Partiohistoria

Robert Baden-Powell

-engelsmanni, joka loi menestyksekkään sotilasuran brittiläisessä imperiumissa vuosisadan vaihteessa. -alkoi kouluttaa tiedustelupartiolaisia ennen kuin systeemi oli varsinaisesti käytössä. Otti tässä yhteydessä käyttöön lilja-symbolin, joka kompassissa osoittaa pohjoiseen. -Julkaisi tiedustelupartiolaisten koulutukseen tarkoitetun kirjan Aids to Scouting 1899 -Palattuaan Englantiin B-P huomasi että Aids to Scoutingia käytettiin koulujen yhteydessä olevissa kerhoissa ja muissa nuorisojärjestöissä, joiden tarkoitus oli pitää nuoret poissa kaduilta ja pahanteosta sekä kasvattaa. -Varsin mittavia partiota vastaavia nuorisojärjestöjä oli jo olemassa, mutta niiden ohjelma kaipasi monipuolistamista -B-P kirjoitti Aids to Scoutingista pojille suunnatun version. Kokeili ”partiota” Poikaprikaatin jäsenillä (hienostokouluista) kesäleirillä Brownsea-saarella 1907. Leiri onnistui hyvin. -Paneutui kirjaansa hartaammin, Aids to Scouting –sovelma Scouting for Boys julkaistiin 1908 -tarkoitettu jo olemassa oleville nuorisojärjestöille. -partiokoulutuksen tavoitteena kehittää pojan luonnetta, kätevyyttä ja fyysistä olemusta

eri puolille Britanniaa muodostui muista järjestöistä riippumattomia partiolaisjoukkoja kirjan pohjalta. Lippukunnilla oli kuitenkin yleensä taustayhteisö, esim seurakunta tai koulu. Partio ei levinnyt keskusjohtoisesti, vaan itsenäisesti.

Järjestö

-Ryhdyttiin julkaisemaan The Scout – lehteä kannattajille 1908. -Partio levisi todella nopeasti. Vuoden 1909 loppuun mennessä partiolaisia oli Britanniassa yli 60 000. -Partio organisoitiin -1909 tuli vastaan tyttöpartiolaisia –täysin yllättävää. B-P halusi, että tyttöpartiointi olisi tyttömäisempää, kodinhoitoon ja äitiyteen valmistavaa. -tyttöpartiolaisille oma liike, B-P:n sisar Agnes Baden-Powell tyttöpartiolaisten johtoon -organisaatiossa vapaaehtoiset pyörittivät toimintaa, palkattu toimistohenkilökunta. Ongelmana talous.

Agnes Baden-Powell kirjoitti tyttöpartiolaisille kirjan How Girls Can Help to Build The Empire 1912.

Partiotoiminta oli suunnattu 11-vuotiaille ja sitä vanhemmille pojille. -Sudenpennuille tehtiin oma ohjelma 1914, ei tyydyttänyt Robertia –vain vesitettyä partiotoimintaa. -1916 B-P sai valmiiksi sudenpentuohjelman The Wolf Cub’s Handbook, joka perustui paljolti Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan -Tyttöpartiolaisten ohjelmaa ja järjestöä uudistettiin 1916-1918, Agnes-sisko pois ja tilalle Olave-vaimo (häät 1912). -tyttöpartioinnista enemmän poikien kaltaista -B-P:t kirjoittivat kirjan Girl Guiding 1918 Vaeltajatoiminta esiteltiin samoihin aikoihin. (1918)

B-P oli suunnitellut partion Imperiumin oloihin, alunperin suunnitelmissa ei ollut minkäänlaista ulkomaille leviämistä. B-P ehdotti, että partiojohtajakoulutusta järjestettäisiin dominioiden koulutuskeskuksissa, jolloin saataisiin dominion nuoret ja sitä kautta koko väki sidottua tiukemmin emämaahan. Pyhä Yrjö on Englannin suojeluspyhimys.

I maailmansota

-johtajapula

Baden-Powellit kiersivät ympäri maailmaa katsomassa partiota. Kiistakapulana erirotuisten partiojärjestöt: Intiaan luotiin yhtenäinen (englantilaiset ja intialaiset) järjestö, afrikassa mustaihoiset pidettiin erillään valkoihoisista. B-P puhui epäpoliittisuuden, epämilitaristisuuden puolesta. Yhtenäisen univormun oli tarkoitus korostaa sitä, ettei ollut tärkeää minkälaiset pojan lähtökohdat olivat.

