Welcome to the ScoutWiki Network

Ero sivun ”Suomen partiohistoria” versioiden välillä

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
p (Bot: Korjasin yleisen muoto-, kirjoitus-, tai linkitysvirheen)
p (1945–1972)
Rivi 43: Rivi 43:
 
Sotien päätyttyä oli jälleenrakennuksen aika niin maassa kuin partioliikkeessäkin. Sota oli yhdistänyt erillään toimivia liittoja lähemmäksi ja liittojen määrä oli laskenut kahdeksasta kahteen. Partiolaisten määrä kasvoi nopeasti jo vuoden 1945 sotia edeltävälle tasolle. 1950-luvulla partion jäsenmäärä lisääntyi entisestään kun suuret ikäluokat tulivat partioikään.
 
Sotien päätyttyä oli jälleenrakennuksen aika niin maassa kuin partioliikkeessäkin. Sota oli yhdistänyt erillään toimivia liittoja lähemmäksi ja liittojen määrä oli laskenut kahdeksasta kahteen. Partiolaisten määrä kasvoi nopeasti jo vuoden 1945 sotia edeltävälle tasolle. 1950-luvulla partion jäsenmäärä lisääntyi entisestään kun suuret ikäluokat tulivat partioikään.
  
1972 aika oli kypsä ja erillisjärjestöt yhdistyivät ja muodostivat [[Suomen Partiolaiset]] -nimisen keskusjärjestön. Tämän kaltainen järjestö, joka kokoaa kaikki partiolaiset yhteen, on maailmassa erittäin harvinainen.
+
[[Suomen Partiotyttöjäjestö]] ja [[Suomen Partiopoikajärjestö]] perustivat yhteisen työryhmän vuonna [[1969]] jonka tarkoituksena oli kartoittaa yhteisen järjestön mahdollisuuksia. Työryhmän työn tuloksen perustettiin vuonna [[1972]] [[Suomen Partiolaiset]] [[SP]] jonka jäseniksi molemmat järjestöt liittyivät.
  
 
----
 
----

Versio 8. huhtikuuta 2006 kello 12.29

1910–1911

Tietoa uudesta nuorisotyön muodosta tihkui Suomeen vuonna 1909 sekä emämaa Venäjän että Ruotsin kautta, sillä B-P:n Partiopojan kirja oli käännetty ja julkaistu jo molemmissa maissa. Ensimmäiset partiolaiset nähtiin tiettävästi Suomessa Ahvenanmaalla jossa eräs ruotsalainen lippukunta järjesti leirin. Ensimmäistä suomalaista lippukuntaa ei osata varmuudella sanoa, sillä lippukuntia syntyi 1910–1911 kuin sieniä sateella. Aikaisin keväällä Maarianhaminassa kirkkoherra K.G.E Mosander perusti oman partiojoukkonsa. Myös ainakin Loviisassa perustettiin keväällä 1910 kansakoulunopettajan Gigge Strandvikin johdolla lippukunta. Kurt Stenius teki kesällä 1910 poikien kanssa matkoja Loviisalla ja nuorison ystävä maisteri Alexander Boldt oli suunnitellut Unga Fribyggare -nuorisoliikkeen perustamista. Nämä kyseiset herrat kohtasivat toisensa elokuussa 1910. Heidän johdollaan perustettiin syksyllä 1910 pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut lippukunta Toimen Pojat – Unga Fribyggare.

Aluksi, ennen kuin partio-nimi vakiintui, mietittiin järjestön nimeksi seuraavia: poiskotit, scoutit, ritaripojat, sissipojat, vakoojapojat ja -tytöt sekä toimen pojat ja –tytöt.

Katso myös luettelo lippukunnista 1910-1911.

1917–1918

Suomen partioliikkeen toinen nousukausi tapahtui keväällä 1917. Maaliskuun vallankumous Venäjällä oli syössyt vallasta tsaari Nikolain ja jo pari päivää myöhemmin alkoi Suomen ilmapiiri vapautumaan. Lippukuntia alkoi tulemaan maahan paljon samalla tavalla kuin 1910–1911, osin vanhojen partiolaisten toimesta, osin uusien. Lippukunnat syntyivät suurin osin nuorten omasta halusta ilman käskyjä tai kirjallisia ohjeita.

