Ero sivun ”Ohjelmauudistus 2010/Johtajan kansio/Seikkailijat/suunnistus” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
(4 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
SUUNNISTUSPAKETTI | SUUNNISTUSPAKETTI | ||
Suunnistuksen perusteiden opettelu jatkuu koko seikkailijaohjelman ajan. Suunnistamista voi | Suunnistuksen perusteiden opettelu jatkuu koko seikkailijaohjelman ajan. Suunnistamista voi oppia vain suunnistamalla. Ennen metsään syöksymistä täytyy kuitenkin opetella perusasiat kartasta ja kartanluvusta. Yksi suunnistuskerta vuodessa ei tietenkään riitä mihinkään. Suunnistakaa seikkailijoiden kanssa aina kun mahdollista. Voitte myös harjoitella eksymistä useampaan kertaan. Se kehittää huomiokykyä ja luottamusta omaan osaamiseen. | ||
Rivi 54: | Rivi 54: | ||
on maastossa kuljettava suunnassa | on maastossa kuljettava suunnassa | ||
kompassin avulla. Kehoita seikkailijoitasi hankkimaan peruskompassit, ne eivät ole edes kovin kalliita. | kompassin avulla. Kehoita seikkailijoitasi hankkimaan peruskompassit, ne eivät ole edes kovin kalliita. | ||
EKSYMINEN | |||
Todennäköistä on, että jokainen vartio | |||
eksyy joskus. Eksymistä voi kuitenkin | |||
ehkäistä kertaamalla suunnistustaitoja sekä | |||
kartan ja kompassin käyttöä. Myös eksymistä | |||
on hyvä harjoitella retkillä ja kokouksissa. | |||
Kun on turvallisissa olosuhteissa | |||
ollut ”eksyksissä”, niin tositilanteessakaan | |||
ei paniikki iske. | |||
Kun eksytään, kannattaa | |||
muistaa, että Suomessa on hyvin vähän | |||
paikkoja, joista on enemmän kuin 10 kilometriä | |||
maantielle. Nämä alueet ovat Käsivarren | |||
itäosissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja | |||
merellä. | |||
Eksyminen ei ole häpeä. Kukaan ei ole | |||
mestarissuunnistaja syntyessään. Vain harjoittelemalla | |||
oppii suunnistamaan. Eksymisen | |||
jälkeen on aina hyvä käsitellä asia ja | |||
miettiä, mikä meni pieleen. Jälkeenpäin | |||
tilanne voi naurattaa. | |||
Jos eksytään (Huoneentaulu, vj:n käsis) | |||
• Todetaan tilanne. | |||
• Pysytään rauhallisina, yhdessä ja pidetään | |||
tauko. Syödään. | |||
• Merkitään kartalle viimeinen varma paikannus | |||
ja muistellaan, milloin siellä oltiin. Nyt on | |||
jo tiedossa summittainen alue, jossa ollaan. | |||
• Muistellaan viimeisiä kulkusuuntia. Epämääräinen | |||
alue pienenee. | |||
• Tarkastellaan ympäröivää maastoa ja kiintopisteitä, | |||
vertaillaan niitä karttaan. Vertailua | |||
helpottaa kartan kääntäminen pohjois-eteläsuuntaan | |||
ja siirtyminen näköalapaikalle. Mietitään, | |||
ollaanko vielä kartalla vai sen ulkopuolella? | |||
• Jos paikanmääritys ei vieläkään onnistu, lähdetään | |||
kulkemaan kohti ennalta valittua | |||
pelastautumissuuntaa lähimpään suureen | |||
kiintopisteeseen: tunturi, joki, tie. | |||
• Jos sää on todella huono tai ollaan väsyneitä | |||
tai erimielisiä, pysähdytään syömään tai leiriydytään | |||
ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja | |||
levätään kunnolla. Huonon sään on aina | |||
annettava mennä ohitse. | |||
• Eksynyttä joukkoa ei pidä ajattaa näännyksiin | |||
toiveajattelulla pikaisesta poispääsystä tai | |||
