Köysi

Köysi on kuiduista punottu tai kierretty erilaiseen vetämiseen ja liittämiseen tarkoitettu työväline. <scoutdict>60</scoutdict>

Köysien nimitykset

Köysi on yleisnimitys. Myös langat ja narut ovat köysiä. Ei ole mitään määriteltyä rajaa, jonka jälkeen narusta tulee köysi tai köydestä kaapeli. Köysi, jota usein kutsumme vain yksinkertaisesti "köydeksi", on nimeltään touvi.

Köydet pienimmästä suurimpaan:

• Lanka
• Naru / nuora
• Touvi
• Kaapeli

Tavallinen kolmisäikeinen kierretty luonnonkuituköysi.

Luonnonkuituköydet

Köyttä on valmistettu ammoisista ajoista saakka käsillä olevista materiaaleista. Viime vuosisadalle asti köydet tehtiin suikaleiksi revityistä kasveista karstaamalla. Luonnonkuituköydet tehdään nimensä mukaisesti luonnonkuiduista.

Luonnonkuituköydet ovat aina kolmisäikeisiä kierrettyjä köysiä. Luonnonukuituköyden pienin rakenneosa on jokin luonnonkuiduista. Kuituja kiertämällä saadaan aikaan ohut lanka. Tällaisia lankoja kiertämällä saadaan taas aikaan säie. Langat kierretään eri suuntaan kuin kuidut, joista langat koostuvat. Kiertämällä kolme säiettä yhteen, jälleen kerran eri suuntaan kuin edellinen kerros, saadaan aikaan tavallinen kolmisäikeinen köysi. Jos otetaan kolme kolmisäikeistä köyttä ja kierretään ne yhteen, saadaan hyvin paksu n. ranteenvahvuinen köysi, kaapeli.

Luonnonkuituköysillä ei päästä yhtä suuriin murtolujuuksiin kuin tekokuituköysillä ja niissä on monia muitakin puutteita. Luonnonkuituköydet esimerkiksi lahoavat ja mätänevät, toisin kuin tekokuituköydet. Aika ja käyttö hapertavat myös kuituja. Toisaalta tämän ansiosta pieniä pätkiä niistä voi halutessaan jättää luontoon. Mätänevyyden takia pienten köydenpätkien pois keräämisestä ei ole niin suurta huolta. Luonnonkuituköydet ovat myös hyviä tunnelman luojia.

Luonnonkuidut

Manilla on kova luonnonkuitu joka kestää hyvin kulutusta. Korkealaatuinen manillaköysi on yhtä vahvaa kuin hamppu, eikä se hajoa yhtä herkästi. Manilla kutistuu voimakkaasti kastuessaan. Kuitu on karkeaa mutta taipuisaa. Manillaköysiä käytettiin paljon ennen toista maailmansotaa. Manillaköyteen käytettävät kuidut ovat yleensä eri värisiä, joten manillaköysi on hieman kirjava. Manillan ominaispaino on 1,35.

Sisal on kova ja karkeahko luonnonkuitu. Sisal on väriltään useimmiten hyvin vaalea ja pinta on sileä. Sisal on yleisin luonnonköysi luultavasti hyvän murtolujuuden ja hinnan takia. Se on vedenkestävää, joten sitä käytetään kosteissa olosuhteissa. Lujuudeltaan hampun ja manillan luokkaa. Nimensä Sisal on saanut pienestä Sisal-nimisestä satamakaupungista. Sisalin ominaispaino on 1,35.

Kookos on kova ja suhteellisen heikko köysikuitu. Näitä kuituja saadaan kookospähkinän kuoresta. Luonnonköysistä heikoimpana kookosköysi tehdään yleensä paksummaksi. Tätä köyttä käytetään edelleen Intian ja Tyynenemeren seudulla. Kookos on joustava ja kelluva kuitu, sillä sen ominaispaino on vain 0,75.

Hamppu on pehmeää ja painavaa, mutta erittäin vahva ja taipuisa kuitu. Hamppuköydet ovat luonnonkuituköysistä lujimpia, mutta niillä on taipumus hajota. Hamppua ovat esimerkiksi koulujen liikuntasalien kiipeilyköydet. Hamppuköydet lähes poikkeuksetta tervataan mätänemisen estämiseksi, sillä muuten kastunut hamppuköysi imee kosteutta hienosyiseen kuituunsa. Tervaaminen poistaa hamppuköyden vetolujuudesta 20%. Ennen vanhaan hamppu oli Keski-Euroopan ja Venäjän suuria vientiartikkeleita. Hampun ominaispaino on 1,49.

