Turun Partio-Sissit/Merisissi

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuonna 1950 Turun Partio-Sissit muuttui meripartiolippukunnaksi. Helmussaari-leirillä 1949 syntyi päätös oman veneen hankkimisesta lippukunnalle, ja syksyllä asiaa alettiin ajamaan eteenpäin.

Merisissi I

Piirustukset teki lippukunnan toivomusten mukaisesti venekonstruktori Hans H. Gripenberg ja rungon rakensi John Öström Åvassa. Uuden veneen rikaus ja sisustustyöt suoritettiin omin voimin kesällä 1950 ja 17.7 suoritettiin esittelypurjehdus. Vene kastettiin Merisissiksi.

Veneen purjehdusominaisuudet olivat vaatimattomat, joten viikonloppupurjehdusten tavallinen kääntöpiste oli Etelä-Airistolla. Pari kertaa kesässä järjestettiin matkapurjehdus, joista pisimmät suuntasivat Tukholmaan ja Raumalle.

Tulipalo tuhosi veneen kajuutan vuonna 1963, mutta vene korjattiin uuteen kuntoon.

Merisissi I pysyi lippukunnalla kuusitoista vuotta kunnes se 1966 keväällä myytiin loviisalaiselle meripartiolippukunnalle. Nykyisin alus on yksityisomistuksessa ja nimi lienee Veera.

Merisissi I hoiti tehtävänsä hyvin vaikka se epäilemättä ei enää tämän päivän sissejä tyydyttäisikään.

Merisissin purjenumero oli 1.

Merisissi II

Toinen merisissi oli aivan samanikäinen kuin ensimmäinenkin, mutta ominaisuuksiltaan paremmin lippukunnan tarpeisiin sopiva. Alus löytyi Luvialta 1966, ja se ostettiin.

  • Pituus: 12,1 m
  • Leveys: 4,0 m
  • Syväys: 1,7 m
  • Uppouma: n. 15,0 t
  • Makuupaikat: 10 hkl
  • Purjepinta-ala: 65 m², uusittu 90 m² genoan kanssa <200 m²

Vene koki muutoksia runsaasti sinä aikana jonka se oli partiosissien omistuksessa. Ensimmäisenä talvena uusittiin riki: teetettiin uudet mastot ja purjeet. Lars Ström suunnitteli muutostyön. Rikin uusinnan yhteydessä purjepinta-alaa lisättiin. Seuraavaksi muutoksen koki vanha ohjausjärjestelmä, joka muutettiin hydrauliseksi sekä vanha Wickström joka vaihdettiin dieselmoottoriin.

Toimintasäde oli huomattavasti suurempi Merisissi I:een verrattuna. Pisimmät purjehdukset suunnattiin Puolaan ja Öölantiin. Gotlanissa vierailtiin usein, ja myös Maarianhaminassa viikonloppupurjehdusten aikana.

Runsaasti julkisuutta saannut Merisissin purjehdus oli suurten purjekoululaivojen "Tall Ships' Race" -kilpailu vuonna 1972 reitillä Helsinki - Kiel. Yhteensattumien takia matka katkesi Gotlannissa karilleajoon. Vauriot olivat suuria, mutta vakuutusten avulla alus saatiin korjatuksi entiselleen.

Merisissi III

1970-luvun lopulla todettiin Merisissin käyvän toisinaan ahtaaksi lisääntyneen purjehdusinnon myötä. Puurunkoisen veneen ja sen koneen kunnostaminen olivat joka kevät yhä suurempia ja suurempia ponnistuksia vaativa urakka. Vuosia kestänyt keskustelu uudesta veneestä alkoi. Taloudellisten resurssien kasvaessa uskallettiin perustaa hanketta suunnittelemaan venetyöryhmä.

Useiden vaihdeiden jälkeen saatiin vuonna 1981 argentiinalaisen venesuunnittelijan German Frers Jr.:n ehdotus uudeksi koulutusalukseksi. Piirustusten pohjalta teetettiin talvella 1981-82 Piikkiössä Vene-Mare Oy:llä alumiinirunko, joka sisustettiin Finmar-Yardsilla Turussa. Lars Strömin asiantuntija-avulla tehtiin lippukunnan voimin sisustus-, riki-, ja kansisuunnitelmat. Lippukunnasta rakentamisprojektissa keskeisimmin mukana olivat Heikki Ajanko ja Timo Granberg.

Veneellä on vuosien saatossa purjehdittu kaikkialla Itämeren piirissä (Latviaa ja Liettuaa lukuunottamatta). Sillä on osallistuttu kolmesti Tall Ship´s Raceen ja käyty kahdesti järvillä (Tervas-leiri/Kivijärvi ja Satahanka VIII/Saimaa).

Vuosien aikana vene on osoittautunut erinomaiseksi koulutusalukseksi. Sen merikelpoisuus ja purjehdusominaisuudet ovat loistavat. Tämän osoitti mm. luokkavoitto vuonna 1992 Tall Ship´s Racessa välillä Karslkrona - Kotka.

Lähteet

  • Turun Partio-Sissit ry 1993. Turun Partio-Sissit 1917-1992: lippukunnan historiaa ja nykypäivää. Grafia, Turku.