Partiomessu

Partio- eli nuotiomessu

Partiomessu eli nuotiomessu rakentuu varsin usein Pekka Simojoen ja Anne-Mari Kaskisen Loisto- suurleiriä varten tilaustyönä tekemien gospel- laulujen ympärille. Samoja lauluja lauletaan myös nykyisin paljon rippileireillä. Partiomessuliturgia on samanlainen kuin normaalissa evankelisluterilaisessa messuperinteessä.

1. Alkuvirsi.

Alkuvirsi on läntisen messuperinteen introituspsalmin evankelinen vastine, mutta se siirtyi 1700-luvulla yleisesti ripin alkuun, pois alkuperäiseltä paikaltaan Herra, armahda -laulun edeltä. Alkuvirren tehtävänä on johdattaa seurakunta pyhäpäivän keskeiseen sisältöön. Siten sen merkitys jumalanpalveluksen kokonaisuudessa on tärkeä. Evankeliumikirjassa onkin suositukset kunkin pyhäpäivän alkuvirreksi. Aamuvirsien tai yleisesti jumalanpalvelukseen liittyvien virsien valinta saattaa olla joskus paikallaan. Parempi kuitenkin on, että alkuvirsi liittyy erityisesti alkavaan jumalanpalvelukseen. Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "Tule nuotion loimuun."

2. Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle (messun kaavan kohta 7)

Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle on jatkoa Kunnialle (Gloria) eli enkelten hymnille. Siten se kuuluu messun pysyviin eli ordinarium-osiin. Läntisen perinten mukainen klassinen kiitosvirsi on 300-luvulta peräisin oleva Laudamus-hymni (Me kiitämme).Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "On taivas auki"

Nyt tulkaa juhlimaan on jälleen aika kiittää ja antaa laulun nousta taivaisiin. Nyt vettä tarjotaan se janoisille riittää, se tänään virtaa kaikkiinn sydämiin.

On taivas auki aavistaa voi tänään sen. On taivas auki valtaa valo sydämen. On tyhjä ristinpuu, on Kristus ylösnoussut,

- ja sateenkaari maahan ulottuu.

Kun matka rasittaa, hän tiellä tulee vastaan, hän kulkijoita kutsuu lepäämään. Hän leivän ojentaa hän kotiin kutsuu lastaan on hyvä olla hänen lähellään.

On taivas auki...

Hän meitä ymmärtää hän uupuneita kantaa, hän hoitaa kaikki mielet murtuneet. Hän keskellemme jää, hän puhtaat vaatteet antaa ja syliin ottaa kaikki sirpaleet.

On taivas auki...

3. Päivän virsi eli graduaali (graduale, messun kaavan kohta 12)

Messun sanaosaan, toisen lukukappaleen ja evankeliumin väliin, sijoittuva päivän virsi on jumalanpalveluksen päävirsi. Keskiaikainen graduale-psalmi, joka on päivän virren liturginen edeltäjä, liittyi messun tekstiaineistoon ja oli musiikillisesti rikas ja vaativa. Jo Luther korvasi saksalaisessa messussaan gradualen seurakuntavirrellä, joka säilytti proprium-luonteensa ja vaihtui siis pyhäpäivän sisällön mukaan.Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "Meille aurinko paistaa."

Laulu valtaa hiljaisuuden aavistaa voi salaisuuden joka tänään meitä piirittää. Koko luomakunta valvoo jotain kaivaten. Sydäntemme pohjaan me kuulla voimme kutsun hiljaisen:

Meille aurinko paistaa, meille hymyilee kuu, saamme taivasta maistaa se meille avautuu. Meille aurinko paistaa, meille hymyilee kuu, saamme taivasta maistaa se meille avautuu.

Joku saapuu keskellemme joku kuulee kaipauksemme joku tuntee polut erämaan. Joku istuu nuotiolle lämmittelemään. Silmiimme hän katsoo ja meille jakaa palan leivästään.

Meille aurinko paistaa..

Vielä kulkee halki ajan polku hyvän vapahtajan. Tänään uutta meissäkin hän luo. Erämaahan eksyneille suunnan näyttää hän. Läpi myrskytuulen me kuulla voimme äänen lempeän.

Meille aurinko paistaa...

4. Virsi (messun kaavan kohta 14)

Messussamme korostetaan evankeliumin ja saarnan yhteyttä. Siitä syystä on mahdollista, että saarna seuraa välittömästi evankeliumin lukemista. Saarnan edellä voi kuitenkin olla lyhyt virsi. Sisällöltään saarnaa edeltävä virsi on Pyhän Hengen läsnäoloa pyytävä rukous. Alkuperäisessä järjestyksessä tähän kohtaan kuuluu "Jumalamme", mutta varsin usein se jätetään suosiolla pois koska se on vaikea vuorolaulu liturgin eli papin ja seurakunnan välillä, eikä sitäpaitsi ole ihan välttämätön edes normaali kirkkoliturgiassa.

5. Virsi (messun kaavan kohta 17)

Saarnaa seuraa seurakunnan vastauksena uskontunnustus, josta voidaan siirtyä suoraan esirukoukseen. Ennen esirukousta voidaan kuitenkin laulaa virsi (ns. saarnan päätösvirsi), jonka sijasta voi olla myös muuta musiikkia. Virren tehtävänä on antaa seurakunnalle vielä mahdollisuus saarnaan liittyvään mietiskelyyn ja evankeliumista kiittämiseen. Partiomessussa tässä välissä lauletaan yleensä "Tuli ikuinen".

Nuotio hohtaa illan hämärään kulkijoita johtaa lämmittelemään, kulkijoita johtaa lämmittelemään. Katsoivat tulta isät aikoinaan. Tuuli soi ja multa syttyi laulamaan, tuuli soi ja multa syttyi laulamaan.

Tuli ikuinen...

== 6. Uhrivirsi eli Offertorio (offertorium, messun kaavan kohta 19) ==

Ehtoollisosa alkaa virrellä, joka on ylistystä luomisen lahjoista ja Kristuksen sovitustyöstä. Perinteisessä läntisessä messussa offertorio oli psalmi, joka vaihtui kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Sitä laulettiin niin kauan kuin seurakuntalaiset toivat lahjojaan alttarille. Varhaisina aikoina näistä lahjoista erotettiin ehtoollisella siunattava leipä ja viini. Tämän perinteen mukaisesti uhrivirren aikana messussa kerätään kolehti ja katetaan ehtoollispöytä. Partiomessussa tähän tarkoitukseen käytetään laulua "Sama taivas, sama maa" Koska partiomessun kohdeyleisö ei ole pääsääntöisesti rippikoulua käyneitä, tähän väliin kuuluvat ehtoolliseen liittyvät virret, musiikit ja laulut jäävät partiomessussa pois.

7. Päätösmusiikki (messun kaavan kohta 28)

Jumalanpalvelus päättyy siunaukseen. Sen jälkeen voi kuitenkin olla vielä lähettäminen ja päätösmusiikki. Partiomessun päätösmusiikki on "Tartu käteen Jumalan".

Tämä on siis alkuperäinen laulujärjestys, eli sellainen miksi se on tarkoitettu. Monet papit (varsinkin nuoremmat) tosin haluavat itse määrätä omien jumalanpalvelustensa kaavan ja järjestyksen, joten käytössä on myös muita variaatioita. Lisäksi Partiomessussa voidaan toki laulaa muitakin lauluja.