Kompassi

PartioWikistä

Kompassi on laite, joka osoittaa ilmansuunnan. Laitetyyppejä useita erilaisia. Niistä partiokäytössä yleisin on magneettikompassi. Paitsi suunnan ottamiseen, kompassia voi käyttää myös suuntimiseen.

<scoutdict>44</scoutdict>

Magneettikompassi

Magneettikompassi on toimintaperiaatteiltaan ikivanha suunnistamisväline, joka näyttää magneettikentän suunnan. Kompassin magnetisoitu neula pyörähtää magneettikentän suuntaiseksi ja pysyy vakaana rasian sisältämän nesteen avulla. Mikäli muita merkittäviä magneettikentän aiheuttajia ei paikalla ole, osoittaa kompassi maan magneettikentän magneettivuon suunnan. Kyseistä suuntaa kutsutaan myös neula- ja magneettipohjoiseksi. Magneettipohjoisen avulla määritettäviä suuntia kutsutaan magneettisuunniksi.

 
Kaksi levykompassia
 
Veneeseen kiinnitettävä magneettikompassi

Magneettiset virhelähteet

Mm. autot, veneet, sähkölaitteet ja toiset kompassitkin vaikuttavat ympäröivään magneettikenttään. Pääsääntöisesti kädessä pidettäviä magneettikompasseja käytettäessä magneettisten virhelähteiden vaikutus pyritään minimoimaan pitämällä kompassi riittävän etäällä virhelähteistä. Levykompassia metsässä käytettäessä magneettista virhettä aiheuttavat yleensä lähinnä sähkölinjat ja kompassinkäyttäjän magneettinepparit, kännykkä yms. Kun magneettisten virhelähteiden vaikutukset on minimoitu, käsikompassin katsotaan osoittavan magneettisuuntaa. Alukseen kiinteästi asennettua kompassia ei voi siirtää eikä ympärillä olevia magneettisia häiriölähteitä, kuten teräsrunkoa, poistaa. Navigoitaessa aluksen siihen kiinnitettyyn magneettikompassiin aiheuttamaa lukeman poikkeamaa magneettisuunnasta kutsutaan eksymäksi. Eksymän arvo eri suunnilla taulukoidaan niin, että se voidaan ottaa huomioon kompassia käytettäessä. Magneettisuunta voidaan laskea kompassin osoittamasta suunnasta eksymän arvon avulla.

Eranto

Mikäli neulapohjoinen sekä mahdollinen siitä poikkeuttava magneettinen virhe kyseisellä paikalla tunnetaan, voidaan maantieteelliset ilmansuunnat laskea magneettisuunnista erannon avulla. Eranto tarkoittaa alueella havaittavan maan magneettikentän magneettivuon vaakakomponentin suunnan ja alueen kautta kulkevan pituuspiirin välistä kulmaa. Yksinkertaistetusti eranto on se kulma joka jää kompassineulan osoittaman suunnan ja maapallon pohjoisnavalle osoittavan suunnan väliin. Erantoa vastaavia käsitteitä ovat neulaluvunkorjaus ja magneettinen deklinaatio.

Mikäli kartta on suunniteltu magneettikompassin avulla käytettäväksi, kerrotaan siinä yleensä erannon arvo kuvatulla alueella. Koska maan magneettikentän suunta on jatkuvassa hitaassa muutoksessa, kerrotaan kartoissa vuosi, jolloin eranto on kerrotun suuruinen, sekä erannon vuotuinen muutos. Kilpasuunnistuskäyttöön tarkoitetun normin mukainen suunnistuskartta piirretään niin, että karttapohjoinen on magneettipohjoinen. Erantoa ei tällöin tarvitse karttaa käyttäessä miettiä. Vanhempaa suunnistuskarttaa käytettäessä vuotuinen muutos on aiheuttanut eroa karttapohjoisen ja magneettipohjoisen välille. Ero on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole merkitystä suunnistuskartan avulla kuljettavilla lyhyillä matkoilla.

Magneettikompassityypit

Ylivoimaisesti yleisin kompassi partiokäytössä on levykompassi. Levykompassin levy on merkittävästi rasiaa suurempi ja siinä on yleensä narusta tehty ranne- tai kaulahihna. Levyssä saattaa olla kolmion- ja ympyränmuotoiset lovet auttamaan suunnistusradan piirtämistä kartalle ja eri mittakaavoilla tehdyt mitta-asteikot sivuilla.

