Ero sivun ”Porin Metsänkävijät” versioiden välillä

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 25: Rivi 25:
Seuraavana vuonna lippukunnan toiminta sai jo kiinteät muodot. Kolme vartiota, Ilves, Koira ja Karvamato oli säännöllisessä toiminnassa. Samoin vartiojohtajien koulutuselin, vartiojohtajaneuvosto aloitti toimintansa. Partiopoikaikäisten ohella lippukuntaan otettiin myös pikkupoikia, joista muodostettiin sudenpentulauma. Porin Susiveikot oli saanut myös ensimmäisen varsinaisen lippukunnanjohtajan. Hän oli lehtori Jorma Särkkä. Lippukunnan varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Yrjönpäivänä toimeenpannussa yleisöjuhlassa. Juhla onnistuikin hyvin ja taloudellinen tuottokin oli huomattava. Rahaa lippukunta tarvitsikin, sillä Kyläsaaressa pidetty kesäleiri kulutti osaltaan tuvan sisustukseen tarvittavia varoja. Muista lippukunnan poikien rahankeruutoimista on mainittava pääkaupungissa ilmestyneiden sanomalehtien sunnuntaikanto. Näin saadut varat seä lukuisat tavaralahjoitukset tekivät mahdolliseksi tuvan sisustustyön. Koko ullakkotila paperoitiin ja maalattiin kalevalaistyyliseksi jyhkeäksi hirsituvaksi. Väliseinillä erotettiin partiopoikien huone ja eteinen, jonka kattoa kannatti rivi honkapylväitä. Oman huoneen saivat myös vaeltajat, varttuneet partiopojat, jotka olivat tehneet suurimman osan rakennustyöstä.Tupa vihittiin vasta huhtikuun lopulla 1935. Tämän jälkeen voitiinkin suunnata toiminta varsinaiseen partiotyöhön, ja sitä riittikin, sillä lippukunnan jäsenmäärä oli jo edellisenä vuonna ylittänyt 50.
Seuraavana vuonna lippukunnan toiminta sai jo kiinteät muodot. Kolme vartiota, Ilves, Koira ja Karvamato oli säännöllisessä toiminnassa. Samoin vartiojohtajien koulutuselin, vartiojohtajaneuvosto aloitti toimintansa. Partiopoikaikäisten ohella lippukuntaan otettiin myös pikkupoikia, joista muodostettiin sudenpentulauma. Porin Susiveikot oli saanut myös ensimmäisen varsinaisen lippukunnanjohtajan. Hän oli lehtori Jorma Särkkä. Lippukunnan varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Yrjönpäivänä toimeenpannussa yleisöjuhlassa. Juhla onnistuikin hyvin ja taloudellinen tuottokin oli huomattava. Rahaa lippukunta tarvitsikin, sillä Kyläsaaressa pidetty kesäleiri kulutti osaltaan tuvan sisustukseen tarvittavia varoja. Muista lippukunnan poikien rahankeruutoimista on mainittava pääkaupungissa ilmestyneiden sanomalehtien sunnuntaikanto. Näin saadut varat seä lukuisat tavaralahjoitukset tekivät mahdolliseksi tuvan sisustustyön. Koko ullakkotila paperoitiin ja maalattiin kalevalaistyyliseksi jyhkeäksi hirsituvaksi. Väliseinillä erotettiin partiopoikien huone ja eteinen, jonka kattoa kannatti rivi honkapylväitä. Oman huoneen saivat myös vaeltajat, varttuneet partiopojat, jotka olivat tehneet suurimman osan rakennustyöstä.Tupa vihittiin vasta huhtikuun lopulla 1935. Tämän jälkeen voitiinkin suunnata toiminta varsinaiseen partiotyöhön, ja sitä riittikin, sillä lippukunnan jäsenmäärä oli jo edellisenä vuonna ylittänyt 50.