Sisupartiointi aloitettiin 1936

II maailmansota ja sen jälkeen

-ei siteitä Balillaan tai Hitler –Jugendiin -Robert Baden-Powell oli 1939 nimetty Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, palkintoa ei jaettu toisen maailmansodan takia

Partio Suomessa

-Scouting for Boys kulkeutui myös Suomeen, englannin ja ruotsinkielisenä -uutisia järjestöstä kantautui lehdistä -virikkeitä saatiin Ruotsista ja Englannista myös henkilökohtaisin kontaktein Toisistaan erillisiä ja toisistaan tietämättömiä vartioita ja lippukuntia alkoi muodostua eri puolille Suomea. -Partiotoimintaa paljon koulujen yhteydessä Partio-sanaa ei ollut suomen kielessä -nimenä oli usein scout-, boyscout-, girlscoutseura tai –yhdistys, tai esim. Toimenpojat, Ritaripojat, Kivekkäät tai Reippailijat -Ensimmäisestä lippukunnasta (tai vuodesta) ei varmuutta. -Scouting for Boysista suomennettiin osa 1911, nimenä Partiopojat –tästä sana ’partio’ vakiintui suomen kieleen

Venäläisten sortotoimien osana partio kiellettiin syksyllä 1911, mutta partiotoiminta jatkui yksityisesti ja naamioituneena -Sorron väistyttyä lähti partiotoiminta taas oma-aloitteisesti käyntiin. -Ensimmäinen partioliitto perustettiin 1917, ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Verneri Louhivuori (josta Louhisuden solki) -liitossa syntyi erimielisyyksiä kieliryhmien välille, hajosi kahden vuoden jälkeen 1919 Partio pysyi virallisesti sisällissodan ulkopuolella -jäsenmäärä pohjalukemiin -jäsenmäärä nousuun kun palkattiin kierteleviä partio-ohjaajia

Sisällissodan jälkeen -ei juurikaan sudenpentu- tai vaeltajatoimintaa -eri yhdistykset ottivat partion mukaan toimintaansa -Partio hajosi useisiin eri liittoihin kieli-, sukupuoli-,uskonto-,taustayhteisörajojen mukaan.

-sudenpentutoiminta tuli sotien jälkeen, esikuvana metsämiesten apurit, kolkkapojat. Kolmekymmenluvun lopulla partiolla oli jo lähes kaikki nykypartion toimintamuodot. Kolmekymmenluvulla brittiläinen lainatavara koki monia muutoksia: uusia nimiä, väiskin käyttö, tytöille sininen asu, retkitoiminnan tason nostaminen metsänkävijä- ja lappalaisperinteen avulla.

1935 perustettiin partiolaisten Veriliitto, jonka pohjalta myöhemmin kehittyi SPR:n veripalvelu

Sotien jälkeen

-liitot yhtyivät: enää kaksi liittoa; tytöille ja pojille (poikien liiton pj Verneri Louhivuori)

Sotien jälkeen jäsenmäärä lähti jälleen nousuun. Johtajakoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä toiminnan laajetessa. Sudenpentutoiminta vilkastui, partiossa pysyttiin entistä pidempään. Ns. kovan partioinnin (retkeily, vaellus, kilpailut) syntyminen poikien piirissä vaikutti tähän kehitykseen. Kuusikymmenluvulla ilmapiiri oli poliittinen, ja partio menetti kannatustaan –ohjelmaa ruvettiin soveltamaan paremmin yhteiskuntaan sopivaksi. Nuoret vaativat enemmän yhteiskunnallista toimintaa. Vasta 1972 tyttö- ja poikajärjestöt perustivat yhteisen keskusjärjestön; Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter. Tyttöjen ja poikien ohjelmaa yhdistettiin, mutta laadittua suunnitelmaa ei pidetty onnistuneena, ja syntyi ristiriitoja. Uudistuksissa tuli mm. kaikille yhtenäinen sininen partioasu, mutta uudistuksia vastustavat jäivät käyttämään ruskeita asuja ja perinteisempää ohjelmaa. -Jäsenmäärä kasvuun -80-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan n. 13% silloisesta väestöstä kuului tai oli kuulunut partioon. Partio oli suurin nuorisojärjestö.