Fleur de lys
Tämä artikkeli on sisällöllisesti tai kielellisesti heikkolaatuinen.
Voit auttaa PartioWikiä korjaamalla artikkelin sisältöä tai kieliasua.
Fleur de lys tai Fleur de lis eli Ranskan lilja on tyylitelty heraldinen kuvio ja se on ristin, kotkan ja leijonan kanssa yksi yleisimmistä heraldiikan symboleista. Yleensä heraldiikassa fleur de lis luokitellaan luonnon kuvioksi. Kuitenkin Fleur de lys on hyvin erilainen kuin ne liljat, joita voimme nähdä yleensä puutarhoissa ja joista heraldiikassa käytetään yleensä nimitystä lys de jardin eli puutarhalilja.
Fleur de lys on lähes pääsääntöisesti ornamenttikuvio ja se on ”samalla poliittinen, dynastinen, taiteellinen, tunnuskuvallinen ja symbolinen[1], ja eritoten heraldiikassa. Kuvio on esiintynyt lukemattomissa eurooppalaisissa vaakunoissa ja lipuissa vuosisatojen aikana, mutta erityisesti se on liitetty Ranskan monarkian keskeisten symbolien joukkoon. Vaikka kyseessä oli monarkian eräs kaikkein arvostetuimmista tunnuksista, niin yksikään Ranskan tasavalloista tai keisarikunnista ei ole missään vaiheessa omaksunut sitä tunnuksekseen.
Lilja on ollut osa sotilaallista symboliikkaa ja useiden eri organisaatioiden tunnuksena ja eritoten 1900-luvulla sen omaksuivat myös useat partiolaisjärjestöt maailmanlaajuisesti käytettäväksi tunnuksissaan. Arkkitehdit ja suunnittelijat ovat käyttäneet liljaa motiivinaan hyvinkin laajoissa konteksteissa, joita ovat ulottuneet aina metalliteoksista kirjansidontaan saakka. Kristillisenä symbolina lilja on edustanut pyhää kolminaisuutta tai sen on ikonografisesti liitetty arkkienkeli Gabrieliin ja Marian ilmestymisen yhteyteen[2]. Näin lilja liittyy oleellisesti myös Neitsyt Mariaan.
Alkuperä
Fleur-de-lys on sananmukaisesti ranskasta käännettynä liljan kukka ja sitä pidetään hyvin yleisesti tyyliteltynä versiona Iris pseudacorus kukasta. Koristekuvio joka muistuttaa fleur-de-lys kukkaa on ollut käytössä jo varhaisten sivilisaatioiden parissa. Fleur de lys liljaa on käytetty johdonmukaisesti kuninkaallisena tunnuksena, näin on tapahtunut eri kulttuuriyhteisöissä, jotka ovat tulkinneet sen sisältöä omilla tavoillaan. Varhaisimpina fleur de lysin kaltaisten tunnusten käyttäjinä pidetään kelttejä[3].
Kuninkaallinen lilja
Ensimmäisen kerran lilja ilmaantuu tulevan kuninkaan Ludvig VIII:n sinettiin hänen vielä ollessaan kruununoerisja vuonna 1211. Tässä vaakunassa liljakuviot täyttävät koko tila, mutta vuonna 1375 vaakun tehtiin uusiksi ja silloin tuli käyttöön kolme kultaista liljaa asuurinsinisellä pohjalla eli "d'azur semé de lys d'or".
Kuitenkin Ranskan Fleur de Lys on erinomaisen vähän tekemisissä oikeiden, puutarhoissa esiintyvien liljojen kanssa. kuitenkin frankkien hallitsija Klodvig valitsi keltakurjenmiekan graafisen esityksen 400-luvulla tunnuksekseen kun hän oli saavuttanut Vouillén voiton gooteista lähellä Poitiersiä. Tätä kasvia kasvaa runsaasti voittopaikalla olevan Lys-joen rannalla ja Belgiassa sijaitsevan Sennejoen rannoilla.
P.B. Gheusi toteaa teoksessaan antaa liljan käytölle vieläkin sotaisemman alkuperän. Kyseessä on hänen mukaansa kelttien käyttämä kolmipäinen keihäänkärki, joka on myöhemmin tullut Ranskan valtikan kuvioksikin. Tämä on helposti nähtävissä vielä nykyäänkin Triesten kaupungin vaakunassa[4].
Runsaasti liljoja sisältävä vanha vaakunaa voidaan hyvin pitää myös runsaslukuisan armeijan symbolina. Keihäänkärjet kohotettuina kohden taivasta on huomattavasti paremmmin aikakautta kuin maaseutumaisemaa kuvaava symboli.
Ranskassa
Viitteet
- ↑ Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning translated by Francisca Garvie (Thames and Hudson 1997), ISBN 0 500 30074 7, p.98
- ↑ Hall, James (1974). Dictionary of Subjects & Symbols in Art. Harper & Row. ISBN 0-06-433316-7. p.124.
- ↑ Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning p.99
- ↑ Katso: P.B. Gheusi; Le Blason. Théorie nouvelle de l'art héraldique et de la science des armoiries (1932).
Lähteet
- Gheusi, P.B.; Le Blason. Théorie nouvelle de l'art héraldique et de la science des armoiries (1932)
- Hall, James; Dictionary of Subjects & Symbols in Art. Harper & Row. (1974). ISBN 0-06-433316-7. p.124.
- Pastoureau, Michel Heraldry; its origins and meaning translated by Francisca Garvie (Thames and Hudson 1997), ISBN 0 500 30074 7, p.98