 
Samana vuonna muutettiin lippukunnan nimi. Uudeksi nimeksi tuli Porin Metsänkävijät. Samalla lippukunta hyväksyttiin jäseneksi Metsänkävijäin liittoon. Näiden tapahtumien taustana oli yhteydenpito muihin metsänkävijälippukuntiin, erityisesti Turun Metsänkävijöihin. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muutama sana metsänkävijä- eli mänkijäliikkeestä. Partioliikehän syntyi Englannissa ja sen toimintamalli oli suunniteltu tietysti sikäläistä yhteiskuntaa varten. Kun partioliike levisi muihin maihin, levisivät itse idean mukana myös sen englantilaiset sovellukset, kuten pukeutuminen, pitkät sauvat sekä intiaani- ja cowboytaidot. Tämä oli suomalaisille vierasta ja sai osakseen vastustustakin. Metsänkävijät halusivat luoda suomalaisen partioliikkeen. Heidän käsityksensä mukaan suomalaiselle partiopojalle oli riittävästi esikuvia muinaisessa suomalaisessa eränkäyntikulttuurissa. Metsänkävijät liittivät partiotoimintaan suomalaiskansallisia piirteitä. Esimerkiksi Kalevalasta tuttu väinämöislakki otettiin ensin leirilakiksi ja myöhemmin käytettiin samantapaista myös talvipäähineenä. Muutenkin partiopukua kehitettiin käytännöllisemmäksi ja suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvaksi. Satakunnassa ei ollut muita metsänkävijälippukuntia ja liikkeen ollessa laajimmillaan niitä oli koko maassa 23. Nämä lippukunnat ovat olleet pääasiassa kaupunkilippukuntia. Myöhempi kanssakäyminen metsänkävijälippukuntien kesken ei ainakaan Porin Metsänkävijöitten kohdalla ollut kovin vilkasta. Muutaman kerran porilaisia oli muitten vastaavien lippukuntien leireillä ja merkkipäivinä onnittelusähkeitä vaihdeltiin. Joskus on pidetty myös ns. mänkijäin sähkösanomakilpailuja, joissa partiotaitoja koskeva kirjallisen kilpailun vastaukset on lähetetty sähkeitse.


=Lippukunnanjohtajat=
=Lippukunnanjohtajat=

Versio 18. toukokuuta 2011 kello 01.05

Porin Metsänkävijät
Virallinen nimi
Porin Metsänkävijät ry
Perustiedot
Perustettu: 16. huhtikuuta 1933
Lyhenne: PoMe
Toiminta-alue
Toiminta-alue: Keskusta
Alue: Pori
Aluejärjestö: Porin Partiolaiset


Sume logo.pngTämä artikkeli on osa Suomen Metsänkävijöiden historiaa

Lippukunta on lopettanut toimintansa.

Historia

Porissa on partiotyöllä vanhat perinteet. Täällä oli partiotoimintaa jo ennen vuoden 1911 hajoitusmääräystä. Kaksikymmentäluvun lopulla Porissa oli toiminnassa jo neljä lippukuntaa. Näistä poikien lippukunta Nuotiopojat toimi seurakunta taustayhteisönään. Seurakuntien ja esim. NMKY:n tukemia lippukunta kutsuttiin sinisiksi. Nimitys johtui poikien käyttämästä sinisestä partiopuserosta. Muut poikalippukunnat käyttivät ruskeaa partiopuseroa ja heitä vastaavasti kutsuttiin ruskeiksi partiolaisiksi.

Porin Metsänkävijät perustettiin huhtikuun 16. päivänä 1933. Perustajista suurin osa oli kuulunut Nuotiopoikiin, mutta ilmeisesti sattuneiden erimielisyyksien takia oli ruvettu harkitsemaan uuden lippukunnan perustamista. Vasta perustetun lippukunnan nimeksi tuli Porin Susiveikot ja oli luonnollista, että uusi lippukunta oli ruskea.

Uuden lippukunnan erli silloiselta nimeltään järjestön vt. johtajaksi tuli seminaarilainen Kauko Oksa, mutta varsinaisena voimahahmona oli taustalla yliopettaja Jalmari Valpio Raumalta. Ensimmäisen toimikauden työ oli pakostakin hapuilevaa, vaikka useimmilal jäsenillä olikin partiokokemusta. Saavutukseksi on kuitenkin laskettava Yyterissä pidetty ensimmäinen leiri, joka kesti neljä vuorokautta. Leirin johtajana oli Mikko Voutilainen.

Lippukunta kokoontui erilaisissa tilapäisissä tiloissa, mikä myös osaltaan haittasi toimintaa. Tämä epäkohta kuitenkin korjaantui marraskuussa, jolloin lippukunta sai käyttöönsä Gallen-Kallelankadulla nykyisen Liikekulman paikalla sijainneen puutalon yläkerrasta huoneiston, johon alettiin suunnitella partiotupaa. Marraskuun lopulla oli lippukunnan vieraana Turun Metsänkävijöitä, jotka järjestivät paikkakunnalla partiojuhlan.

