Roskapeikkotarina

PartioWikistä
Versio hetkellä 22. maaliskuuta 2014 kello 16.48 – tehnyt Laimee (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: ==Roskapeikon tarina== Te kun olette oikein ihmisiä, niin kertokaapas nyt tyhmälle vanhalle linnulle onko se roskien levitely jotenkin hienoa ihmisten mielestä? * Ei tietenkää...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Roskapeikon tarina

Te kun olette oikein ihmisiä, niin kertokaapas nyt tyhmälle vanhalle linnulle onko se roskien levitely jotenkin hienoa ihmisten mielestä?

  • Ei tietenkään, sehän on tosi tyhmää, huusivat Majavat kuorossa ja olivat suoraan sanoen aika häpeissään ihmisten puolesta. Samalla jokainen muisteli mielessään, olikohan sittenkään tullut viedyksi omiakaan roskia roskalaatikkoon. Toisten jälkiä he eivät ainakaan kovin ahkerasti siivonneet. Siinä asiassa pitäisi heidän ihan heti muuttaa tapansa.
  • Me kerätään tästä aika äkkiä roskat roskikseen, sanoi Timi. Kerro sillä aikaa lisää roskapeikosta.

Ja lokki kertoi Majaville lisää Roskapeikosta ja tämän valtakunnasta:

  • Roskapeikon valtakunta on valtava kaatopaikka tuolla kaupungin laitamilla. Täältä toriltakin roska-auto vie joka päivän suuren autokuormallisen roskia ja muita jätteitä roskapeikon valtakuntaan. Peikko huhkii siellä yötä päivää kaiken roskan ja romun keskellä ja yrittää pitää kaatopaikan siedettävässä kunnossa. Haluatteko nähdä millainen paikka se on? Vien teidät sinne hetkessä. Sanokaa tunnussana ja koskettakaa jokainen vuorollaan tätä taikahöyhentä, niin kutistutte niin pieniksi, että voin ottaa teidät kaikki selkääni ja lennättää roskapeikon luo.

Näin tehtiin. Ja se oli huimaa menoa. Kierrellen ja kaarrellen lokki kohosi ilmaan pikkuruiset majavat selässään. Lilli tarrasi kirkuen Räsän puseron helmaan ja muidenkin nenänpäät kalpenivat hiukan lokin kiitäessä ensin yli kaupungin kattojen, sitten moottoritien ja tehdasalueiden kautta kaatopaikalle. Lokin pudottaessa lentokorkeutta lapset katselivat alla leviävää valtavaa aluetta. Lokit, naakat ja varikset tonkivat siellä syötävää, rotat vilistivät ruokaa etsine, näyttipä jossain kettukin tonkivan itselleen herkkupaloja. Kaiken yllä leijui ällöttävä haju joka melkein salpasi hengityksen. Kaatopaikan korkeimmalla kummulla, vanhassa sohvan rämässä, rötkötti itse roskapeikko. Se heilautti laiskasti kättään nähdessään lokin ja sen selässä kyyhöttävät Majavat.

  • Tuotkos mulle lisää vuokralaisia vai mitä siellä selässäs kuskaat? Peukaloisia ei minulla täällä vielä olekkaan, mutta kaikkea muuta löytyy. On sohvakalustoa ja jääkaappia, vanhaa vaatetta ja ruuantähteitä, on lasikippoa ja kattilaa, pyöränromua ja patjanretaletta... ja ne meikäläisen pitäisi muka muuttaa mullaksi! Niin on ihminen muka kouluja käynyt, mutta ei sitä tajua, ettei luontokaan kaikkea kestä. Meikäläisen valtakunta senkun kasvaa. Ihan itkettää...ja Roskapeikon ääni, joka oli aluksi tuntunut lapsista pelottavalta ilkeältä painui väsyneeksi valitukseksi.
  • Älä murehdi, me ainakin teemme parhaamme, että valtakuntasi lakkaisi kasvamasta.
  • Lupaathan, Lokki, neuvoa mitä voisimme tehdä, kysyivät lapset. Lokki lupasi ja lähti liitelemään takaisin kaupunkiin.


Toimintavinkki

Katsotaan yhdessä kuinka paljon roskaa leirin aikana on kertynyt ja millä tavoin niitä tulisi lajitella. Johtajat ovat säästäneet kaiken mahdollisen leirillä kertyneen roskan ja huuhdelleet ne ja säilöneet laatikoihin. Vanhempien tehtävänä on nyt lajitella sudenpentujen kanssa oikeat roskat oikeaan paikkaan. Poltettavat voidaan polttaa. Lapset ja vanhemmat oppivat lajittelua, mutta näkevät myös kuinka paljolla tai kuinka vähällä roskalla leiriolosuhteissa voidaan selvitä. Yhdessä voidaan pohtia mahdollisuuksia vähentää roskan määrää ennestään.



Lähde: Laumanjohtajan käsikirja, 1994