Anonyymi

Ero sivun ”Ohjelmauudistus 2010/Taitokirja – suunnitelma” versioiden välillä

PartioWikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 455: Rivi 455:
*Luovuus  
*Luovuus  
*Ongelman ratkaisu
*Ongelman ratkaisu
Historiallinen käsitys luovuudesta
Luovuus on hyvin pitkään nähty tiettyjen ihmisten (esim. lahjakkaat, mielisairaat), erityisosaajien (tietyt ammattiryhmät, kuten taiteilijat) ja tietyllä tavalla elävien (kärsivä taiteilija) erityisominaisuutena tai yksinoikeutena.
Luovuus on tehty mystiseksi kertomalla keillä sitä on selittämättä kuitenkaan, mistä luovuus tulee, miten sitä voidaan arvioida ja onko sitä mahdollista kehittää.
Luovuuden määrittely on myös ollut hankalaa, koska luovuutta on johdettu usein suoraan joko ihmisestä (tekijän luovuus), tekemisen tavasta (prosessin luovuus) tai syntyneistä tuotoksista (tuotteen luovuus).
Historiallisesti luovuus on ollut sekä kapeasti että epämääräisesti jaoteltu käsite. Kapea se on ollut, koska sen piiriin ei ole laskettu läheskään kaikkia nykyään tunnistettuja luovuuden lajeja tai muotoja. Luovuuden leimaa käytettiinkin aikaisemmin erityisesti taiteilijoiden kohdalla ilmaisemaan heille ominaista kekseliäisyyttä tai luomistyyliä.
Historiallisesti luovuuden käsite on myös ollut jakamaton: luovuuden ei ole nähty rakentuvan osa-alueista, jotka voivat ilmetä myös toisistaan riippumatta. Nykypäivänä sen sijaan on yleistä puhua arkipäiväisestä, matemaattisesta, kielellisestä, historiallisesta tai vaikkapa henkilökohtaisesta luovuudesta.
Luovuus ryhmässä
Ryhmässä mietittynä peruskartoitus ja ongelman alkumäärittely ovat lähes poikkeuksetta moniulotteisempia kuin yksinään tehdyt, jo pelkästään useiden näkökulmien ansiosta. Ryhmätyöskentelyssä ensimmäiset ajatukset puhutaan, piirretään tai kirjoitetaan auki muiden tutkittavaksi, mikä heti alkuvaiheessa auttaa kehittämään ideoita pidemmälle. Tämänkaltaisessa tilanteessa on jo hyvin vaikea puhua, kuka on luova tai kenen ansiosta luova tuotos syntyi.
Lähes poikkeuksetta onnistuneen ratkaisun löytäminen edellyttää uupumatonta eri vaihtoehtojen läpikäyntiä, arviointia ja jatkokehittämistä. Voidaankin sanoa, että luovuus on usein enemmän työtä ja hikeä kuin vain inspiraatiota. Luovuutta, kuten muitakin ominaisuuksia on mahdollista kehittää – eikä ihmisiä voi luokitella luoviksi ja ei-luoviksi.
Jaettu asiantuntijuus
Yksilön älyllisen kehityksen tärkein voimavara on toiminta osana asiantuntijoiden verkostoa. Asiantuntijoiden yhteisö tai verkko voi toimia
- tiedonlähteenä,
- uusien näkökulmien välittäjänä,
- ideoiden testaamisen välineenä,
- ongelmanratkaisuun haastajana,
- innovaatioiden herättäjänä,
- yleisesti yksilön oman ajattelu- ja päättelyjärjestelmän laajennuksena.
Jaettuun asiantuntemuksen perustuvat osaamisyhteisön jäsenten erilainen tietopohja ja kokemustausta tukee uusien innovaatioiden syntymistä.
Yhteisön jäsenten on jaettava kuitenkin riittävästi yhteistä tietämystä, jotta he ymmärtäisivät toisiaan.
Pyritään muodostamaan monialaisia ja osittain päällekkäisiä tiimejä, joissa työskentelee eri alojen - sekä nuoria että kokeneita - asiantuntijoita.
Hänna L.&(Koskennurmi-Sivonen ja Seitamaa-Hakkarainen osoitteessa http://mlab.uiah.fi/polut/Luovuus/teoria_luovuus.html)


===Kommentit===
===Kommentit===
349

muokkausta

Evästeet auttavat palvelujemme toteuttamisessa. Käyttämällä palvelujamme hyväksyt evästeiden käytön.