Seuraavana vuonna lippukunnan toiminta sai jo kiinteät muodot. Kolme vartiota, Ilves, Koira ja Karvamato oli säännöllisessä toiminnassa. Samoin vartiojohtajien koulutuselin, vartiojohtajaneuvosto aloitti toimintansa. Partiopoikaikäisten ohella lippukuntaan otettiin myös pikkupoikia, joista muodostettiin sudenpentulauma. Porin Susiveikot oli saanut myös ensimmäisen varsinaisen lippukunnanjohtajan. Hän oli lehtori Jorma Särkkä. Lippukunnan varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Yrjönpäivänä toimeenpannussa yleisöjuhlassa. Juhla onnistuikin hyvin ja taloudellinen tuottokin oli huomattava. Rahaa lippukunta tarvitsikin, sillä Kyläsaaressa pidetty kesäleiri kulutti osaltaan tuvan sisustukseen tarvittavia varoja. Muista lippukunnan poikien rahankeruutoimista on mainittava pääkaupungissa ilmestyneiden sanomalehtien sunnuntaikanto. Näin saadut varat seä lukuisat tavaralahjoitukset tekivät mahdolliseksi tuvan sisustustyön. Koko ullakkotila paperoitiin ja maalattiin kalevalaistyyliseksi jyhkeäksi hirsituvaksi. Väliseinillä erotettiin partiopoikien huone ja eteinen, jonka kattoa kannatti rivi honkapylväitä. Oman huoneen saivat myös vaeltajat, varttuneet partiopojat, jotka olivat tehneet suurimman osan rakennustyöstä.Tupa vihittiin vasta huhtikuun lopulla 1935. Tämän jälkeen voitiinkin suunnata toiminta varsinaiseen partiotyöhön, ja sitä riittikin, sillä lippukunnan jäsenmäärä oli jo edellisenä vuonna ylittänyt 50.

Samana vuonna muutettiin lippukunnan nimi. Uudeksi nimeksi tuli Porin Metsänkävijät. Samalla lippukunta hyväksyttiin jäseneksi Metsänkävijäin liittoon. Näiden tapahtumien taustana oli yhteydenpito muihin metsänkävijälippukuntiin, erityisesti Turun Metsänkävijöihin. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muutama sana metsänkävijä- eli mänkijäliikkeestä. Partioliikehän syntyi Englannissa ja sen toimintamalli oli suunniteltu tietysti sikäläistä yhteiskuntaa varten. Kun partioliike levisi muihin maihin, levisivät itse idean mukana myös sen englantilaiset sovellukset, kuten pukeutuminen, pitkät sauvat sekä intiaani- ja cowboytaidot. Tämä oli suomalaisille vierasta ja sai osakseen vastustustakin. Metsänkävijät halusivat luoda suomalaisen partioliikkeen. Heidän käsityksensä mukaan suomalaiselle partiopojalle oli riittävästi esikuvia muinaisessa suomalaisessa eränkäyntikulttuurissa. Metsänkävijät liittivät partiotoimintaan suomalaiskansallisia piirteitä. Esimerkiksi Kalevalasta tuttu väinämöislakki otettiin ensin leirilakiksi ja myöhemmin käytettiin samantapaista myös talvipäähineenä. Muutenkin partiopukua kehitettiin käytännöllisemmäksi ja suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvaksi. Satakunnassa ei ollut muita metsänkävijälippukuntia ja liikkeen ollessa laajimmillaan niitä oli koko maassa 23. Nämä lippukunnat ovat olleet pääasiassa kaupunkilippukuntia. Myöhempi kanssakäyminen metsänkävijälippukuntien kesken ei ainakaan Porin Metsänkävijöitten kohdalla ollut kovin vilkasta. Muutaman kerran porilaisia oli muitten vastaavien lippukuntien leireillä ja merkkipäivinä onnittelusähkeitä vaihdeltiin. Joskus on pidetty myös ns. mänkijäin sähkösanomakilpailuja, joissa partiotaitoja koskeva kirjallisen kilpailun vastaukset on lähetetty sähkeitse.

Lippukunnanjohtajat

1933 Oksa Kauko

1933 - 1934 Valpio Jalmari

1934 - 1936 Särkkä Jorma

1936 - 1939 Varonen Yrjö

1939 - 1941 Kurttio Eljas

1941 - 1944 Kari-Koskinen Jorma

1944 - 1946 Ismosalo Valter

1946 Hietava Olavi

1946 - 1947 Honkasalo Onni

1947 - 1948 Nousiainen Tapio M.

1948 - 1949 Ahokas Yrjö

1949 Seppänen Pentti

1949 - 1951 Ahokas Yrjö

1951 - 1952 Manninen Kalervo & Dahl Simo

1952 - 1954 Lehto Veikko

1954 - 1955 Sulamäki sakari

1955 - 1957 Mecklin sakari

1957- 1958 Lehtinen Anteri ja Linnervuo Timo

1958 - 1960 Mecklin Sakari

1960 - 1961 Linnervuo Timo

1961 - 1963 Palonen Niilo

1963 - 1964 Lehtinen Rauni

1964 - 1965 Riihimäki Matti

1966 - 1969 Tuominen Markku

1970 - 1973 Kortelainen Leo

1974 - 1977 Tuominen Markku

1978 Kangas Juhani

1979 Viljanen Tommi

1979 - 1980 Salonen Pekka

1981 Hyllinen Harri

1982 Haapakoski Pentti

Lähdeluettelo

  • Porin Metsänkävijät 1933 - 1983, teksti Heikki Tokila, Matti Niemelä, Sakari Mecklin