hajottaa pienempiin ryhmiin. | |||
• Jos ollaan jo pidempään oltu tietymättömissä | |||
ja on oletettavaa, että etsijät on lähetetty | |||
perään, on tehtävä itsensä näkyväksi parhaalla | |||
mahdollisella tavalla: maanpintaa rikkomalla, | |||
merkkitulia käyttämällä tai laittamalla | |||
jotain suurta ja värikästä näkyville. | |||
Jos eksyt ilman karttaa ja kompassia, on | |||
hyödyllistä osata katsoa ilmansuunnat | |||
luonnonmerkeistä. Kannattaa kuitenkin | |||
muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä | |||
vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan | |||
useampia. | |||
KUVA!!! | |||
Aurinko – Suuntaa tuntiviisari aurinkoon. | |||
Talviaikana puolitetaan tuntiviisarin | |||
ja 12 välinen kulma, kesäaikana tuntiviisarin | |||
ja klo 13 välinen kulma. Tämä kulman | |||
puolittaja osoittaa etelään. | |||
Etelä – Muurahaiskekojen loivin sivu | |||
osoittaa etelään ja keot ovat kivien eteläpuolella. | |||
Yksinäisessä puussa on etelän | |||
puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita | |||
oksia kookkaampia ja tuuheampia. Koivussa | |||
valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän | |||
puolella. Jäkälät kasvavat kuusen ja | |||
kiven eteläpuolella. Keväällä on etelän | |||
puolella pälviä lumessa. | |||
Pohjoinen – Kivet ja puut sammaloituvat | |||
enemmän ja korkeammalta pohjoisen | |||
puolella. Pohjoinen löytyy myös tähtikuvioita | |||
tutkimalla. Vedä viiva suoraan Otavan | |||
kahden viimeisen tähden kautta ja jatka | |||
viivaa, noin viiden tähden välin pituisen | |||
matkan päässä on Pohjantähti, latinaksi | |||
Stella Polaris, joka on aina pohjoisessa. | |||
Rivi 96: | Rivi 192: | ||
E15 Suunnistan konkarin kanssa | E15 Suunnistan konkarin kanssa | ||
*Seikkailija kokeilee suunnistamista maastossa | *Seikkailija kokeilee suunnistamista maastossa | ||
E16 Eksyminen | E16 Eksyminen | ||
Rivi 102: | Rivi 198: | ||
L12 Mittakaava kartalla | L12 Mittakaava kartalla | ||
* | *Ymmärrän mittakaavan merkityksen ja tutustun erilaisiin karttoihin | ||
L13 Suunnan otto | L13 Suunnan otto | ||
Rivi 111: | Rivi 207: | ||
I11 Suunnistaminen yksin | I11 Suunnistaminen yksin | ||
*Suunnistan yksin | *Suunnistan yksin helpossa maastossa tai tukiradalla tai viuhkasuunnistuksena | ||
[[Luokka:Seikkailijat]] | |||
[[Luokka:Johtajan kansio]] |
Nykyinen versio 5. toukokuuta 2008 kello 23.48
SUUNNISTUSPAKETTI
Suunnistuksen perusteiden opettelu jatkuu koko seikkailijaohjelman ajan. Suunnistamista voi oppia vain suunnistamalla. Ennen metsään syöksymistä täytyy kuitenkin opetella perusasiat kartasta ja kartanluvusta. Yksi suunnistuskerta vuodessa ei tietenkään riitä mihinkään. Suunnistakaa seikkailijoiden kanssa aina kun mahdollista. Voitte myös harjoitella eksymistä useampaan kertaan. Se kehittää huomiokykyä ja luottamusta omaan osaamiseen.
KARTTA
Kartta on pienennetty kuva maastosta, ja siihen on merkitty erilaiset maastokohteet sovituilla merkeillä. Karttoja on monenlaisia eri tarkoituksia varten, esimerkiksi maastokartta ja ulkoilukartta retkeilyyn, suunnistuskartta suunnistuskisoihin, opaskartta kaupunkiolosuhteisiin, merikartta merelle jne.
