjun Veikot | Harjunalustan Siniveljet | Harjusiskot | Hauhon Partiolaiset | Hervannan Hukat | Hollolan Hirvenhiihtäjät | Humppilan Ilvespojat | Hämeen Haka-Versot | Hämeenkyrön Hälläpyörät | Hämeenlinnan Metsänkävijät | Härmälän Haukat | Härmälän Ilvestytöt | Ikaalisten Korpi-Kotkat | Ilvespartio | Jaakon Samoojat | Jaarlin Pojat | Janakkalan Ilvekset | Jokioisten Korvenkävijät | Joutjärven Kipinät | Juupajoen Eräpartio | Jämsän Jokipartio | Jämsän Leirisudet | Kaipolan Tiirat | Kalevan Karhut | Kalevan Suuntatytöt | Kalvolan Katajasiskot | Kalvolan Olavinpojat | Kanavan Vartijat | Karkun Samoojat | Kaskenkaatajat | Kaukapartio | Keurusseudun Partiolaiset | Kihniön Katajaiset | Kiikan Leiripeikot | Koijärven Kurjet | Kostian Kahlaajat | Kuhmoisten Korpisudet | Kuikkavuoren Pojat | Kulhan Kulkijat | Kuoreveden Kotkat | Kurun Kontiot | Kymen Kotkat | Kymen Vartiot | Kyynärön Kiertäjät | Kärkölän Kärpät | Lahden Ilvesveikot | Lahden Katajaiset | Lahden Siniset | Lahden Versot | Lammin Evonkävijät | Launeen Lähdesiskot | Lentävän Samoojat | Liekkitytöt | Lähteen Vartijat | Messukylän Metsäpojat | Messukylän Metsätytöt | Mouhijärven Metsot | Myllykylän Harjuvuokot | Myrskylinnut | Mäntänvuoren Partiolaiset | Nastapartio | Niihaman Saukot | Nokian Eräveikot | Nokian Partiotytöt | Nummen Eränkävijät | Näsijärven Kipinät | Näsin Tytöt | Orimattilan Samoilijat | Oriveden Eräsissit | Oriveden Eräsudet | Padaspartio | Parolan Eräveikot | Pirjetan Partio | Pirkan Pojat | Pirkkalan Pirkot | Pirkkalan Sotkapojat | Punkalaitumen Metsänkävijät | Puuha-Marit | Riihimäen Eräpojat | Riihimäen Erätytöt | Riihiveikot | Roineen Tytöt | Ryttylän Eräveikot | Sahalahden Sinisudet | Santamäen Palokärjet | Sata-Hämeen Vasamat | Stoolin Partiolaiset | Suodenniemen Suonkiertäjät | Sääksmäen Nuotiopojat | Tainionvirran Taimenet | Tammelan Metsänkävijät | Tammero | Tampereen Eräpojat | Tampereen Kotkat | Tampereen Lokit | Tampereen Metsänkävijät | Tampereen Versot | Teiska-Partio | Tervakosken Tervakset | Tervaksentekijät | Tesoman Sinisiskot | Toijalan Eräveikot | Torisevan Tarpojat | Tuuloksen Tulikourat | Tyrvään Metsänpojat | Urjan Varstat | Valkeakosken Korvenkävijät | Vammalan Nuotiosiskot | Wanajan Ilves | Vesilahden Valkohännät | Viialan Metsänkävijät | Viinikan Siniset | Vuoreksen Valloittajat | Ylöjärven Otava | Ylöjärven Viittaveljet