Radioamatööri
<scoutdict>96</scoutdict>
Yleistä
Ihmisiä jotka pitävät yhteyttä muihin radion välityksellä kutsutaan radioamatööreiksi. Radioamatöörit voivat puhua radiolähettimiensä avulla joka puolelle maailmaa. Suomen radioamatööriliiton tietojen mukaan Suomessa on noin 5 000 ja maailmassa noin kolme miljoonaa radioamatööriä. Radioamatööriharrastajia on Suomessa koululaisista aina eläkeiässä oleviin. Radioamatööriharrastus tarjoaa myös paljon muuta kuin yhteydenpitoa muihin radioamatööreihin. Radioamatöörit kilpailevat radiosuunnistuksessa sekä rakentelevat radiolaitteita ja antenneja.
Radioamatööriharrastusta ei voi aloittaa noin vain ostamalla itselleen radiolähettimen, sillä radioamatööriharrastus on luvanvaraista toimintaa. Kaikkien radioamatöörien jotka haluavat olla yhteyksissä muihin radioamatööreihin täytyy suorittaa pätevyystutkinto. Pätevyystutkinnon järjestäjänä toimii Viestintävirasto (entinen Telehallintokeskus). Pätevyysluokkia on kaksi erilaista, erona on vaadittavien tietojen määrä ja se miten laajat oikeudet pätevyystodistus antaa taajuuksien käyttöön. Enää pätevyystodistukseen ei vaadita morsetuksen osaamista. Sitten kun pätevyystutkintokoe on suoritettu hyväksytysti, saa pätevyystodistuksen.
Radioamatöörit eivät kutsu toisiaan oikeilla nimillä vaan heillä on omat kutsumatunnukset. Suomalaisten kutsut ovat OH-alkuisia (tavausaakkosin Otto-Heikki, Oscar-Hotel). Oman kutsutunnuksen saa kun suorittanut pätevyystutkinnon ja anoo radiolupaa. Kun radioamatöörit saavat yhteyden johonkin toiseen radioamatööriin, lähettävät he usein ”kuittauksena” QSL-kortin. QSL-kortti lähetetään usein vain silloin kuin saadaan johonkin asemaan ensimmäisen kerran yhteys. QSL-korteista selviää kenen kanssa ollaan oltu yhteydessä, mihin kellonaikaan ja millä taajuudella.
Radioamatöörien kilpailut
Radioamatöörit kilpailevat keskenään yhteyksien otossa ja radiosuunnistuksessa. Kilpailuissa radioamatöörit yrittävät saada mahdollisimman monta yhteyttä muihin asemiin tietyssä ajassa. Kilpailujen pituudet vaihtelevat muutamasta tunnista parin päivän pituisiin suuriin kilpailuihin. Kilpailuita on niin kansallisia kuin kansanvälisiäkin. Kilpailuihin voi osallistua yksin tai joukkueena. Todisteina saaduista yhteyksistä käytetään QSL-kortteja, joista ilmenee koska ollaan oltu yhteydessä.
Radiosuunnistus eli ”kettujahti” antaa hyvät mahdollisuudet tutustua radioamatööritoimintaan. Radiosuunnistuksessa etsitään radiovastaanottimien avulla radiolähettimiä eli kettuja. Suunnistaja ei tarvitse kuin vastaanottimen, joten radiosuunnistukseen osallistumiseen tarvita lainkaan pätevyystutkintoa. Kilpailijalla on varusteina radiovastaanottimen lisäksi kartta ja kompassi. Jokainen lähetin lähettää vuorollaan minuutin ajan omaa tunnustaan ja kilpailijan tulisi löytää tämä lähetin. Käytännössä lähettimet löydetään kun suunnataan jokainen lähetin ja merkataan karttaan suuntaviivoja. Kun suunnistaja on löytänyt lähettimen, merkitsee hän oman leimauskorttinsa sen lähettyvillä olevalla välineellä. Voittaja on se, joka löytää kaikki lähettimet nopeimmin. Radiosuunnistuskisoja järjestetään niin kansallisina kuin kansainvälisinäkin. Radiosuunnistus sopii hyvin myös kesäleirin ohjelmaan. Laitteita voi kysellä Suomen radioamatööriliitosta tai Partioaseman infosta.
Radioamatöörit partiossa
Suomalaiset partioradioamatöörit pitävät omaa partiokokoustaan radioaalloilla lauantai-iltapäivisin. Kerran kuukaudessa Suomen Partiolaisten radioasemalta (OH2SUF) luetaan radiotiedote, jota radioamatöörit kutsuvat bulletiiniksi. Hyvä mahdollisuus tavata radioaalloilla muiden maiden partioradioamatöörejä on lauantaisin kello 9.30 Britannian aikaa eli kello 11.30 Suomen aikaan. Tällöin eurooppalaiset partioradioamatöörit kokoontuvat radioaalloille. Aina välillä myös Partioliikkeen Maailmanjärjestön radioamatööriasema (HB9S) osallistuu keskusteluun.
Partioradioamatööritoimintaan pääsi tutustumaan Taruksella. Partioradioamatöörit rakensivat oman radioasemansa (OH2S), joka erottui pitkän matkan päähän 27 metrin korkuisella antennillaan, leirialueelle. Partiolaisten radioasema on tuttu näky suurleireillä ja kansainvälisillä kesäleireillä. Niiden kautta partioradioamatöörit ottavat yhteyttä muissa maissa oleviin partioleireihin. Partioradioamatöörit vaihtavat näin keskenään kuulumisia leireiltä.
Kaikki maailman partioradioamatöörit kokoontuvat joka vuosi lokakuun kolmantena viikonloppuna radioaalloille. Tämä tapahtuma on nimeltään ”Jamboree On The Air” eli JOTA. Idea JOTA:sta lähti liikkeelle maailmanjamboreella Englannissa vuonna 1957, jolloin muutamat partioradioamatöörit sopivat yhteydenpidostaan radioaalloilla.
Suomen Partiolaisten asemat
Suomen Partiolaisilla on käytössä seuraavat radioasemat OH0SUF, OH1SUF, OH2SUF, OH3SUF, OH4SUF, OH5SUF, OH6SUF, OH7SUF, OH8SUF ja OH9SUF; OH0JAM ja OH2JAM; OH0SGF ja OH2SGF; OH2S. Jos pääset mukaan seuraamaan JOTA:n kulkua, niin näistä kutsuista tunnistat suomalaiset partiolaiset.
Partioradioamatöörilehdet
Partioradioamatööreillä on oma lehtensä, ”Viestipartiolainen”, jota tekee Suomen Partiolaisten viesti- ja pelastuspalveluryhmä. Tampereen eräpoikien radiokerho julkaisee omaa Titari-lehteään. Näistä kumpaakaan ei kuullun mukaan ole vähään aikaan ilmestynyt, mutta Englannin radiopartiolaisten julkaisema ”Scout Radio Newsletter” kertoo mitä radiopartiolaisille ympäri maailmaa kuuluu.
Katso myös: Jamboree On The Air, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Viestikurssi