Kartan pitää olla uusi, jotta siihen voi luottaa. Karttaa ei saa kopioida ilman lupaa. Mustavalkoiset kopiot ovat myös huonoja, sillä niistä ei erota esimerkiksi polkuja, korkeuskäyriä ja ojia toisistaan. Opeta joukkuettasi käyttämään ensimmäiseksi sellaisia karttoja, joita lippukuntasi tavallisesti käyttää, eli jos retkeilymaastostanne on tehty suunnistuskartta, voitte käyttää sitä, mutta maastokartta on aina käyttökelpoinen. Karttoja tulee käsitellä kunnioittavasti. Ne säilytetään karttalaukussa suojassa sateelta.
Yleisimmin käytetty kartta on ns. maastokartta. Karta on tehty niin, että yläreuna osoittaa pohjoiseen, alareuna etelään, oikea reuna itään ja vasen länteen. Kartan mittakaava kertoo kuinka paljon pienennetty kuva karttaa mastosta on. Se ilmaistaan tavallisesti numeroina, esimerkiksi 1:20 000. Tiputtamalla kaksi nollaa pois saat oikean matkan maastossa, toisin sanoen 1 cm kartalla vastaa 200 metriä maastossa. Kuljettava matka mitataan kartalta kompassin millimetrimitalla. Se muutetaan kartan mittakaavan avulla metreiksi. Askelparilla selvitetään matkan pituus. Oman askelparin saa selville mittaamalla kuinka monta askelta 100 metrin matkaan menee. Ota huomioon, että erilaisissa maastoissa ja erilaisilla kulkunopeuksilla askel vaihtelee.
KOMPASSI
Kompassi on suunnistajan toinen tärkeä apuväline. Näkyvien kiintopisteiden puuttuessa on maastossa kuljettava suunnassa kompassin avulla. Kehoita seikkailijoitasi hankkimaan peruskompassit, ne eivät ole edes kovin kalliita.
EKSYMINEN
Todennäköistä on, että jokainen vartio eksyy joskus. Eksymistä voi kuitenkin ehkäistä kertaamalla suunnistustaitoja sekä kartan ja kompassin käyttöä. Myös eksymistä on hyvä harjoitella retkillä ja kokouksissa. Kun on turvallisissa olosuhteissa ollut ”eksyksissä”, niin tositilanteessakaan ei paniikki iske.
Kun eksytään, kannattaa muistaa, että Suomessa on hyvin vähän paikkoja, joista on enemmän kuin 10 kilometriä maantielle. Nämä alueet ovat Käsivarren itäosissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja merellä. Eksyminen ei ole häpeä. Kukaan ei ole mestarissuunnistaja syntyessään. Vain harjoittelemalla oppii suunnistamaan. Eksymisen jälkeen on aina hyvä käsitellä asia ja miettiä, mikä meni pieleen. Jälkeenpäin tilanne voi naurattaa.
Jos eksytään (Huoneentaulu, vj:n käsis)
• Todetaan tilanne.
• Pysytään rauhallisina, yhdessä ja pidetään
tauko. Syödään.
• Merkitään kartalle viimeinen varma paikannus
ja muistellaan, milloin siellä oltiin. Nyt on
jo tiedossa summittainen alue, jossa ollaan.
• Muistellaan viimeisiä kulkusuuntia. Epämääräinen
alue pienenee.
• Tarkastellaan ympäröivää maastoa ja kiintopisteitä,
vertaillaan niitä karttaan. Vertailua
helpottaa kartan kääntäminen pohjois-eteläsuuntaan
ja siirtyminen näköalapaikalle. Mietitään,
ollaanko vielä kartalla vai sen ulkopuolella?
• Jos paikanmääritys ei vieläkään onnistu, lähdetään
kulkemaan kohti ennalta valittua
pelastautumissuuntaa lähimpään suureen
kiintopisteeseen: tunturi, joki, tie.
• Jos sää on todella huono tai ollaan väsyneitä
tai erimielisiä, pysähdytään syömään tai leiriydytään
ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja
levätään kunnolla. Huonon sään on aina
annettava mennä ohitse.
• Eksynyttä joukkoa ei pidä ajattaa näännyksiin
toiveajattelulla pikaisesta poispääsystä tai
hajottaa pienempiin ryhmiin.