Toisin kuin 1910 nyt ruvettiin alusta alkaen organisoitumaan valtakunnallisesti. Huhtikuussa 1917 muodostivat Helsingin partiolippukunnat yhteisen kansliatoimikunnan, joka otti tehtäväkseen partioliikkeen valtakunnallisen organisoimisen. Ensimmäisinä yhteenliittyminä muodostettiin kielellisesti suomalainen, ruotsalainen ja kaksikielinen vapaapartioryhmä. Nämä kolme ryhmää päättivät yhdessä muodostaa itsenäisyyttään kadottamatta yhteisen liiton. Uuden liiton perustamista varten koottiin 27.–28.5.1917 koolle ensimmäiset yleiset partiopäivät. Läsnä päivillä oli 141 partiolaista 61 lippukunnasta, joiden jäsenmäärä oli yhteensä noin 18 000. Päivien yhteydessä pidettiin myös yleinen partiojuhla johon tuli 6 000 partiolaista lähinnä pääkaupungin partiolaisista.

Päivien tuloksena perustettiin Suomen Partioliitto – Finlands Scoutförbund, jonka yhteydessä toimivat aikaisemmin perustetut ryhmät. Liiton presidentiksi valittiin pastori Verneri Louhivuori ja varapresidentiksi Eirik Horn Borg. Päivien tuloksena syntyivät myös liiton väliaikaiset säännöt, lupaus, partiolaki, yhteinen merkkivaatimusjärjestelmä, partiopuku, tervehdykset ja merkit. Lisäksi jo aikaisemmin perustetun Partiolainen-lehden lisäksi perustettiin Scoutposten ja Ole valmis.

Suomen itsenäistyttyä partiosta tuli varsin suosittu harrastus sillä sitä pidettiin isänmaallisena. Kun suomalaiset tarttuivat aseisiinsa vuonna 1918 sisällissodan merkeissä oli partioliike virallisesti puolueeton. Partiolaisia taisteli sekä valkoisten että punaisten riveissä. Sisällissodan jälkeen partioliike sai valkoisen leiman, johon syynä olivat pitkälti se, että partiolaisia oli osallistunut partiopuku päällä valkoisten vankileirien vartiotehtäviin ja voitonparaatissa marssi myös partiopukuisia poikia.

1919–1939

Sisällissodan jälkeisillä kolmansilla partiopäivillä liittojen välillä oli syntynyt erimielisyyksiä toimintamalleista. Kovimman erimielisyyden aiheutti partiolaki, ja etenkin sen 10§. Ruotsalainen ryhmä halusi, että jokainen ryhmä voi tehdä oman lakinsa. Partiolain 10§ oli tuolloin ”Partiolainen ei käytä tupakkaa, väkijuomia eikä kirouksia sekä karttaa muitakin huonoja tapoja.”. Nyt ruotsalainen ryhmä halusi lain muotoon joka olisi lievempi ja lähempänä B-P:n lakia. Sen esitys laiksi oli ”Partiolaisen ajatukset, sanat ja teot ovat puhtaat”. Koska ryhmittymät eivät päässeet yhteisymmärrykseen, päättivät he lopettaa yhteisen liiton ja ryhmittymät jatkoivat 1920-luvun alussa omina liittoinaan. Yhteinen liitto jäi vielä toimimaan mutta sen tehtävä muuttui ja sen harteille jäivät vain kaikista suurimmat asiat jotka koskettivat kaikkia liittoja.

Suomen Partioliitto jakaantui kolmeen liittoon: suomenkieliseen (Suomen Partioliitto, SPL), ruotsinkieliseen (Finlands Svenska Scoutförbund, FSSF) ja kaksikieliseen (Suomen Vapaa Partioryhmä – Finlands Fria Scoutbrigad, SVPR-FFSB). Nämä kolme uutta liittoa muodostivat Suomen Partioliitto - Finlands scoutförbund (SPL - FSF) joka toimi yhteistyöelimenä. 1920-luvun alussa partioliitto muutettiin englantilaismalliseksi eli pojille ja tytöille tuli omat järjestönsä.

Suomalainen Partiopoikaliitto (vuoteen 1925 poikajaosto), Finlands Svenska Scoutförbund (vuoteen 1928 poikajaosto) ja Suomen Vapaan Partioryhmän Poikajaosto muodostivat yhdessä yhteistyöliiton nimeltään Suomen Partiopoikien Keskusvaliokunta johon he kuuluivat menettämättä itsenäisyyttään.

Suomalainen Partiotyttöliitto (vuoteen 1925 tyttöjaosto), Finlands Svenska Scoutförbund (vuoteen 1928 tyttöjaosto) ja Suomen Vapaan Partioryhmän Tyttöjaosto muodostivat yhdessä yhteistyöliiton nimeltään Suomen Partiotyttöjen Neuvottelukunta johon he kuuluivat menettämättä itsenäisyyttään.

