Ero sivun ”Jarl Wahlström” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
(lisää) |
(lk yms) |
||
Rivi 8: | Rivi 8: | ||
| kuoli = 1999 | | kuoli = 1999 | ||
| kuoli_pvm = 3. joulukuuta | | kuoli_pvm = 3. joulukuuta | ||
| kuoli_paikka = | | kuoli_paikka = Helsinki | ||
| lippukunnat = | | lippukunnat = | ||
| tehtävät = | | tehtävät = | ||
Rivi 39: | Rivi 39: | ||
* Doctor of Humane Letters h.c (Western Illinois, [[1985]]) | * Doctor of Humane Letters h.c (Western Illinois, [[1985]]) | ||
* Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki ([[1989]])<ref name="pelastusaremija.fi"/> | * Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki ([[1989]])<ref name="pelastusaremija.fi"/> | ||
==Viitteet, lähteet== | |||
<references/> | |||
[[Luokka:Pelastusarmeijan Partiolaiset|W]] |
Versio 5. maaliskuuta 2009 kello 01.18
Jarl "Jalle" Wahlström | |
---|---|
S. | 9. heinäkuuta 1918 |
K. | 3. joulukuuta 1999 (Helsinki) |
Jarl Wahlström syntyi viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Isä, eversti Rafael Wahlström, toimi harjoittelukoulun rehtorina.[1]
Jarl Wahlström toimi Pelastusarmeijan kansainvälisenä johtajana vuosina 1981-86[2].
Elämänvaiheita
- 1936 kirjoittaa ylioppilaaksi Oulun Ruotsalaisesta Yhteiskoulusta
- 1937-38 opiskelee Pelastusarmeijan kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Saa komennuksen Ouluun, jossa toimii sodan syttymiseen saakka.
- 1939-40, 1941-44 osallistuu talvi- ja jatkosotiin, kaksi viimeistä vuotta sotilaspastorina[1].
- 1944 avioituu Pelastusarmeijan luutnantin, Maire Nybergin kanssa. Nimitetään SPJ ylipäälliköksi
- 1946-53 toimii Pelastusarmeijan Partioliiton puheenjohtajana
- 1957 saa kaulaansa Hopeasuden numero 37:n.
- 1960- luku: toimii Pelastusarmeijan Oulun osaston johtajana. Puolisonsa Maire on Koskityttöjen lippukunnanjohtajana vuosina 1963-66.
- 1972 saa komennuksen Pelastusarmeijan tehtäviin Kanadan ja Bermudan alueille[1].
- 1976 aloittaa Suomen Pelastusarmeijan johtajana
- 1981 siirtyy johtamaan Ruotsin Pelastusarmeijaa
- 1981 valitaan Pelastusarmeijan maailmanlaajuiseksi johtajaksi, kenraaliksi. Hän oli liikkeen historian 12. kenraali.[1]
- 1985 johtaa Pelastusarmeijan nuoreten konferenssia USA:ssa.
- 1996 siirtyy eläkkeelle ja muuttaa Helsinkiin.
- 1999 kuolee 81-vuotiaana, pitkän sairauden jälkeen. Tai, kuten Pelastusarmeijassa sanotaan, "ylennetään kirkkauteen".
Kunniamerkkejä
- Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki (1964)
- Order of Civil Merit, Muhunghwa Medal (Korea, 1983)
- Doctor of Humane Letters h.c (Western Illinois, 1985)
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (1989)[2]