Ero sivun ”Kimin tarina” versioiden välillä
(interwiki) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Kim-leikin taustalta löytyy seuraava tarina: | Kim-leikin taustalta löytyy seuraava tarina: | ||
Kimin tarina | |||
Kim, eli täydelliseltä nimeltään Kimball O’Hara, oli erään Intiassa palvelevan irlantilaisrykmentin kersantin poika. Kimin vanhemmat kuolivat tämän ollessa pikkulapsi ja hän jäi tätinsä hoiviin. Kaikki hänen leikkitoverinsa olivat alkuperäiskansaa ja sen kautta hänelle tuli tutuksi heidän kielensä ja tapansa. Kim ystävystyi erään vanhan vaeltavan papin kanssa ja kulki hänen matkassaan halki koko Pohjois-Intian. Eräänä päivänä hän sattui tapaamaan isänsä vanhan rykmentin marssilla ja uteliaana luonteena päätti vierailla heidän leirissään. Aluksi sotilaiden löytäessä Kim tutkimasta leiriä tämä pidätettiin varkaudesta epäiltynä. Sotilaiden tutkintojen osoittaessa Kimin olevan entisen rykmenttiläisen poika otti rykmentti Kimin huostaansa ja kasvatti häntä. Kaiken vapaa-aikansa Kim kuitenkin pukeutui intialaisiin asusteisiin ja vietti aikaansa paikallisten joukossa yhtenä heistä. | |||
Kimistä | Jonkin ajan kuluttua Kim tutustui muuan herra Lurganiin, joka oli paitsi vanhojen jalokivien ja muiden harvinaisuuksien kauppias, myös hallituksen vakooja. Jalokivikauppias huomasi pian Kimin laajat tiedot paikallisväestön tavoista ja tottumuksista ja tajusi, että voisi kouluttaa Kimistä hallituksen salaiseen palveluun näppärän apulaisen. Kouluttaakseen Kimiä herra Lurgan antoi Kimille erilaisia huomioimistehtäviä ja neuvoi häntä painamaan tarkasti mieleensä pienimmätkin yksityiskohdat. Jalokivikauppias aloitti näyttämällä Kimille tarjottimellisen erilaisia jalokiviä ja antoi Kimin tarkastella niitä minuutin ajan. Sitten hän peitti tarjottimen liinalla ja pyysi Kimiä kertomaan kuinka monta kiveä tarjottimella oli ja kuvailemaan niitä. Aluksi Kim muisti ainoastaan muutaman jalokiven, eikä pystynyt kuvailemaan niitä kovinkaan tarkasti, mutta jonkin ajan harjoiteltuaan hän oppi muistamaan hämmästyttävän paljon yksityiskohtia. Samoin kävi monien muidenkin hänelle tällä tavoin esiteltyjen esineiden kohdalla. Monenlaisten koulutusten jälkeen Kimistä tehtiin salaisen tiedustelupalvelun jäsen ja hänelle annettiin tehtävästään salaiseksi merkiksi kaulassa kannettava medaljonki, jonka sisään kirjoitettu lause erityisellä tavalla lausuttuna | ||
Tarina pohjautuu Rudyard Kiplingin alkuperäiseen kertomukseen Kimin seikkailut ja se on mukailtu B-P:n Partiopojan kirjasta vuodelta 1961. Kimin seikkailuiden pohjalta Baden-Powell sai idean kyseiseen opetusmenetelmään ja alkoi käyttää sitä osana partiokasvatusta. | |||
[[es:Kim]] | [[es:Kim]] | ||
Nykyinen versio 7. helmikuuta 2020 kello 13.20
Tämä artikkeli on sisällöllisesti tai kielellisesti heikkolaatuinen.
Voit auttaa PartioWikiä korjaamalla artikkelin sisältöä tai kieliasua.
kts. keskustelu
Kimin tarina
Kim seikkaili alun perin englantilaisen kirjailijan Rudyard Kiplingin nuortenkirjoissa. BP teki Kimin tutuksi kaikille maailman partiolaisille ottaessaan omissa kirjoissaan hänet esimerkiksi pojasta, joka käytti taitojaan maansa hyväksi. Kim-kirjat löytynevät useimpien kirjastojen nuortenosastolta edelleen.
Kim-leikin taustalta löytyy seuraava tarina:
Kimin tarina
Kim, eli täydelliseltä nimeltään Kimball O’Hara, oli erään Intiassa palvelevan irlantilaisrykmentin kersantin poika. Kimin vanhemmat kuolivat tämän ollessa pikkulapsi ja hän jäi tätinsä hoiviin. Kaikki hänen leikkitoverinsa olivat alkuperäiskansaa ja sen kautta hänelle tuli tutuksi heidän kielensä ja tapansa. Kim ystävystyi erään vanhan vaeltavan papin kanssa ja kulki hänen matkassaan halki koko Pohjois-Intian. Eräänä päivänä hän sattui tapaamaan isänsä vanhan rykmentin marssilla ja uteliaana luonteena päätti vierailla heidän leirissään. Aluksi sotilaiden löytäessä Kim tutkimasta leiriä tämä pidätettiin varkaudesta epäiltynä. Sotilaiden tutkintojen osoittaessa Kimin olevan entisen rykmenttiläisen poika otti rykmentti Kimin huostaansa ja kasvatti häntä. Kaiken vapaa-aikansa Kim kuitenkin pukeutui intialaisiin asusteisiin ja vietti aikaansa paikallisten joukossa yhtenä heistä.
Jonkin ajan kuluttua Kim tutustui muuan herra Lurganiin, joka oli paitsi vanhojen jalokivien ja muiden harvinaisuuksien kauppias, myös hallituksen vakooja. Jalokivikauppias huomasi pian Kimin laajat tiedot paikallisväestön tavoista ja tottumuksista ja tajusi, että voisi kouluttaa Kimistä hallituksen salaiseen palveluun näppärän apulaisen. Kouluttaakseen Kimiä herra Lurgan antoi Kimille erilaisia huomioimistehtäviä ja neuvoi häntä painamaan tarkasti mieleensä pienimmätkin yksityiskohdat. Jalokivikauppias aloitti näyttämällä Kimille tarjottimellisen erilaisia jalokiviä ja antoi Kimin tarkastella niitä minuutin ajan. Sitten hän peitti tarjottimen liinalla ja pyysi Kimiä kertomaan kuinka monta kiveä tarjottimella oli ja kuvailemaan niitä. Aluksi Kim muisti ainoastaan muutaman jalokiven, eikä pystynyt kuvailemaan niitä kovinkaan tarkasti, mutta jonkin ajan harjoiteltuaan hän oppi muistamaan hämmästyttävän paljon yksityiskohtia. Samoin kävi monien muidenkin hänelle tällä tavoin esiteltyjen esineiden kohdalla. Monenlaisten koulutusten jälkeen Kimistä tehtiin salaisen tiedustelupalvelun jäsen ja hänelle annettiin tehtävästään salaiseksi merkiksi kaulassa kannettava medaljonki, jonka sisään kirjoitettu lause erityisellä tavalla lausuttuna
Tarina pohjautuu Rudyard Kiplingin alkuperäiseen kertomukseen Kimin seikkailut ja se on mukailtu B-P:n Partiopojan kirjasta vuodelta 1961. Kimin seikkailuiden pohjalta Baden-Powell sai idean kyseiseen opetusmenetelmään ja alkoi käyttää sitä osana partiokasvatusta.