Ero sivun ”Puijon Pakertajat” versioiden välillä

|lyhenne=PuPa

|toiminta-alue=Puijonlaakso, Päiväranta ja Julkula

|kolo=Puijonlaaksossa ja Poukamassa

|paitakuvaus=sininen

|www=https://sites.google.com/site/puijonpakertajat/home

|facebook=PuijonPakertajat

'''Puijon Pakertajat''' on kuopiolainen [[yhteislippukunta]]. Se on perustettu helmikuussa [[1972]], ja on tiettävästi ensimmäinen yhteislippukunnaksi perustettu lippukunta.

Lippukunnalla on kaksi koloa, Puijonlaaksossa (Suunnistajantie 7G) ja Poukamassa (Poukamantie 105).

Lippukunta käytää sinistä [[huivi]]a, jossa [[huivimerkki]]nä keltainen neliö jonka sisällä kaksi ”Pakertajaa” vaellussauvoineen. Huivimerkissä Pakertajien rinkat muodostavat lisäksi kirjaimet PP, jotka kuitenkaan eivät vastaa lippukunnan virallista lyhennettä (PuPa).

Vuonna [[1952]] on kuuleman mukaan perustettu Kuopion varuskuntaan partiolippukunta, ja tätä pidetään lippukunnan oletettuna perustamisvuotena. Vuosilta 1952-56 ei kuitenkaan ole kirjoitettuja lähteitä tai muitakaan muistikuvia.

Vuonna 1957 lippukunnan johtoon valittiin kapteeni E.J. Reinikainen. Lippukunnassa oli tuolloin 6 partiopoikaryhmää, kaksi kolkkaparvea ja useampi joukkue samoilijoita. Jäsenrekisteriotteen mukaan vuoden 1958 lopussa lippukunnassa on ollut 56 varsinaista jäsentä. Lippukunta teki tuona aikana paljon yhteistyötä alueen tyttölippukunta [[Touho-Tiinat|Touho-Tiinojen]] kanssa, ja vuonna 1964 lippukunnille tuli yhteinen vanhempainneuvosto. Tuolloin lippukunnanjohtajana oli Vesa Rossi ja Touho-Tiinojen lippukunnanjohtajana Hilde Turunen.

Vuonna 1967 lippukunnan toimitilaksi tuli Sompatie 7:n alakerrassa sijaitseva askarteluhuone. Samana vuonna kaupungin nuorisotoimiston avustuksella lippukunta pääsi myös ensi kertaa kokoontumaan omalle partiokololle Luistelijantielle.

Varsinaisesti lippukunta perustettiin vuonna 1972, ja Touho-Tiinat otettiin täysipainoisesti mukaan toimintaan. Tuolloin lippukunta organisoitiin toimintatauon jälkeen uudestaan, ja uusi lippukunta otti nimekseen Puijon Vesaiset. Kaikki vanhan lippukunnan varat ja omaisuus siirtyivät Puijon Vesaisten käyttöön. Samana vuonna lippukunnalle saatiin myös taustayhteisö Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnasta. Sekä tonttu-, että kolkkaosastot aloittivat tuolloin toimintansa Puijon Vesaisissa. Lippukunnanjohtajina toimivat noihin aikoihin Armas ja Eevi Kumpulainen, jotka hoitivat pestejään monta vuotta. Heidän jälkeensä lippukunnanjohtajina toimivat Tauno Rissanen ja Eija Keski-Nisula.

Lippukunnan muuttuessa sekalippukunnaksi alkoivat jäsenmäärät nousta. Pian eivät vanhat kokoustilat enää riittäneet, ja vuoden 1974 aikana lippukunta otti käyttöön uuden kolon Taivaanpankontiellä. Matti Komulainen otti johdon lippukunnassa vuoden 1977 paikkeilla, jolloin lippukunnan käyttöön saatiin Puijon seurakuntakeskuksen kerhohuone. Taustayhteisönä toimi silti edelleen Tuomiokirkkoseurakunta.

Lippukunta otti nimekseen Puijon Pakertajat [[17. maaliskuuta]] 1978.

Vuotta myöhemmin lippukunnanjohtajaksi nousi Aulikki Nissinen, joka johti lippukuntaa maineikkaasti kahden vuoden ajan. Aulikki Nissisen aikana Puijon Pakertajien jäsenmäärä kasvoi kuuremmaksi kuin koskaan aiemmin, ja lippukunta sai käyyttönsä yhtä käytössä olevan Suunnistajantien kolon. Vuonna 1979 lippukunnan taustayhteisöksi saatiin Puijon seurakunta. Samana vuonna järjestetyllä ensimmäisellä [[Karelia|Finnjamboree Karelialla]] oli mukana partiolaisia Pakertajista. Lippukunta rekisteröitiin helmikuun 18. päivä vuonna 1983.

1980-luvulla alettiin suunnitella jatkuvasti kasvavan lippukunnan tarpeisiin omaa leirikeskusta lippukunnanjohtaja Lasse Walleniuksen alaisuudessa. Pian aloitettiinkin Kaatran kämppien rakentaminen Kaislastenlahdessa. Kaatran ensimmäinen kämppä (joka toimii nykyään saunana) valmistui v. 1984, toinen eli keskikämppä 1988, ja kolmas eli iso kämppä 1992. Kaikki kämpät rakennettiin talkootyönä partiolaisten vanhempien avustuksella.

Vuonna 1990 Jussi Eronen perusti jo kolmensadanviidenkymmenen hengen lippukunnan sisäisen tiedonvälityksen edistämiseksi lippukuntalehden. Ensimmäinen Pakertajalehti ilmestyi 26.5.1990 bussimatkalla Suurjuhlaan. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella Pakertajakulttuuri alkoi voimistua paitsi lippukunnan sisällä, myös muualla piirissä.

Yhdeksänkymmentäluvun Pakertajat muistetaan aktiivisena kisalippukuntana, jonka jäsenet ovat reippaita ja reiluja partiohenkisiä lapsia, nuoria ja aikuisia. Mieliin ovat painuneet ainakin lippukunnan suuri jäsenmäärä, osallistuminen piirin tapahtumiin, aktiivisuus kesäleirien järjestämisessä sekä lippukunnan omat kämpät. Omia kesäleirejä järjestettiin vuosittain joko oman lippukunnan kesken tai yhteistyössä muiden lippukuntien kanssa. Leirit suuntautuivat usein Pielavedelle, kun taas nykyisin ehdottomasti suosituin leiripaikka on Vaikkojoen Rakkinekoski.

Lippukunta on aina ollut aktiivinen partiotaitokilpailuissa, ja lippukunnan tunnettuja kisavartioita ovat olleet mm. Hunajapuput, Twistaawat Erähirvet, K”TUSKA”P, Viuhahdus sekä 23Q3C30.

Puijon Pakertajien oma ansiomerkki, '''hopeinen pakertajalaatta''' on myönnetty ainakin Jouni Tuomistolle, Väiski Hakkaraiselle, Pertti Laiholle sekä Jorma Kinnuselle.

Kerto