Puuvilla on vahva ja taipuisa köysimateriaali. Puuvillaköysi on venyvä ja tuntuu käteen pehmeältä. Tämä kuitu oli suosittu kalaverkkojen kudonnassa, vaikka se pitikin suojata homeelta. Amerikkalaiset alkoivat tehdä purjeita puuvillasta hamppukankaan sijaan ja puuvilla syräyttikin hamppukankaan purjemateriaalina lähes kokonaan. Kuitenkin vahvuudestaan ja tiiviydestään huolimatta se haurastuu kuluessaan ja sitä on vaikeampi työstää. Puuvillaköydet soveltuvat nykyään paremmin koristeiksi. Puuvilla kutistuu kastuessa manillan tavoin. Köyttä on miellyttävä käsitellä, mutta se nuhraantuu helposti. Puuvillakuidun ominaispaino on 1,5.

Pellavaa käytetään vain hienoimpiin köysiin ja lankoihin. Palolaitosten käyttämät palo- ja pelastusköydet ovat usein hyvin korkealaatuista ja vahvaa pellavaa.

Punottu polyamidiköysi. Tekokuituköysi rispaantuu nopeasti, jos sitä ei estetä.

Tekokuituköydet

Tekokuituköydet voivat olla sekä kierrettyjä että punottuja. Niiden kestävyys on paljon parempi kuin luonnonkuituköysien. Tekokuituköysiä käytetään nykyään kaikkialla luonnonkuituköysien sijaan, sillä tekokuitu on luonnonkuituun verrattuna ylivoimainen.

Nailonin keksiminen 1930-luvulla avasi köysien kannalta monia uusia ovia. Tekokuituköydet tekivät tuloaan jo toisessa maailmansodassa.

Tekokuituköyden pienin rakenneosa on myös kuitu. Nimensä mukaisesti tämä kuitu on kuitenkin synteettistä materiaalia. Tekokuiduista köysi voidaan valmistaa monella eri tavalla moneen eri käyttötarkoitukseen monesta eri materiaalista. Yleiskäyttöön köydet sopivat paljon paremmin kuin perinteiset luonnonkuituköydet, sillä nämä köydet eivät esimerkiksi mätäne tai heikkene kastuessaan. Ne on myös helppo ja nopea päätellä siististi sulattamalla kuidut toisiinsa kiinni esimerkiksi sytkärillä.

Tekokuituköydet ovat liukkaampia kuin luonnonkuituköydet, märkinä tai jäisinä erittäin liukkaita. Kaikki pienetkin köyden palaset on kerättävä retki- tai leiripaikalta pois, sillä tekokuituköydet eivät mätäne luontoon. Auringonvalolle altistumista tulisi välttää, sillä se hapertaa köyttä. Myös kitkalämpö saattaa pehmittää tai jopa sulattaa köyden.

Värien kirjo tekokuituköysissä mahdollistaa köysien värikoodaamisen omaa käyttötarkoitustaan varten.

Köydestä tehty apinansilta

Köysi voi olla vastapäivään       (Z, oikeakätinen)- tai myötäpäivään (S, vasenkätinen) - kierretty.

Tekokuidut

Polyamidi (nailon) on vahvin tavallisista keinokuiduista ja on halvempaa kuin polyesteri. Se oli ensimmäinen köysien valmistukseen käytetty keinokuitu. Nailonköysi on hyvin elastista ja venyy 10-40% kuormitettaessa. Kuormituksen hävitessä se palautuu takaisin omaan muotoonsa. Täten se soveltuu hyvin hinaus- kiipeily- tai kiinnitysköydeksi, mutta ei olosuheisiin, joissa venyvistä köysistä saattaisi olla haittaa tai vaaraa. Se myös heikkenee 5-25% kastuessaan. Nailon ei kellu.

Nailonköyttä ostettaessa kannattaa ottaa valkoista, sillä värjääminen heikentää köyttä 10% ja nostaa hintaa. Kuidut sulavat n. 260 asteessa, joten sulamisesta kitkalämmössä ei ole vaaraa. Köysi kuitenkin pehmenee jo paljon sulamispistettä alhaisemmissa lämpötiloissa.

Polyamidista valmistettu köysi kestää emäksiä, hieman happoja, öljyjä ja liuottimia. Aurinkokaan ei pure tähän kuituun yhtä hyvin kuin muihin tekokuituköysiin.

Siimat tehdään usein nailonista.

Polyesteri on kolme neljäsosaa nailonin lujuudesta, mutta kastuessaankin polyesteriköyden suorituskyky pysyy samana. Venyvyys on puolet nailonin venyvyydestä ja esivenyttämällä köyttä valmistuksen aikana voidaan poistaa suurin osa siitäkin vähästä. Siksi sitä suositellaankin tilanteisiin, jossa köysi joutuu jatkuvan kuormituksen alle.

Polyesterin sietokyky happoja sun muita vastaan on sama kuin nailonilla, mutta se kestää paremmin kovaa kulutusta.

• Polyetyleeni
• Aramidi ja HMP
• (Raion)

Lähteet

* Wikimedia Commons
* Pawson, Des: Solmut, yli 100 erilaista solmua ISBN 951-20-5636-4
* Budworth, Geoffrey: Solmut ja köysityöt ISBN 978-951-31-3955-1
* Svensson, Sam: Veneilijän köydet ja solmut ISBN 951-0-17529-3