Lippu
<scoutdict>42</scoutdict> Lippusanastossa lipulla tarkoitetaan määrämuotoista vaatetta, joka liehuu tangossa, lippusalossa tai vastaavassa. Sillä voidaan myös tarkoittaa lipun sanallista tai kuvallista esitystä.
Erilaisia lippuja
Lippuja on paljon erilaisia aina lakisääteisistä valtiolipuista mainoslippuihin.
Lippukunnan lippu
Lippu on partiolippukunnalle tärkeä symboli huivin ohella, sen voinee päätellä jo sanasta lippukunta. Lipun kuviot ja värit ovat yleensä lippukunnan ja paikkakunnan nimeen ja historiaan liittyviä. Lipussa noudatetaan veksillogisia väri- ja kuviosääntöjä. Usein partioliput ovat väreiltään puhtaan heraldisia. Lippu voidaan toteuttaa joko ompelemalla, tulostamalla tai painamalla.
Lippukunnan lipun kokosuositus on nykyään kooltaan metri kertaa metri. Tällaista heraldista lippua kutsutaan baneeriksi. Vanhemmat liput ovat yleensä suurempia. Kantolipussa on yleensä kolmen metrin mittainen tanko ja partiomainen kärkikoriste kuten lilja, apila, lettupannu, tms. tai kotiseutua kuvaava tunnus. Lippukunnalla voi olla lipustaan myös salkokiinnikkein varustettu lippu. Jos tapahtumapaikalla on vain yksi lipputanko voidaan lippukunnan salkolippu nostaa sinne Suomen lipun alapuolella.
Uuden lipun hyväksyy Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta. Yleensä uudelle tai uusitulle lipulle järjestetään juhlallinen naulaustilaisuus. Jos lippukunnan taustayhteisönä on seurakunta, uusi lippu vihitään käyttöönsä kirkollisin menoin. Vanhaa lippukunnan lippua ei missään nimessä polteta. Huonokuntoisenkin vanhan lipun paikka on lippukunnan arkistossa tai partiomuseossa.
Suomen lippu
Jokaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla. Suomen lipun mittasuhteet ovat: pituus 5:3:10 ja korkeus 4:3:4. Lipun sininen väri on PMS 294C.
Viralliset liputuspäivät valtion virastoille on määritelty asetuksessa Suomen lipusta. Liputus alkaa klo 8.00 ja päättyy auringon laskiessa, viimeistään klo 21.00. Juhannusaattona liputus alkaa klo 18.00 ja päättyy juhannuspäivänä klo 21.00. Itsenäisyyspäivänä liputus päättyy klo 20.00.
Valtiolippu on suorakaiteinen tai kolmikielekkeinen. Siinä on ristin sakaroiden yhtymäkohtaan muodostuvassa neliössä kullalla päärmätty Suomen vaakuna. Kolmikielekkeinen lippu on Puolustusvoimien käytössä.
Muut liput
Partiolaiset ovat tekemisissä muidenkin kuin lippukuntansa lipun kanssa. Suomen lippuja kulkee paraatin kärjessä yleensä kokonainen lippulinna. Lisäksi piireillä ja aluejärjestöillä on omat lippunsa.
Lippujen keskinäisessä järjestyksessä Suomen lippu on arvokkaimmassa asemassa. Sen jälkeen tulevat järjestön lippu, piirien liput, lippukuntien liput jne. Kansainvälisissä tilaisuuksissa maiden liput ovat niiden ranskankielisessä järjestyksessä isäntämaan ollessa arvokkaimmalla paikalla.
Esim. partioleirillä voi olla seuraavat liput ja sisäasianiministeriön ohjeen mukaan lippujen arvojärjestys Suomessa on:
- Suomi
- (vieras valtio jos on)
- (Ahvenanmaa jos on)
- WOSM (vanhempi järjestö)
- WAGGGS
- Euroopan Unioni (jos halutaan käyttää)
- SP
- Piiri
Samanmittaisten lipputankojen rivistössä arvoikkain paikka on heraldinen oikea eli pääjoukon katsantosuunnasta katsoen vasen reuna.
Liputtaminen
Lippujen käyttöä lippusaloissa koskee useat säännökset ja tavat. Lipun nostaminen ja laskeminen on varsinkin partiotapahtumissa usein juhlava tilaisuus.
<scoutdict>75</scoutdict>
Lipunnosto
Lipunnoston johtaja (usein lippukunnanjohtaja tai retken- tai leirinjohtaja): Lipunnostajat!
Lipunnostajat siirtyvät lipputangon luokse (usein tasatahdissa vasemmalla aloittaen) ja toinen nostajista sitoo lipun naruihin lippusolmulla (usein alempi solmu on jalussolmu) toisen pidellessä lippua. He nostavat lippua ylöspäin noin puoli metriä niin että lipun pitelijä yhä pitää lipusta kiinni, jotta lipunnoston johtaja huomaa heidän olevan valmiina.
Toinen vaihtoehto on, että lipunnostaja nyökkää selvästi lipunnostoa komentavalle.
Lipunnoston johtaja: Nosta lippu!
Toinen nostajista vetää naruista ja toinen pitelee lippua. Kun lipun pitelijän ote irtoaa lipusta yleisö tekee partiotervehdyksen, joka jatkuu siihen saakka kunnes lipun yläosa saapuu lipputangon päähän.
