Ero sivun ”Porin Metsänkävijät” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
Viimeiset kaksi sotaa edeltänyttä vuotta olivat lippukunnan toiminnan kannalta parhaat 30-luvulla. Molempina kesinä pidettiin leiri perinteellisellä paikalla Viasvedellä. Entistä enemmän huomiota kiinnitettiin luokka- ja taitomerkkisuorituksiin ja retkeilyyn. Ja tulokset olivatkin hyvät, sillä vuonna 1938 lippukunta saavutti toisen tilan Suomalaisen Partiopoikaliiton lippukunnista luokka- ja taitomerkkisuorituksissa. Vuoden 1939 aikana lippukunnan jäsenmäärä oli noussut yli 60. Lippukunnassa oli toiminnassa yksi alokasvartio ja viisi vakinaista vartiota. Nämä olivat Kettu, Ilves, Susi, Majava ja Karhu. Lisäksi toimi tietysti sudenpentulauma. | Viimeiset kaksi sotaa edeltänyttä vuotta olivat lippukunnan toiminnan kannalta parhaat 30-luvulla. Molempina kesinä pidettiin leiri perinteellisellä paikalla Viasvedellä. Entistä enemmän huomiota kiinnitettiin luokka- ja taitomerkkisuorituksiin ja retkeilyyn. Ja tulokset olivatkin hyvät, sillä vuonna 1938 lippukunta saavutti toisen tilan Suomalaisen Partiopoikaliiton lippukunnista luokka- ja taitomerkkisuorituksissa. Vuoden 1939 aikana lippukunnan jäsenmäärä oli noussut yli 60. Lippukunnassa oli toiminnassa yksi alokasvartio ja viisi vakinaista vartiota. Nämä olivat Kettu, Ilves, Susi, Majava ja Karhu. Lisäksi toimi tietysti sudenpentulauma. | ||
=Historia | =Historia sota-ajalta= | ||
Vilkkaan partiotyön keskeytti kuitenkin talvisodan puhkeaminen. Partiojohtajat ja vaeltajat kutsuttiin aseisiin. Kotiseudulle jääneet pojat toimivat erilaisissa tehtävissä ilmavalvonnan, väestönsuojelun, ensiapuasemien ja palokuntien palveluksessa. Porin Metsänkävijöistä oli tällaisissa tehtävissä talvisodan aikana kaikkiaan 23 poikaa. Tämä on huomattava määrä, kun otetaan huomioon se, että paikkakunnalla oli vain noin puolet lippukunnan jäsenmäärästä sodan aikana. | |||
Jatkosota keskeytti sotien välillä virinneen toiminnan. Näyttää siltä, että lippukunnan tupa oli se paikka, joka oli ainoana yhdyssiteenä lippukunnan poikien ja rintamalta lomalla käyvien johtajien välillä. Tuvalle tuotiin myös partiolaisia, jotka olivat evakuoidut Poriin sotatoimialueelta. Muutamat näistä jäivät toimimaan myöhemmin lippukunnassa. | |||
Erkki Salonen, yksi Porin Metsänkävijöitten partiojohtajista, sai 1943 kevättalvella komennuksen rintamalta Porin suojeluskuntapiiriin. Tällöin hänellä oli mahdollisuus ottaa yhteyttä lippukunnan poikiin. Poikien innostuksen myötä saatiinkin pari vartiota ja kolkkapoikaparvi toimintaan. Vartioitten toiminta keskittyi pääasiassa alempien luokkamerkkien suorituksiin. Koko lippukunnan toiminta oli tavallaan sisäänpäin kääntynyttä, mikä varmasti johtui siitä, että samanaikaisesti käynnistettiin vasta Satakunnan partiopoikapiirin ja myös Suomen Partiopoikajärjestön eli SPJ:n työtä samanlaisissa vaikeissa olosuhteissa. Vuosi 1943 oli lippukunnan juhlavuosi, sillä kymmenen vuotta oli kulunut lippukunnan perustamisesta, mutta juhlan vietto oli olosuhteiden pakosta siirrettävä seuraavaan vuoteen. | |||
Jos vuosi 1943 oli lippukunnan henkiin herättämisvuosi, niin seuraavaa vuotta voidaan kutsua jälleenrakennusvuodeksi. Vilkas toiminta alkoi heti tammikuun vuosikokouksesta. Lippukunnan jäsenmäärä oli lähes 50. Varsinkin 10-vuotisjuhlien valmistelu aiheutti paljon työtä etenkin harvalukuiselle johtajistolle ja vanhemmille pojille. 10-vuotisjuhla pidettiin huhtikuun 16. päivänä, Porin Susiveikkojen perustamiskokouksen vuosipäivänä. Päivällä pidettiin varsinainen päätilaisuus, jossa juhlapuhujana esiintyi SPJ:n toiminnanjohtaja Lauri Vuolasvirta. Illalla oli nuorisojuhla. Samana päivää lippukunta suoritti vielä puolen tunnin radio-ohjelman. Lippukunta toimitti myös 10-vuotisjulkaisun, joka tosin ilmestyi vasta toukokuun lopussa. | |||
Käynnissä olleesta sodasta muistuttaa lyhyt pöytäkirjan maininta, että Sudenpentutoiinta jouduttiin joksikin aikaa keskeyttämään ilmavaaran vuoksi. Varmasti myös lippukunnassa odotettiin kuumeisesti sodan loppumista ja sotapalveluksessa olevien johtajavoimien palaamista, mutta näyttää siltä, että näissä odotuksissa jonkin verran petyttiin. Oli luonnollista, että sodasta palannut ei kyennyt antamaan heti täyttä panostaan järjestöelämän piirissä. Kaikista puutteista huolimatta voitiin kuitenkin pitää lippukunnan oma kesäleiri, partiotoiminnan kohokohta, Viasvedellä heinäkuun lopulla. | |||
Lippukunnan toiminta alkoi suuntautua entistä enemmän ulospäin. Metsänkävijäin poikia osallistui sekä Raumalla pidettyihin johtajapartiolaiskursseihin että SPJ:n talvipäiville Vaasassa. Siellä lippukunnan perinteellinen lehti Präiskäle sai ensi palkinnon käsintehtyjen lehtien sarjassa. | |||
=Historia 1970-= | =Historia 1970-= | ||