Suomen partiohistoria

PartioWikistä
Versio hetkellä 4. huhtikuuta 2006 kello 20.44 – tehnyt Takku (keskustelu | muokkaukset) (täydennystä 1919-1939)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

1910-1911

Tietoa uudesta nuorisotyön muodosta tihkui Suomeen vuonna 1909 sekä emämaan Venäjän että Ruotsin kautta, sillä B-P:n Partiopojan kirja oli käännetty ja julkaistu jo molemmissa maissa. Ensimmäiset partiolaiset nähtiin tiettäväksi Suomessa Ahvenanmaalla jossa eräs ruotsalainen lippukunta järjesti leirin. Ensimmäistä Suomalaista lippukuntaa ei osata varmuudella sanoa sillä lippukuntia syntyi 1910-1911 kuin sieniä sateella. Aikaisin keväällä Maarianhaminassa kirkkoherra K.G.E Mosander perusti oman partiojoukkonsa, myös ainakin Loviisassa perustettiin keväällä 1910 kansakouluopettajan Gigge Strandvikin johdolla lippukunta. Kurt Stenius teki kesällä 1910 poikien kanssa matkoja Loviisalla ja nuorison ystävä Maisteri Alex Boldt oli suunnitellut Unga Fribyggare nuorisoliikkeen perustamista. Nämä kyseiset herrat kohtasivat toisensa elokuussa 1910. Kyseisten herrojen johdolla syksyllä 1910 perustettiin pisimpään toiminut lippukunta Toimen Pojat – Unga Fribyggare.

Aluksi ennen kuin partio nimi vakiintui, mietittiin järjestön nimeksi seuraavia: Poiskotit, scoutit, ritaripojat, sissipojat, vakoojapojat ja -tytöt sekä toimen pojat ja –tytöt.

Katso myös luettelo lippukunnista 1910-1911.

1917-1918

Suomen partioliikkeen toinen nousukausi tapahtui keväällä 1917. Maaliskuun vallankumous Venäjällä oli syössyt vallasta tsaari Nikolain ja jo pari päivää myöhemmin rupesi Suomessa ilmapiiri vapautumaan. Lippukuntia rupesi tulemaan paljon maahan samalla tavalla kuin 1910-1911, osin vanhojen partiolaisten toimesta osin uusien. Lippukunnat syntyivät suurin osin nuorten omasta halusta ilman käskyjä tai kirjallisia ohjeita.

Toisin kuin 1910 nyt ruvettiin alusta alkaen organisoitumaan valtakunnallisesti. Huhtikuussa 1917 muodostivat Helsingin partiolippukunnat yhteisen kansliatoimikunnan, joka otti tehtäväkseen partioliikkeen valtakunnallisen organisoimisen. Ensimmäisinä yhteenliittyminä muodostettiin: kielellisesti suomalainen, ruotsalainen ja kaksikielinen vapaapartioryhmä. Nämä kolme ryhmää päättivät yhdessä muodostaa itsenäisyyttään kadottamatta yhteisen liiton. Uuden liiton perustamista varten koottiin 27-28.5.1917 koolle ensimmäiset yleiset partiopäivät. Läsnä päivillä oli 141 partiolaista 61 lippukunnasta, joiden jäsen määrä oli yhteensä noin 18 000. Päivien yhteydessä pidettiin myös yleinen partiojuhla johon tuli 6000 partiolaista lähinnä pääkaupungin opartiolaisista.

Päivien tuloksena perustettiin Suomen Partioliitto – Finlads Scoutförbund, jonka yhteydessä toimivat aikaisemmin perustetut ryhmät. Liiton presidentiksi valittiin pastori Verneri Louhivuori ja varapresidentiksi Eirik Horn Borg. Päivien tuloksena syntyi myös liiton väliaikaiset säännöt, lupaus, partiolaki, yhteinen merkkivaatimus järjestelmä, partiopuku, tervehdykset ja merkit. Lisäksi jo aikaisemmin perustetun Partiolainen lehden lisäksi perustettiin Scoutposten ja Ole valmis.

