Yleishyödyllisyys

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lippukunnat, ollessaan rekisteröityjä yhdistyksiä, arvioidaan verotuksessa yleensä aina yleishyödyllisiksi yhdistyksiksi jotka nauttivat laajasta verovapaudesta. Arvioinnissa otetaan huomioon yhdistyksen tai säätiön säännöt ja sen todellinen toiminta.

Verovapaita ovat yleishyödyllisen yhteisön saamat jäsenmaksut, osingot, korot, vuokratulot osakehuoneistosta, siirtokelvottomalla vuokrasopimuksella vuokratulla tontilla olevan rakennuksen edelleen vuokraamisesta saatu tulo, lahjoitukset sekä luovutusvoitot muusta kuin elinkeinotoimintaan kuuluvasta omaisuudesta. Julkisyhteisöjen toiminta-avustukset yleishyödylliseen toimintaan ovat verottomia. Yleishyödyllinen yhteisö on perintö- ja lahjaverotuksessa verovapaa. Lisäksi kunnissa voidaan määrätä yleishyödyllisestä käytössä oleville kiinteistöille alhaisempi verokanta, joka voi olla jopa 0 %. Yleishyödylliselle yhteisölle voidaan tietyin kriteerein myöntää enintään viideksi verovuodeksi kerrallaan myös huojennus tuloverosta elinkeinotulon sekä kiinteistötulon osalta. Huojennus ei koske arvonlisäveroa.

Yleishyödyllisyyden kriteerit

Yhdistystä tai säätiötä pidetään Tuloverolain 22 §:n mukaan verotuksessa yleishyödyllisenä, jos se täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

  1. se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;
  2. sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;
  3. se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Rajoitettu henkilöpiiri ei tässä tarkoita esim. lippukunnan jäsenkuntaa vaan tarkoituksena on sulkea pois tapaukset, joissa yhdistyksen jäsenmäärä on pieni eikä uusia jäseniä ole tarkoituskaan hankkia. Samoin jos yhdistyksen tai säätiön toiminta kohdistuu vain tietyn perheen, yhdistyksen tai pienen yrityksen suljettuun piiriin, toiminta ei suuntaudu niin laajasti ulospäin, että se edistäisi yleistä hyvää. Täten esim. jos kannatusyhdistyksen toimintana on vain tukea tiettyä lippukuntaa, niin se ei täytä yleishyödyllisyyden kriteeriä.

Taloudellisen edun antamista on esimerkiksi se, että yhdistyksen tai säätiön tarkoituksena on jäsenten kustannusten pienentäminen. Jäsenet voivat kuitenkin saada etuja esimerkiksi jäsenpalveluina ja jäsenalennuksina silloin, kun edun antaminen liittyy läheisesti yhdistyksen toimintaan ja etua voidaan pitää tavanomaisena ja kohtuullisena.

Vain rekisteröity yhdistys voi olla yleishyödyllinen yhdistys. Rekisteröimätöntä yhdistystä pidetään verotuksessa yhtymänä, jonka tulo verotetaan sen jäsenten tulona. Jos yhdistyksen tarkoituksena on kuitenkin rekisteröityä ja rekisteröinti on laitettu vireille ennen verovuoden päättymistä, voidaan tällaista rekisteröimätöntä yhdistystä pitää verotuksessa yhdistyksenä.

Yhdistys tai säätiö ei voi olla yleishyödyllinen, jos se käyttää osankin varoistaan perustajan tai hänen läheistensä hyväksi. Jos toiminta palvelee lähinnä yksityisiä taloudellisia tarkoituksia, yhdistys tai säätiö ei toimi yleiseksi hyväksi eikä sitä voida pitää yleishyödyllisenä.

Yhdistystä tai säätiötä ei voida pitää yleishyödyllisenä, jos liiketoiminnasta muodostuu niin merkittävä osa toimintaa, että sitä voidaan pitää tärkeänä toimintamuotona tai jopa toiminnan painopisteenä.

Kun yleishyödyllisyyttä arvioidaan, päähuomio kiinnitetään yhdistyksen tai säätiön tosiasialliseen toimintaan. Yhdistys tai säätiö ei tule yleishyödylliseksi vain sääntöjen perusteella, jollei se toimi niiden mukaisesti. Toisaalta tietyt kohdat tai maininnat säännöissä saattavat estää sen, että yhdistystä tai säätiötä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä. Yleishyödyllisyyden esteenä voi olla esimerkiksi se, että yhdistys jakaa jäsenilleen voittoa tai yhdistyksen purkautuessa varallisuus jaetaan jäsenille.

Verovelvollisuus

Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön ja kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle. Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa. Elinkeinotulon veroprosentti oli 20 % vuonna 2014. Kiinteistöstä saadusta tulosta maksetaan veroa vain kunnalle ja seurakunnalle, minkä vuoksi veroprosentti on alhaisempi: vuonna 2014 kyseinen veroprosentti oli 7,67 %. Tuloveroa maksetaan ainoastaan veronalaisen toiminnan voitosta, ei siis koko toiminnan tuotoista.