1930-luvun alussa NMKY:n partiolaiset erosivat suomenkielisistä partioliitoista ja perustivat omat järjestönsä: (1931) Siniset Partiopojat (vuoteen 1937 Suomen NMKY:n partioliitto) ja (1933) Suomen Siniset partiotytöt (vuoteen 1937 Suomen NNKY:n partioliitto) Näin ollen 30-luvulla toimi kahdeksan (8) eri itsenäistä partioliittoa.

Ennen toista maailmansotaa suojeluskunnat söivät partion jäsenmäärää ja moni poika joutui pohtimaan, liittyisikö suojeluskuntaan vai partioon.

Partio ja muut nuorisoliikkeet

Suomalaisten partiolaisten kansainvälinen yhteistyöverkko laajeni 1930-luvulla Iso-Britannian ja Pohjoismaiden kaltaisten demokraattisten valtioiden lisäksi myös vähemmän demokraattisiin valtioihin. Suomalaisilla partiopojilla oli yhteistyötä myös saksalaisen Hitler Jugend -järjestön kanssa, jonka toiminta oli pohjautunut partiotoiminnalle, samalla tavalla kuin aikaisemmin Italiassa perustettu nuorisoliike.

Yhteistyö saksalaisten kanssa alkoi saksalaisten aloitteesta vuonna 1937. Yhteistyö sisälsi lähinnä leirivierailuja puolin ja toisin, sodan aikana myös koulutusyhteistyönä. Legendan mukaan joku saksalainen nuorimies olisi osoittautunut suomalaisia partiopoikia kovemmaksi saunojaksi.

Ennen toista maailmansotaa olivat partioliikkeen pahimpia kilpailijoita suojeluskunta- ja lottajärjestöt. Nämä järjestöt olivat maanpuolustusjärjestöjä, jotka antoivat myös aseellista ja sotilaskoulutusta, joka oli suurin ero partioliikkeeseen. Muuten toiminta oli hyvin samanlaista kuin partiossa. Tähän syynä oli se, että kyseiset järjestöt olivat kopioineet partiolaisten menetelmiä ja toimintatapoja. Aluksi kyseiset liikkeet olivat suunnattu vain aikuisille, mutta ne perustivat oma nuoriso-osastonsa 1920-luvun loppuvaiheessa.

Mannerheim, joka oli molempien järjestöjen tukija, oli sitä mieltä että ”Armeijaan kasvaa suojeluskuntapojista tottelevaisia miehistöainesta, mutta partiolaisista oma-aloitteisia ja itsenäisiä johtajia.” Suojeluskunta- ja lottajärjestöt lakkautettiin Moskovan välirauhan sopimuksen mukaan sodan päätyttyä. Sodan aikana kyseisistä järjestöistä oli tullut paljon suurempia kuin partiosta. Kun ne lakkautettiin, monet osastot muuttivat toimintansa partiotoiminnaksi kokonaisuudessaan.

1940–1944

Toisen maailmansodan alettua tunsivat partiolaiset tarvetta yhdistää voimansa. Näin ollen 1941 pojat yhdistivät kaikki liittonsa ja perustivat järjestön nimeltä Suomen Partiopoikajärjestö (SPJ). Tytöt seurasivat poikien perässä ja perustivat 1943 Suomen Partiotyttöjärjestön (SPTJ).

1945–1972

Sotien päätyttyä oli jälleenrakennuksen aika niin maassa kuin partioliikkeessäkin. Sota oli yhdistänyt erillään toimivia liittoja lähemmäksi ja liittojen määrä oli laskenut kahdeksasta kahteen. Partiolaisten määrä kasvoi nopeasti jo vuoden 1945 sotia edeltävälle tasolle. 1950-luvulla partion jäsenmäärä lisääntyi entisestään kun suuret ikäluokat tulivat partioikään.

Suomen Partiotyttöjäjestö ja Suomen Partiopoikajärjestö perustivat yhteisen työryhmän vuonna 1969 jonka tarkoituksena oli kartoittaa yhteisen järjestön mahdollisuuksia. Työryhmän työn tuloksen perustettiin vuonna 1972 Suomen Partiolaiset SP jonka jäseniksi molemmat järjestöt liittyivät.


Katso myös: Luettelo Suomalaisista legendaarisista partiopersoonista ja Luettelo partiojärjestöistä

Lähteet

Partiowiki logo.png
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikia laajentamalla artikkelia. Harkitse myös voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.