Ero sivun ”Autiotupa” versioiden välillä

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Kopio Wikipediasta)
 
(luokka)
Rivi 25: Rivi 25:
* [http://www.iki.fi/jel/at Jouni Laaksosen Autiotuvat Online -sivusto]
* [http://www.iki.fi/jel/at Jouni Laaksosen Autiotuvat Online -sivusto]


 
[[Luokka:Retkikohteet]]
{{Tynkä/Retkeily}}
[[Luokka:Autiotuvat]]
 
[[Luokka:Retkeily]]

Versio 24. kesäkuuta 2007 kello 12.57

Autiotupa (lyhenne at) on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu maksuton asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä erämaissa, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia maksuttomia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin Suomesta sekä vähäisemmässä määrin myös Ruotsista, Norjasta ja Iso-Britanniasta. Suomen Lapissa on ainakin 425 autiotupaa [1].

Historiaa

Autiotupaperinne on alkanut 1700-luvun loppupuolella, jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. 1800-luvulla alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin 1900-luvulla autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin.

Ylläpito, sijainti ja tupien koot

Tuvat voidaan karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa Metsähallitus. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. Muotkatunturin erämaassa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja Urho Kekkosen kansallispuistossa 16 hengen Luirojärven kämppä, jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan. Myös Karhunkierroksen varrella on kaksi uutta noin 20 nukkumapaikan kämppää (Jussinkämppä ja Ansakämppä).

Kirjoittamattomat ja kirjoitetut käyttösäännöt

1900-luvun puolivälissä Lapin läänin autiotupatoimikunta kirjoitti aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt muistiin. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla.

Kirjallisuutta

Katso myös

Aiheesta muualla