Levykompassin erikoistapaus on peilikompassi, jossa pohjalevyyn on yhdistetty taitettava peili. Peili mahdollistaa mm. tarkemman suunnan määrittämisen ja klinometrin (kaltevuusmittari) tarkan käytön.

Kilpasuunnistajien keskuudessa suosittuja ovat myös peukalokompassit. Niissä levy on jonkin verran rasiaa suurempi ja muotoiltu siten, että kompassi sopii hyvin käteen. Nimensä peukalokompassi saa siitä, että se kiinnitetään peukaloon hihnalla, jolloin kompassi pysyy jämäkästi kädessä.

Asepalveluksen aikana monille tulevat tutuksi marssikompassit. Marssikompassissa ei ole erillistä levyä vaan kompassi koostuu pelkästään rasiasta ja neulasta. Marssikompassi kiinnitetään ranteeseen hihnalla. Vastaava siviilimaailman versio tunnetaankin rannekompassina.

Levykompassi

Levykompassin osat

Kompassi koostuu levystä, neularasiasta ja neulasta. Levy on kompassin alla oleva osa, johon on yleensä merkitty ainakin pohjanuoli sekä mitta-asteikko (tyypillisesti senttijaolla). Rasia sisältää nestettä, jossa neula kelluu.

Suunnan ottaminen

Aseta kompassi kartalle niin, että kompassin reuna menee lähtöpisteestä maaliin ja levyyn piirretty kulkusuuntanuoli osoittaa menosuuntaan. Käännä rasiaa niin, että sen pohjassa olevat pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan pohjois-eteläsuuntaisten viivojen kanssa ja pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen. Ota kompassi käteen ja käänny niin, että kompassineulan punainen nuoli asettuu rasian pohjassa olevan pohjoishaarukan väliin. Lähde kulkusuuntanuolen osoittamaan suuntaan (ei siis neulan suuntaan).

Suuntiminen

Jos kompassilla tähdätään haluttuun kohteeseen ja siirretään tämä kartalle, kyseessä on suuntiminen.

Kompassin kulma-asteikot

Kompassissa on tyypillisesti jonkinlainen mitta-asteikko, joka on yleisimmin asteina, piiruina tai gooneina eli uusasteina.

Astekompassin suuntakehä on jaettu 360 asteeseen, tämä on tyypillisin tapa ilmoittaa suunta (0° = pohjoinen).

Suomen puolustusvoimissa piiruasteikko jakaa ympyräkehän 6 000 osaan. Piirusuunta ilmoitetaan tyypillisesti kaksijakoisesti: esim. 30-00 osoittaa etelään. Tämän piiruasteikon hahmottaa parhaiten ajattelemalla kellotaulun minuutteja. Muissa maissa on käytössä mm. 6300 ja 6400 piirun järjestelmiä. Merenkulussa käytetty piirujärjestelmä jakaa ympyräkehän 32 osaan. On siis tärkeä tietää mitä piirujärjestelmää käytetään kulloinkin.

Gooniasteikossa ympyrä jaetaan 400 osaan, tätä asteikkoa käyttävät kompassit ovat harvinaisia. Gooniasteikko on käytössä tarkoissa mittalaitteissa.

Kulma-asteikon käyttö mäen jyrkkyyden mittaamiseen

Kompassilla voi tehdä myös karkeita arvioita kauempana näkyvän mäen jyrkkyydestä, esim. lumivyöryvaaran arvioimista varten. Tällöin asetetaan kompassin pitkä sivu kohti maata, silmämääräisesti samaan suuntaan mäen kylkeä pitkin ja pidetään kompassin narua siten että se roikkuu vapaana täsmälleen neularasian keskipisteestä lähtien. Vapaana roikkuva naru toimii luotilankana ja neularasian astelukuja käyttämällä voidaan lukea paljonko on ero pystysuoraan nähden. Jos kompassin naru on jäykkää eikä tunnu roikkuvan suorana, voi olla näppärämpi käyttää esim. takissa olevaa narua.

Joissain kompasseissa on erikseen narukolo ja asteikko tätä varten, jolloin mittaustulos on tarkempi.

Muutostaulukko

(mistä x kerroin = mihin):

Mistä Mihin Kerroin
asteet piirut 16,67
asteet goonit 0,0025
piirut asteet 0,06
piirut goonit 15
goonit asteet 0,9
goonit piirut 0,067