Jarl Wahlström

Jarl "Jalle" Wahlström
S. 9. heinäkuuta 1918
K. 3. joulukuuta 1999 (Helsinki)


Jarl Wahlström syntyi viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Isä, eversti Rafael Wahlström, toimi harjoittelukoulun rehtorina.[1]

Jarl Wahlström toimi Pelastusarmeijan kansainvälisenä johtajana vuosina 1981-86[2].

Elämänvaiheita

  • 1936 kirjoittaa ylioppilaaksi Oulun Ruotsalaisesta Yhteiskoulusta
  • 1937-38 opiskelee Pelastusarmeijan kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Saa komennuksen Ouluun, jossa toimii sodan syttymiseen saakka.
  • 1939-40, 1941-44 osallistuu talvi- ja jatkosotiin, kaksi viimeistä vuotta sotilaspastorina[1].
  • 1944 avioituu Pelastusarmeijan luutnantin, Maire Nybergin kanssa. Nimitetään SPJ ylipäälliköksi
  • 1946-53 toimii Pelastusarmeijan Partioliiton puheenjohtajana
  • 1957 saa kaulaansa Hopeasuden numero 37:n.
  • 1960- luku: toimii Pelastusarmeijan Oulun osaston johtajana. Puolisonsa Maire on Koskityttöjen lippukunnanjohtajana vuosina 1963-66.
  • 1972 saa komennuksen Pelastusarmeijan tehtäviin Kanadan ja Bermudan alueille[1].
  • 1976 aloittaa Suomen Pelastusarmeijan johtajana
  • 1981 siirtyy johtamaan Ruotsin Pelastusarmeijaa
  • 1981 valitaan Pelastusarmeijan maailmanlaajuiseksi johtajaksi, kenraaliksi. Hän oli liikkeen historian 12. kenraali.[1]
  • 1985 johtaa Pelastusarmeijan nuoreten konferenssia USA:ssa.
  • 1996 siirtyy eläkkeelle ja muuttaa Helsinkiin.
  • 1999 kuolee 81-vuotiaana, pitkän sairauden jälkeen. Tai, kuten Pelastusarmeijassa sanotaan, "ylennetään kirkkauteen".

Kunniamerkkejä

  • Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki (1964)
  • Order of Civil Merit, Muhunghwa Medal (Korea, 1983)
  • Doctor of Humane Letters h.c (Western Illinois, 1985)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (1989)[2]

Viitteet, lähteet