Lipun irrottua pitelijän käsistä, hän voi ottaa kiinni alemmasta lippunarusta ja pitää sen kireällä, jolloin lipun nostaja voi vetää ylemmästä lippunarusta vuoro-otteella jouhevasti. Tämä on suositeltavaa erityisesti isoilla lipuilla ja kovalla tuulella.
Nostajat kiinnittävät lipun tankoon nopeasti (kiinnityksen voi parannella tilaisuuden jälkeen).
Nostajat astuvat kolme askelta tangosta poispäin ja tervehtivät lippua partiotervehdyksellä, jonka jälkeen he palaavat lähtöpaikkaansa, kääntyen ympäri sisäkautta.
Lipunnostosta on erilaisia käytäntöjä. Jotkut lippukunnat aloittavat tervehtimisen heti "nosta lippu" -komennon jälkeen vaikka toinen lipunnostajista yhä pitäisi lippua käsissään. Monet lipunnostajat pitävät lippua vielä kokonaan sylissään odottaen "nosta lippu" -komentoa, toisaalta monet nostavat lipun niin että vain sen kulmasta pidetään kiinni komentoa odottaessa.
Myös lipun luota poistumisessa on erilaisia käytäntöjä. Monet poistuvat lipulta peruuttaen ja tervehtimisen jälkeen palaavat riviin. Osa kävelee lipulta poispäin, kääntyy (joko vasemman kautta tai toisiaan kohti), tervehtii lippua ja kääntymisen jälkeen palaa paikalleen.
Ennen toista maailmansotaa yleisenä tapana oli tervehtiä lippua suurella kunnialla, käsi partiotervehdyksessä suoraksi ojennettuna siten, että lipun noustessa sekä käsi että katse seuraavat lippua. Tämä perinteinen tapa on yhä käytössä mm. Toimen Pojilla.
Lipunlasku
Lipunlaskun johtaja: Lipunlaskijat!
Lipunlaskijat kävelevät muutaman askeleen päähän tangosta ja tervehtivät lippua.
Tangolle päästyään he irroittavat narut tangosta.
Lipunlaskun johtaja: Laske lippu!
Toinen laskijoista vetää naruista ja toinen ottaa lipun vastaan keräten sen syliinsä.
Laskevan lipun tervehtimisestä on vaihtelevia käytäntöjä. Jotkut lippukunnat tervehtivät myös laskevaa lippua siihen asti että toinen lipunlaskijoista siihen ylettää koskettamaan, kun taas monien mielestä se on ehdottoman väärin (historiallisena taustana lienee aika jolloin venäläiset laskivat sortovuosien aikana väkisin Suomen lippuja). Tässäkin asiassa suvaitsevuus on valttia.
Lipunlaskijat irroittavat lipun naruista. He sitovat narut tankoon ja palaavat lähtöpaikoillensa.
<scoutdict>76</scoutdict>
Vinkkejä ja vaihtoehtoja lipunnostoon ja -laskuun
Lipunnosto ja -lasku partiotapahtumissa on vakiintunut perinne. Tavat vaihtelevat hieman lippukunnittain. Tilaisuudessa pojat ottavat päähineen pois päästä, poislukien asuun kuuluvan partiopäähineen (väiski, baretti tai suikka). Tapahtumaa ohjaa yleensä leirinjohtaja, lippukunnanjohtaja tai vastaava. Lipunnostamisesta ja -laskemisesta huolehtii kaksi ennalta määriteltyä henkilöä, joilla on partiopuku päällä.
- Lippu voidaan sitoa naruihin ennen lipunnostoa ja jättää odottamaan paketoituna tankoon. Tällöin nosto menee sujuvasti eikä tarvitse räplätä solmujen kanssa kaikkien katseen alla.
- Tervehtimisen sijasta voidaan laulaa Lippulaulu (voidaan myös laulaa kun lippu on nostettu tankoon)
- Kun lippu on salossa, naruja ei kannata kiertää tangon ympäri, muutoin lippu kiertyy mukana.
- Lipunnostoa harjoittelevien yleisin virhe on tervehtiä tyhjää lipputankoa.
- Lipun kosketus maahan on loukkaus lippua kohtaan.
Kantolipun käyttö
Lipun kantaminen on kunniatehtävä. Kantajalla on varusteena valkoiset käsineet ja paraateissa kantamista helpottamassa lipunkantovyö. Lippuotteisiin kuuluvat kunnian tekeminen paikallaan ja liikkeessä sekä rukousasento.
Lippuvartio koostuu lipunkantajasta sekä kahdesta lipunvartijasta, airuesta. Suomen lipulla tulisi aina olla vartijat. Vartijoilla voi olla airutnauhat, mutta partiopuvun tai muun univormun kanssa niitä ei käytetä. Paikalla pidettävässä tilaisuudessa lippua kannetaan mikäli lippu juhlallisesti saapuu tilaisuuteen. Lippu voidaan laskea lipputelineeseen tai lippuvartio voi jäädä pitelemään lippua. Mikäli tilaisuus kestää pitkään, paikalla seisovaa lippuvartiota tulee vaihtaa noin 30 minuutin välein.
Katso myös
Lähteet
- Kari K Laurla, Artikkeli Ohjeita lipun käytöstä kirjassa Partiokirkko (kirjan nimi epävarma)
- Laki Suomen lipusta (26.5.1978/380)
- Asetus liputuksesta Suomen lipulla (26.5.1978/383)
- Suomalaisuuden liiton tunnustoimikunta: Lippusanastoa ja -käsitteitä, ISSN 0784-7602