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä Tuloverolain 23 §:n mukaan

  1. yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;
  2. jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;
  3. adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa;
  4. sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;
  5. bingopelin pitämisestä saatua tuloa.

Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä (esimerkkiluettelo):

  • toiminnan kohdistuminen tavanomaisiin kauppatavaroihin tai suoritteisiin: hyödykemyynti suuntautuu yleensä rajoittamattomaan asiakaspiiriin ja myynti tapahtuu ansiotarkoituksessa. Toiminta on yleensä jatkuvaa ja tuotteet kilpailevat muiden markkinoilla olevien tuotteiden kanssa. Tällaisten tuotteiden myyntiä pidetään lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotoimintana, vaikka tuotteissa olisi yhteisön logo.
  • toimiminen kilpailuolosuhteissa: vastaava tuote tai palvelu tarjolla myös kaupallisena yritystoimintana.
  • toiminnan jatkuvuus / säännöllinen toistuvuus
  • käyvän markkinahinnan käyttäminen
  • toiminnan kohdistuminen rajoittamattomaan tai laajaan henkilöpiiriin
  • toiminnan laajuus / suuri liikevaihto
  • ansiotarkoitus / voiton tavoittelu
  • toiminnan järjestämiseen liittyvä riski
  • sitoutuneen pääoman suuri määrä
  • vieraan pääoman käyttö
  • toimintaan palkattu henkilökunta

Arvonlisäverovelvollisuus

Yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen tuloverotuksessa veronalaisesta elinkeinotoiminnastaan. Jos yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintojen yhteenlaskettu liikevaihto ylittää vähäisen toiminnan rajan (8 500 euroa) tilikaudessa (12 kk), yhteisön on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Muun kuin verollisen elinkeinotoiminnan tuloja ei oteta huomioon laskennassa. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen myynti, verottomien vesialusten sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten myynti sekä tarjoilupalvelun ja kiinteistöhallintapalvelun ottaminen omaan käyttöön huomioidaan liikevaihtoa laskettaessa. Jos yleishyödyllinen yhteisö on vapaaehtoisesti hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi, ei vähäisen toiminnan rajaa sovelleta vaan yhteisö on arvonlisäverovelvollinen kaikesta liiketoiminnastaan, ellei toimintaa ole erikseen säädetty verottomaksi.

Yleishyödyllisen yhteisön ylijäämä ja kokonaistulos

Toiminnan veronalaisuutta ei ratkaista sen perusteella, kuinka paljon se tuottaa ylijäämää. Yleishyödyllisen yhteisön toiminnalle on ominaista, että toiminta tuottaa toisinaan ylijäämää ja on toisinaan alijäämäistä. Lippukunnan ylijäämäinen tilinpäätös ei siis johda veroseuraamuksiin tms. vaan on seurausta hyvästä taloudenpidosta ja turvaa tulevia vuosia. Lähtökohtaisesti yleishyödyllinen toiminta on voittoa tavoittelematonta.

Vaikka yhdistyksen kokonaistulos onkin nolla tai alijäämäinen, voi yhdistyksen harjoittama veronalainen elinkeinotoiminta tai kiinteistöjen vuokraus tuottaa voittoa, jolloin myös tuloveroa on maksettava. Elinkeinotoiminnan tuotoista ei voi vähentää muita kuin elinkeinotoiminnan kuluja ja kiinteistön tuottamasta tulosta veronalaiseen kiinteistönvuokraukseen kohdistuvia kuluja. Näin ollen yhdistyksen yleishyödyllisen toiminnan kulut eivät ole veronalaisesta tulosta vähennyskelpoisia.

Talkootyö

Toiminta, jossa käytetään palkatonta työvoimaa, ei ole automaattisesti verovapaata talkootoimintaa. Talkootyövoiman avulla harjoitettu toiminta voi muodostua yleishyödyllisen yhteisön veronalaiseksi elinkeinotoiminnaksi erityisesti silloin, kun toiminta on jatkuvaa tai toistuvaa ja se kilpailee yritysten tarjoamien palvelujen tai yritysten myymien tavaroiden kanssa.

Yhdistyksen jäsenet voivat tehdä talkootyötä yhdistykselle tai kolmannelle osapuolelle

  • yhdistykselle tehtävä vastikkeeton työ: Yhdistykselle korvauksetta tehty työ ei aiheuta veroseuraamuksia. Yhdistykselle ei esimerkiksi synny verotettavaa tuloa siitä, että yhdistys käyttää toimitalonsa korjaamisessa talkootyövoimaa, vaikka hankerahoitushakemuksissa tällaiselle työlle lasketaan rahallinen arvo.
  • kolmannen osapuolen lukuun tehty työ, josta työntekijä lahjoittaa palkkion edelleen yhdistykselle (työn tehneen tuloa): Jos työtä tehneiden katsotaan toimineen toimeksiantajan johdon ja valvonnan alaisena tai työ on vaatinut erityistä ammattitaitoa, saatu korvaus ei ole yhdistyksen tuloa vaan työtä tehneiden jäsenten tuloa.
  • yhdistyksen nimissä kolmannen osapuolen lukuun tehtävä vastikkeellinen työ (yhdistyksen tuloa)

