Heraldiikka

PartioWikistä
Versio hetkellä 25. toukokuuta 2016 kello 11.57 – tehnyt Jysky (keskustelu | muokkaukset) (→‎Vaakuna: kp +Joensuun partiolaiset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heraldiikka tarkoittaa vaakunatiedettä, -taidetta, -oppia ja -oikeutta.

Heraldiikan säännöt vaihtelevat hieman maittain. Heraldiikan tavoitteena on, että heraldinen tunnus on selkeä ja yksinkertainen.

Heraldiikan sääntöjä voi käyttää hyväkseen minkä tahansa tunnuksen suunnittelussa, jotta tunnuksesta tulee selkeä ja yksinkertainen. Heraldinen tunnus voidaan sommitella erilaisille kentille; vaakunakilvelle, lippukankaalle, viiriin, pöytästandaariin tai vaikka partiohuiviin. Kenttä voidaan jakaa eri tavoin osiin ja siihen voidaan sijoitella erilaisia heraldisia kuvioita ja hahmoja. Yksinkertaisuus on hyve tässäkin.

Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta opastaa lippukuntien lippujen ja huivien suunnittelijoita sekä kerää lippukuntalippujen arkistoa. Myös Partiowikiin kerätään kuvat ja selitykset lippukuntien tunnuksista.

Historia

Heraldiikan historia alkaa keskiajalta, jolloin ritarit käyttivät vaakunoita tunnuksinaan kilvissä. Ritareille oli tärkeää, että erotti taistelun tiimellyksessä omat joukot vihollisista mahdollisimman helposti. Vaakunalla pyrittiin myös pelottelemaan vihollisia, minkä vuoksi vaakunaeläimet ja -oliot tänä päivänäkin irvistelevät kynnet esillä.

Värisäännöt

WOSM:n tunnus

Metalli ei ole metallin vieressä eikä väri värin vieressä.

Heraldiset värit eli tinktuurit jakautuvat kolmeen ryhmään: metalleihin, varsinaisiin väreihin ja turkiksiin. Metalleja ovat kulta (keltainen) ja hopea (valkoinen). Varsinaisia värejä ovat musta, vihreä, punainen ja sininen. Suomalaisessa heraldiikassa turkiksia (kuviointeja) ovat kärpännahka ja oravannahka. Ulkomaisessa heraldiikassa on käytössä myös muitakin värejä, metalleja ja turkiksia, mutta niitä käytetään melko vähän. Purppura on käytössä mm. Partioliikkeen Maailmanjärjestön tunnuksessa.

Suomalaisessa heraldisessa kulttuurissa ihanteena on kaksivärinen tunnus, jossa toisen värin on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perustelua syytä ja neljäs on jo huonoa heraldiikkaa. Turkisten käyttö on suomalaisessa heraldiikassa hyvin harvinaista.

Väreistä pyritään käyttämään mahdollisimman harvaa selkeyden vuoksi. Vuosisatojen kuluessa syntyneet ja lujittuneet värisäännöt palvelevat tunnuksen erottuvutta. Vain paria väriä käyttävä tunnuskuva on edullisempi valmistaa lähes kaikilla valmistustavoilla. Tällainen tunnus on myös helposti toteutettavissa kohokuviointina vaikkapa hopeapintaisessa mitalissa. Tunnuskuvaa tehtäessä käytetään värisävyjä, jotka ovat kirkkaita, puhtaita ja keskitummia. Tällöin heraldinen väri on tunnistettavissa hieman patinoituneessakin tunnuksessa ja metallien ja värien välinen hyvä kontrasti säilyy.

Vaakuna

Partioheraldikkojen vaakuna: Hopealla sininen reunasta reunaan ulottuva Mantovan-risti. Vihreä lakio, jossa hopeiset lilja ja apila.

