Vaellus

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

<scoutdict>69</scoutdict>

Melontavaeltajia
Lumikenkiin totuttelua

Partiotoiminnassa vaellukseksi kutsutaan useita vuorokausia kestävää tapahtumaa, jossa kuljetaan vaellusmatka. Toisin kuin leirillä tai retkellä, vaelluksella ei yövytä montaa yötä samassa paikassa. Kestoltaan lyhyempää, vastaanvantyyppistä partiotapahtumaa tai leiriohjelmaa kutsutaan haikiksi. Pitkäkestoisilla vaelluksissa saatetaan pitää taukopäiviä etenemisestä. Jatkuvasta matkan teosta johtuen, jaksamisen ja retkeilytaitojen lisäksi, suunnistamisella on usein erityisen iso rooli vaelluksella.

Partiotoiminnassa vaellukset tehdään yleensä vaellusryhmissä. Vaeltajapari tai toimintaryhmä saattaa suunnitella ja toteuttaa oman vaelluksensa tai vaellustapahtuma voi olla vaikka koko lippukunnan yhteinen. Lippukuntaleirin tapaan organisoitavaa laajan joukon vaellustapahtumaa kutsutaan usein vaellusleiriksi. Tällöin matkaa taitetaan vaellusryhmissä, mutta ainakin osa yöpymisistä vietetään yhdessä muiden vaellusleiriläisten kanssa samassa paikassa, tavallista leiriohjelmaa mukailevin askarein.

Kulkutapoja

Yleensä vaellusmatkat taitetaan pääosin rakentamattomassa ympäristössä luonnon-, taivaltajan tai muun eläimen voimia hyödyntäen. Yleisimpiä ovat kävellen tehtävät patikkavaellukset. Talvella voidaan tehdä hiihtovaelluksia ja jäillä liikkua luistimilla sekä hangilla myös potkittavilla tai vedettävillä kelkoilla. Sulissa vesissä voidaan matkaa tehdä soutaen tai meloen sekä purjeen avulla. Polkupyörällä tehtävä pyörävaellus vaatii riittävän hyvät väylät, mutta onnistuu maastopyörillä monenlaisissa maastoissa.

Vesillä mastoihin laitettavien purjeiden lisäksi tuulta voi hyodyntää erilaisin leijamaisin vetopurjein. Etenkin talvella voidaan käyttää myös vetokoiria kulkemisen apuna. Pääosin eläimen selässä istuen tehdään ratsastusvaelluksia.

Vaellusmuona

Vaellukselle mukaan otettavan ruoan valinta ja valmistelu oovat tärkeä osa vaellusvalmisteluja. Säilyvyys, valmistuksen helppous ja paino ratkaisevat vaelluksen ruokalistan. Lienee selvää, ettei lasinen pakkaus ole järkevä. Etenkin selässä kannettaessa monet ruoka-aineet – kuten jauheliha – kannattaa kuivattaa, jotta ne säilyvät ja paino vähenee.

Vaellusnopeus

Kulkunopeus vaihtelee kulkutavasta, kelistä, maastosta ja kulkijoista riippuen. Etukäteen vaellusnopeuden määrittelu voi olla hankalaa.

Vaikka yleensä kävellen kuljetaan hitaammin kuin pyörällä, rinkan kanssa patikoiden rakkaosuuden ylittäminen on nopeampaa kuin laukuin varustettua polkupyörää kantaen pyörävaellusreitillä eksyttäessä. Kanootin kantaminen tai vetäminen vesien välisellä taipaleella voi laskea saavutettavaa päivämatkaa. Vesillä liikuttaessa aallokko, voimakas tuuli tai tuulen puute voi olla nopeutta määrittäviä tekijöitä. Maallakin avoimilla alueilla myötä- tai vastatuuli voi vaikuttaa etenkin polkupyörällä kulkevan nopeuteen. Talvella sopivat tuulet ja pakkaset voivat aikaansaadan erinomaisen hankikannon, jonka päällä hiihtää nopeasti. Kartan ääressä patikkareittisuunnitelmaa tehtäessä tulee muistaa, että kulku tiheässä metsässä, rakassa tai ylämäkeen on hitaampaa kuin kävely selvää polkua tai korkeuskäyrää pitkin. Pyörävaellusmatkaan kuluvaa aikaa laskiessa polun pohjan leveys sekä kivien ja juurien määrä jäänee arvailun varaan kartan perusteella.

Vaellusvauhti mitoitetaan hitaimman mukaan. Kulkijoiden ikä ja kunto sekä kulkumuotoon liittyvät taidot tulee ottaa huomioon vaellusreittiä suunniteltaessa. Etenkin vesillä sääolosuhteiden vaikutus tulee ottaa ja varautua erilaisiin keleihin. Esimerkiksi peruskuntoisilla nuorilla patikoidessa vauhdiksi voi laskea noin 4 km/h tai tauot mukaan lukien noin 3 km/h, jos maasto on helppokulkuista eikä vaadi tarkkaa suunnistamista. Suunnistusvirhe ei välttämättä laske nopeutta, mutta voi pidentää päivämatkaa. Kuljettaessa putkeen useita pitkiä ja rasittavia päivämatkoja, vaellusnopeus laskee.