• Jos ollaan jo pidempään oltu tietymättömissä
ja on oletettavaa, että etsijät on lähetetty
perään, on tehtävä itsensä näkyväksi parhaalla
mahdollisella tavalla: maanpintaa rikkomalla,
merkkitulia käyttämällä tai laittamalla
jotain suurta ja värikästä näkyville.
Jos eksyt ilman karttaa ja kompassia, on
hyödyllistä osata katsoa ilmansuunnat
luonnonmerkeistä. Kannattaa kuitenkin
muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä
vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan
useampia.
KUVA!!!
Aurinko – Suuntaa tuntiviisari aurinkoon. Talviaikana puolitetaan tuntiviisarin ja 12 välinen kulma, kesäaikana tuntiviisarin ja klo 13 välinen kulma. Tämä kulman puolittaja osoittaa etelään.
Etelä – Muurahaiskekojen loivin sivu osoittaa etelään ja keot ovat kivien eteläpuolella. Yksinäisessä puussa on etelän puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita oksia kookkaampia ja tuuheampia. Koivussa valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän puolella. Jäkälät kasvavat kuusen ja kiven eteläpuolella. Keväällä on etelän puolella pälviä lumessa.
Pohjoinen – Kivet ja puut sammaloituvat enemmän ja korkeammalta pohjoisen puolella. Pohjoinen löytyy myös tähtikuvioita tutkimalla. Vedä viiva suoraan Otavan kahden viimeisen tähden kautta ja jatka viivaa, noin viiden tähden välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, latinaksi Stella Polaris, joka on aina pohjoisessa.
MAASTOKARTAN KARTTAMERKIT JA VÄRIT (kuva!)
Maaston muodot, korkeuskäyrät, mäet ja kumpareet, kuvataan ruskealla värillä. Korkeuskäyrät kertovat kuinka korkea maasto ko. kohdassa on. Mitä lähempänä viivat ovat toisiaan, sitä jyrkempää maasto siinä on. Jyrkännettä varten on olemassa oma merkki.
Mustalla värillä kuvataan kiviä, polkuja, teitä ja aitoja. Rakennukset merkitään suorakaiteen muotoisiksi. Asuinrakennukset ovat mustia ja ulkorakennukset kuvataan ääriviivoilla. Rappeutunut rakennus tai katos kuvataan katkoviivoilla.
Keltainen kuvaa avointa kasvillisuutta, esimerkiksi peltoa tai niittyä. Pellon reunat merkitään yhtenäisellä viivalla. Niityt merkitään pisteviivalla. Peltojen ja niittyjen kanssa kannattaa olla tarkkoina, sillä ne menevät helposti sekaisin.
Sininen kuvaa vesistöjä, järviä, jokia, lampia, ojia ja puroja. Rantaviiva on yhtenäinen musta viiva. Jos rantaviiva on epämääräinen, se merkitään pisteviivalla. Vedessä syvyydet merkitään ruskeilla syvyyskäyrillä.
SEIKKAILIJAOHJELMAN SUUNNISTUSAKTIVITEETIT
P13 Karttamerkit
- Osaan yleisimmät karttamerkit
P14 Kaupungin kartta
- Osaan lukea osoitekarttaa ja kulkea sen avulla kaupungissa
E14 Suunnistan kartan kanssa
- Seikkailija suunnistaa maastossa teitä ja polkuja pitkin
E15 Suunnistan konkarin kanssa
- Seikkailija kokeilee suunnistamista maastossa
E16 Eksyminen
- Seikkailija osaa toimia eksymistilanteessa
L12 Mittakaava kartalla
- Ymmärrän mittakaavan merkityksen ja tutustun erilaisiin karttoihin
L13 Suunnan otto
- Harjoittelen suuntimista ja suunnan avulla kulkemista
L14 Etäisyydet
- Harjoittelen etäisyyksien arviointia metsässä
I11 Suunnistaminen yksin
- Suunnistan yksin helpossa maastossa tai tukiradalla tai viuhkasuunnistuksena