Vaakuna on heraldisen vaakunaselityksen määrittämä tunnus. Vaakunaselitys kuvaa vähintäänkin vaakunakilven, joka on vaakunan kenttä. Vaakunaselitys voi sisältää myös kilven ulkopuolella olevia tunnuksen osia. Monesti vaakunaselityksessä kuvataankin kilven lisäksi kypärä peitteineen ja kypäränkoriste, joskus myös vaalilause. Aatelisilla, hallitsijoilla, valtioilla ja joillain järjestöillä voi vaakunan osana olla myös kilvenkannattajat, alusta eli postamentti, sekä kruunajaisviitta- tai teltta. Joskun kilven taustalle asetetaan myös kunniamerkkejä, ritaritunnuksia yms.

Yksinkertaista logoa saatetaan virheellisesti kutsua vaakunaksi, vaikka se ei täytä vaakunan heraldisiä kriteerejä. Kilpimäinen muotokaan ei tee epäheraldisesta tunnuksesta vaakunaa.


Kilpi

Vaakunakilven yleismuoto on vaihdellut vuosisatojen tyylisuuntien mukana. Kilpeä katsotaan sen kantajan näkökulmasta, minkä vuoksi vaakunaselityksen oikea on vasen ja päinvastoin. Kilven yläosa on laki ja alaosa tyvi.

Mikäli lippukunnalla on heraldinen lippu tai huivi, voidaan siitä helposti muokata lippukunnalle vaakunakilpi.

Suomalaisia vaakunoita

Oman vaakunakilven käyttö on Suomessa vapaata. Suomen Heraldinen seura ylläpitää rekisteriä porvarisvaakunoista. Seuran rekisteriin voidaan hyväksyä suomalaisten ja Suomessa toimivien henkilöiden ja yhteisöjen vaakunoita, jotka eivät liiaksi muistuta muita Suomessa tunnettuja vaakunoita. Suomen Ritarihuone pitää kirjaa jäsentensä aatelisvaakunoista.

Suomen vaakuna

Laki Suomen vaakunasta määrää Suomen vaakunaksi Suomen historiallisen vaakunan, jonka selitys on: "Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään sirotettu yhdeksän hopearuusua."

Vanhin tunnettu Suomen vaakuna esitys on 1580-luvulta ja vaakunan leijona on esiintynyt itsenäisen Suomen partiotunnuksista alusta lähtien. Hopeinen ruusu taas on osana arvostettua Mannerheim-solkea.

Kirkolliset vaakunat

Kirkkolain mukaan Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolla, sen hiippakunnilla sekä piispoilla on vaakunat ja seurakunnilla voi olla oma vaakuna.

Kuntavaakunat

Kuntalain mukaan Suomen kunnalla voi olla kunnanvaakuna. 1949 annettu laki kunnanvaakunoista toi vain kaupungeilla olleen oikeuden vaakunaan myös kauppaloille ja maalaiskunnille. Viimeisenä vaakunattomana kuntana Kempeleelle vahvistettiin vaakuna 1969, jolloin 20 vuoden aikana oli vahvistettu 466 kuntavaakunaa. Suomen heraldinen kulttuuri kasvoi kuntavaakunoiden myötä merkittävästi ja kuntavaakunoiden vaikutus Suomalaisiiin partiotunnuksiin on ollut vahva. Vaikka osa vanhoista kuntavaakunoista on jäänyt kuntaliitosten myötä pois virallisesta käytöstä hyödynnetään niitä edelleen monien lippukuntien tunnuksissa.

Heraldinen selitys

Heraldinen selitys kuvaa sanallisesti (heraldiikan termeillä) tunnuksen värit, kuviot ja muun sommittelun. Heraldinen termistö on erittäin runsasta. Vaakunan kuvan voi piirtää kuka tahansa heraldiikan termistön tunteva selityksen perusteella. Selityksen tulee siis olla selkeä ja vain yhdellä tavalla ymmärrettävissä.

Heraldiikkaan liittyvää sisältöä PartioWikissä

Heraldiikka-artikkelit ja -kuvat löytyvät PartioWikin luokasta Heraldiikka.

Linkkejä

Lähteet

  • Suomen Heraldinen seura, Heraldiikan opas 1997, ISBN 951-98088-0-9
  • Suomalaisuuden liiton tunnustoimikunta: Lippusanastoa ja -käsitteitä, ISSN 0784-7602
  • Partioheraldikot ry, Liehuvat värit 4/87 1987, ISSN 0357-1432