Patikkavaellus

Kävellen tehtäviä patikkavaelluksia voidaan tehdä monenlaisissa ympäristöissä. Kävellessä varusteiden kantamisen järjestelyt ovat tärkeitä.

Varusteet

Patikkavaellukselle varustautuminen poikkeaa leireistä, sillä tavaroita kannetaan huomattavan pitkiä matkoja. Niinpä turhia varusteita ei oteta mukaan ja varusteet pakataan kunnolliseen rinkkaan. Majoitteeksi valitaan kevyt ja pieneen tilaan pakattava vaellusteltta kuten tunneliteltta tai laavu, eikä leiritelttaa kuten Niger. Kukin meistä jaksaa kantaa noin kolmanneksen omasta painostaan, mutta vaativassa maastossa sekin on jo äärirajoilla.

Talvivaellus

Talvella lumi ja kylmyys tuovat vaeltamiseeen haasteita ja mahdollisuuksia. Hiihtäminen tai lumikenkäily vaatii taitoa ja tottumista tavallista patikointia enemmän.

Varusteet

Lumihangella liikuttaessa kulkijan paino jaetaan isommalle alueelle lukimikengän tai suksen pohjan kautta. Isoilla sommilla varustetut sauvat ovat tarpeen lisävauhdin työntämisen lisäksi myös tuen antajina jalan painuessa yllättäen syvälle hankeen. Talvivaelluksella varusteiden paino ei välttämättä ole niin tärkeässä asemassa, koska tavaroita voi vetää perässään ahkiossa.

Vaellusvaatetuksen tulee olla monipuolista ja sopivan lämmintä ja sisältää Yö- sekä päiväsaikaan liikkumiseen ja leireilyyn sopivat kerrospukeutumisen mahdollistavat vaatteet. Kylmässä toimiminen kuluttaa paljon energiaa, mikä tulee ottaa huomioon vaellusmuonia suunniteltaessa. Talvella telttaa tulee lämmittää tai sen ilmanvaihto on oltava muuten riittävä, ettei telttaan tiivisty liikaa kosteutta.

Polkupyörävaellus

Etenkin kesällä polkupyörällä on helppo liikkua pitkiä maastossa tasaisia väyliä pitkin. Teillä poluilla ja muilla väylillä liikuttaessa on tärketää osata polkupyöräliikennettä koskevat liikennesäännöt. Vaikka pyöräily maastossa on jokamiehenoikeuksien perusteella lähtökohtaisesti sallittua, on mm. joidenkin kansallispuistojen alueella pyöräilyä rajoitettu. Etenkin metsäpoluilla pyöräillessä tulee muistaa, ettei kaikki kulkijat hallitse liikennesääntöjä tai osaa kohdata pyöräilijöitä ja saattavatkin päätyä siirtymään yllättäen pyöräilijän reitille. Myös moottoriajoneuvoliikenteen kanssa samalla tiellä kuljettaessa kannattaa olettaa muiden tienkäyttäjien tuntevan pyöräilyyn liittyvät liikennesäännöt heikosti.

Varusteet

Pyörävaelluksessa tulee olla luotettava polkupyörä. Pyöräilykypärää tulee Suomessa käyttää lain mukaan pyöräiltäessä yleensä ja sen käyttäminen muualla vieraassa ja vaikeassa maastossa tai liukkaalla kelillä ajettaessa on perusteltua. Pimeän aikaan pyörän ajovalo on välttämätön ja kylmänä vuodenaikana nastarenkaat lisää turvallisuutta huomattavasti. Selkäreppuun verrattuna polkupyörään kiinnitettävät laukut yleensä helpottavat matkaamista pitkiä aikoja poljettaessa sekä tarjoavat paljon kuljetustilaa. Jos karttaa täytyy tutkia vaelluksen aikana pienin väliajoin, on ohjaustankoon kiinnitettävä karttateline oivallinen varuste. Pyörien varusteet ja kunto sekä korjausavun saamisen helppous ja nopeus määrittävat vaellukselle mukaan tarvittavien työkalujen ja korjaustarvikkeiden määrän. Kannattaa muistaa, että yksinkertaisessa polkupyörässä on vähän hajoavia osia ja se on yksinkertaisesti korjatttavissa.

Vaellusmaastoja

Lappi

Lapissa vaellettaessa suosittuja kohteita ovat kansallispuistot ja muut suojelualueet, retkeilyalueet sekä erämaa-alueet. Pohjoisessa kannattaa hyödyntää ilmaisia autiotupia tilapäiseen yöpymiseen ja joissakin kohteissa jopa saunomiseen reitin varrella. Suomalaiset jokamiehenoikeudet ja autiotupaverkosto ovat ainutlaatuisia. Autiotupien kultaisia sääntöjä tulee noudattaa tuvassa yövyttäessä.

Kaukoretkimerkit

Suomessa partiolaiset voivat tehdä eri tavoin liikkuen vaelluksia, joiden tekemisestä saa kaukoretkimerkin.

  • Kävellen tai hiihtäen tehdyn vaelluksen yhteydessä voi tehdä Karhunhammas-kaukoretkimerkin vaatimukset.
  • Melonta- tai soutuvaeltajalle tarkoitettu kaukomerkki on Majavanhäntä.
  • Jollavaellus tai muu purjeen avulla vesillä tehtävä vaellus on osa Kultainen ruori-kaukoretkimerkin vaatimuksia.