Partioasu
Yhtenäinen asu antaa partioliikkeelle omaleimaisen ilmeen. Se on tunnus, jolla osoitamme kuuluvamme yhteen. Partioasua käytetään kaikissa partiotilaisuuksissa tai esiinnyttäessä partiolaisina
Historia
Partiopojan kirjan kannessa oli poika joka tähysti merelle. Hänellä oli shortsit, polvisukat, paita, sauva ja leveälierinen hattu. Tämänlainen pukeutuminen sai valtaisan suosion poikien keskuudessa. Shortsit ja polvihousut olivat tuohon aikaan uusi juttu, ja vanhemmat olivat niitä vastaan. Partiohuivi oli hyvin käytännöllinen asuste: se suojasi niskaa auringon paahteelta, suuta ja nenää pölyltä, se saattoi jopa olla nenäliinana hätätapauksissa, sitä saattoi käyttää kolmioliinana ensiaputoiminnassa ja se muistutti länkkäreiden käyttämää huivia. Tämä viimeksi mainittu OLI harkittua B-P:n taholta! Alkuperäinen partiohuivi oli vihreä. Osin yhtenäisen univormun mukana liikkeeseen tuli B-P:n mielestä tasa-arvon kokemista. Univormu oli veljeyden tunnus. Lisäksi B-P piti sauvaa erittäin tärkeänä. Sauva oli jokaisen partiolaisen henkilökohtainen tunnus, se oli osa partiolaisen yksilöllisyyttä. Kaiken lisäksi sauva oli vielä käytännöllinen: mm. siitä sai tukea vaikeassa maastossa ja sillä pystyi pelastamaan jäihin pudonneita.
Yksi ehkä merkittävimmistä lisistä oli Gilwell-kurssin käyneiden Gilwell-huivi, jossa oli pala McLarenin klaanin kilttikangasta (McLaren oli B-P:n läheinen työtoveri aivan partion alusta asti). Gilwell-kurssi (Suomessa Ko-Gi) on korkein partiojohtajien johtajakurssi.
Aina 1970-luvulle asti tytöt käyttivät leirillä ns. leiripukua, -asua, johon kuulu hihaton pusero, hame, leirilakki ja jalkineet. Keittiössä työskentelevillä oli aina esiliina ja päähineenä leirilakki tai "hilkka".