Nuotio

Nuotio loimuaa laavun edessä

Nuotio on avotuli, jonka ääreen kokoonnutaan valmistamaan ruokaa ja usein myös viettämään aikaa. Nuotio valaisee ja lämmittää, kuivaa varusteet ja aiheuttaa vaatteisiin savun aromin. Nuotion lämmössä voidaan yöpyä taivasalla tai avotulimajoitteessa, esimerkiksi laavussa tai louteessa. Nuotion voi sytyttää kotaan tai tiipiihin sisälle.

Nuotiolla voidaan valmistaa ruokaa monella tavalla: loimussa, hiilloksen päällä ja ympärillä, ympäröivillä kivillä ja tikun nokassa, tai vaikkapa tulen päälle ripustetulla pakilla, kahvipannulla tai nuotiokattilalla.

Nuotion tekemiseen tarvitset maanomistajan luvan. Äärimmäisenä poikkeuksena nuotion voi tehdä hätämerkkinä tai hätätilanteesta – esimerkiksi jäihin putoamisesta – selvitäksesi. Nuotion äärellä saa olla varuillaan nykyaikaisissa vaatteissa, jotka voivat leimahtaa helposti. Puuvillaiset ja villaiset luonnonkuituiset materiaalit ovat turvallisempia. Varo aiheuttamasta metsäpaloa, käytä järkeä nuotiopaikan valinnassa, äläkä sytytä avotulta kun metsäpalovaroitus on voimassa.

Iltanuotio on perinteinen retkien ja leirien iltaohjelma, joka noudattaa tiettyä totuttua kaavaa. Iltanuotion nuotiomestari vie läpi sytytysmenot, juontaa esitykset, aloittaa laulut ja lopuksi hiljentää osallistujat.

Nuotion pystyttäminen

Nuotio tulee perustaa syttymättömälle alustalle, joten raivaa metsän pintakerros pois tai käytä valmista nuotiopaikkaa. Älä tee nuotiota avokalliolle, sillä kivi rapautuu kuumuudesta. Kokoa riittävä määrä sytykkeitä, pieneksi pilkottua puuta ja isompia halkoja käden ulottuville ennen kuin sytytät. Älä jätä nuotiota valvomatta ja sammuta se lopuksi huolella.

Nuotiopaikka

Nuotiopaikalla tarkoitetaan nuotion polttoon nuotiota tarkoitettua paikkaa, jossa sitä varten rakenteita.

Nuotiopaikan tärkein ominaisuus on paloturvallisuus. Yleensä siitä on huolehdittu hyvällä pohjustuksella, niin ettei tuli pääse nuotiopohjan kautta palaviin humuskerroksiin sekä palamattomasta reunuksesta, joka rajaa tilan nuotiolle ja estää kekäleitä leviämästä. Reunus on usein tehty kivistä. Joskus nuopaikka on tehty esim. kivikeon päälle niin, että nuotio saa happea alakautta keon raoista. Tällöin tulee kuitenkin huolehtia, ettei kekäleet pääse tippumaan paloaroille pinnoille.

Ohjelmallisia iltanuotioita varten on iltanuotiopaikalla yleensä esitysten esittämistä ja katselua varten sopivaa tilaa.

Nuotiotyyppejä

Ristikkonuotio

Nuotiotyyppejä on monenlaisia eri tarpeisiin. Ruuanlaittoon riittää tiivis ja matala nuotio, iltanuotiolla pystytetään usein isompi roihu. Harvoin on tarvetta tehdä "Valkoisen miehen nuotio", joka valaisee koko metsän ja jota ei voi mennä paria metriä lähemmäksi.

Nuotio voidaan sytytettäessä koota vaikkapa ristikon muotoon, pyöreäksi pagodiksi tai tähtinuotioksi. Onnettomin viritys on niin sanottu Aku Ankka -nuotio, jossa puut nojaavat toisiinsa kärjestään kuten kodan kepit ja romahtavat helposti.

Ristikkonuotio

Ristikkonuotiossa puut ladotaan ristikkäin. Ensin tehdään isoista puista neliö ja niiden keskelle tuli, sitten korotetaan nuotiota kerros kerrokselta kuten hirsimökkiä.

Rakovalkea

Pääartikkeli: Rakovalkea

Nuotioiden nuotio on rakovalkea, jossa kaksi kuivaa mäntytukkia palavat päällekkäin. Rakovalkea on perinteinen yötuli eräretkillä, mutta nykyään se yhä useammin toimii tunnelmanluojana retkeilytapahtumissa muinakin vuorokaudenaikoina. Rakotulen pystyttäminen vaatii ennakkotyötä enemmän kuin tavallinen nuotio, mutta toisaalta rakotuli palaa itsenäisesti koko yön, eikä vaadi puiden lisäilyä tms. Rakovalkean etuna on myös se, että nuotiosta voidaan tehdä leveä, jolloin kaikille nukkujille riittää lämpöä tasaisesti.

Laulu: Kuusi paukkuu kokossasi

Tämä laulu sopii hyvin muistisäännöksi siihen, miten eri puulajit sopivat nuotiopuiksi.

Kuusi paukkuu kokossasi,

varo siispä vaatteitasi.

Haapa palaa taulan lailla,

liekki lämpöä on vailla.

Savu nousee katajasta,

sitten rungot syttyy vasta.

Kostea on raita,

puuta käytä ellet löydä muuta.

Lepästä saa hyvää tuhkaa,

suopa loppumaan jos uhkaa.

Koivu kuluu nopeasti,

käytä sitä varovasti.

Honka parhain kokkopuista,

rakovalkeata muista.

(Säv. trand., san. Einar Fieandt)