Yhdistyksen tuloksi katsottavan talkootyön on oltava niin sanottua jokamiehen työtä. Tällainen työ on helppoa, eikä sen tekeminen vaadi erityistä ammattitaitoa. Yhdistys hankkii työn tai osallistuu sen tekemiseen muutoin. Talkootyötä ei tehdä työantajan johdon ja valvonnan alaisena. Toimeksiantaja ei esimerkiksi saa nimetä tai hyväksyä talkooväkeä. Talkootyö on tilapäistä. Saatu korvaus on käytettävä yleishyödylliseen toimintaan, eikä korvaus voi tulla vain niiden hyväksi, jotka työtä ovat tehneet.

Yhdistyksen tulojen veronalaisuus arvioidaan kokonaisarviointina kunkin toimintamuodon osalta erikseen. Palkattoman työvoiman käyttö ei siten itsessään tarkoita, että sen avulla harjoitetusta toiminnasta saatu tulo olisi verovapaata tuloa yleishyödylliselle yhteisölle. Talkootyövoiman avulla harjoitettu toiminta voi muodostua yleishyödyllisen yhteisön veronalaiseksi elinkeinotoiminnaksi erityisesti silloin, kun toiminta on jatkuvaa tai toistuvaa ja se kilpailee yritysten tarjoamien palvelujen tai yritysten myymien tavaroiden kanssa. Yleishyödyllisen yhteisön verovapaana varainhankintana voidaan sen sijaan pitää pienimuotoisten, satunnaisten tai kertaluonteisten talkoiden tekemistä yksityishenkilöille tai yrityksille. Toimintaa ei tällöin mainosteta tai markkinoida. Työt eivät ole erityistä ammattitaitoa vaativia.

Matka- ja kulukorvaukset sekä etuudet

Yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa vapaaehtoistyöntekijöille verovapaasti matkakustannusten korvauksia silloinkin, kun saaja ei ole työsuhteessa maksajaan tai ei muuten saa palkkaa tekemästään työstä. Verovapaata tuloa on kuitenkin vain

  • päiväraha enintään 20 päivältä kalenterivuodessa
  • majoittumiskorvaus
  • matkustamiskustannusten korvaus.

Matkat tulee tehdä yleishyödyllisen yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta, ja niistä on etukäteen asianmukaisesti päätettävä. Muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdyistä matkoista verovapaata on enintään 2 000 euroa kalenterivuodessa (kilometrikorvaukset). Sekä päivärahojen 20 päivän raja että matkustamiskustannusten 2 000 euron raja ovat saajakohtaisia. Jotta matkakustannusten korvaukset ovat saajalle verovapaita, niiden maksamisessa tulee noudattaa ns. Verohallinnon kustannuspäätöstä. Jos korvauksia saava henkilö on työsuhteessa yhdistykseen tai saa muutoin palkkaa tekemästään työstä, ei edellä esitettyjä ylärajoja (20 päivää ja 2 000 euroa) sovelleta.

Verovapaasti ei voida korvata esimerkiksi tietokoneen, nettiyhteyden, työntekijän oman puhelimen tai työhuoneen käyttöä, vaan niistä maksetut korvaukset ovat veronalaista ansiotuloa. Veronalaisen korvauksen saajalla on oikeus vaatia tulon hankkimisesta johtuneita menoja vähennettäväksi omassa verotuksessaan.

Puhelinetu on palkaksi katsottava luontoisetu. Yleishyödyllisen yhteisön vapaaehtoistyöntekijälle voidaan antaa nettietu, eli yhteisön nimissä oleva ja yhteisön maksama internet-yhteys työntekijän kotiin. Internet-yhteyden yksityiskäytöstä ei synny vapaaehtoistyöntekijälle veronalaista tuloa edellyttäen, että yhteyttä käytetään työn tekoon yhdistyksen hyväksi ja että edun antamisella ei korvata palkanmaksua.

Veroilmoitus

Yhteisö, myös yleishyödyllinen lippukunta, on verottajalle ilmoitusvelvollinen. Veroilmoitus tulee antaa aina, kun yhdistys tai säätiö saa esitäytetyn veroilmoituksen tai erillisen kehotuksen veroilmoituksen antamiseksi tai sillä on ollut verovuonna veronalaista tuloa. Veroilmoitus tulee antaa myös silloin, kun yhdistyksen tai säätiön toiminta on muuttunut edelliseen verovuoteen verrattuna eikä tulojen verovapaudesta ole täyttä varmuutta. Veroilmoitus on annettava myös, jos yhdistys tai säätiö on tilikauden aikana myynyt tai ostanut kiinteistön.

Veroilmoitus tulee aina allekirjoittaa. Veroilmoituksen voi allekirjoittaa sellainen henkilö, jolla on yhdistys- tai säätiörekisteriin merkitty nimenkirjoitusoikeus.

Lähteet