Suomen itsenäistyttyä partiosta tuli varsin suosittu harrastus sillä sitä pidettiin isänmaallisena. Kun Suomalaiset 1918 tarttuivat aseisiinsa sisällissodan merkeissä oli partioliike virallisesti puolueeton. Partiolaisia taisteli sekä valkoisten että punaisten riveissä. Sisällissodan jälkeen partioliike sai valkoisen leiman, johon syynä olivat pitkälti se, että partiolaisia oli osallistunut partiopukupäällä valkoisten vankileirien vartiotehtäviin ja voitonparaatissa marssi myös partiopukuisia poikia.

1919-1939

Sisällissodan jälkeisillä kolmansilla partiopäivillä liittojen välillä oli syntynyt erimielisyyksiä toiminta malleista. Kovimman erimielisyyden aiheutti partiolaki, ja etenkin sen 10§. Ruotsalainen ryhmä halusi, että jokainen ryhmä voi tehdä oman lakinsa. Partiolain 10§ oli tuolloin ”Partiolainen ei käytä tupkkaa, väkijuomia eikä kirouksia sekä karttaa muitakin huonoja tapoja.”. Nyt Ruotsalainen ryhmä halusi lain muotoon joka olisi lievempi ja lähempänä B-P:n lakia. Ruotsalaisen ryhmän esitys laiksi oli: ”Partiolaisen ajatukset, sanat ja teot ovat puhtaat”. Koska ryhmittimät eivät päässeet yhteisymmärrykseen, päättivät he lopettaa yhteisen liiton ja ryhmittyvät jatkoivat vuoden 1920 luvun alussa omina liittoina. Yhteinen liitto jäi vielä toimimaan mutta sen tehtävä muuttui ja sen harteille jäi vain kaikista suurimmat asiat jotka koskettivat kaikkia liittoja.

Suomen Partioliitto jakaantui kolmeen liittoon: suomenkieliseen (Suomen Partioliitto, SPL), ruotsinkieliseen (Finlands Svenska Scoutförbund, FSSF) ja kaksikieliseen (Suomen Vapaa Partioryhmä – Finlands Fria Scoutbrigad, SVPR-FFSB). Nämä kolme uutta liittoa muodostivat Suomen Partioliitto - finlands scoutförbund (SPL - FSF) joka toimi yhteistyö elimenä. 1920-luvun alussa partioliitto muutettiin englantilaismalliseksi eli pojille ja tytöille tuli omat järjestöt.

Suomalainen Partiopoikaliitto (vuoteen 1925 poikajaosto), Finlands Svenska Scoutförbund (vuoteen 1928 poikajaosto) ja Suomen Vapaan Partioryhmän Poikajaosto muodostivat yhdessä yhteistyö liiton nimeltään Suomen Partiopoikien Keskusvaliokunta johonka he kuuluivat menettämättä itsenäisyyttää.

Suomalainen Partiotyttöliitto (vuoteen 1925 tyttöjaosto), Finlands Svenska Scoutförbund (vuoteen 1928 tyttöjaosto) ja Suomen Vapaan Partioryhmän Tyttöjaosto muodostivat yhdessä yhteistyö liiton nimeltään Suomen Partiotyttöjen Neuvottelukunta johonka he kuuluivat menettämättä itsenäisyyttää.

1930-luvun alussa NMKY:n partiolaiset erosivat Suomenkielisistä partioliitoista ja perustivat omat järjestönsä: (1931) Siniset Partiopojat (vuoteen 1937 Suomen NMKY:n partioliitto) ja (1933) Suomen Sinisetpartiotytöt (vuoteen 1937 Suomen NNKY:n partioliitto) Näin ollen 30 luvulla toimi kahdeksan (8) eri itsenäistä partioliittoa.

Ennen Toista maailman sotaa Suojeluskunnat söivät partion jäsenmäärää ja moni poika joutui pohtimaan suojeluskuntaan vai partioon.

Partio ja muut nuorisoliikkeet

Suomalaisten partiolaisten kansainvälinen yhteistyö verkko laajeni 1930-luvulla Iso-Britannian ja Pohjoismaisten kaltaisten demokraattisten valtioiden lisäksi myös vähemmän demokraattisiin valtioihin. Suomalaisilla partiopojilla oli yhteistyötä myös saksalaisen Hitler Jugend järjestön kanssa jonka toiminta oli pohjautunut partiotoiminnalle, samalla tavalla kuin aikaisemmin italiassa perustettu nuorisoliike.

Yhteistyö saksalaisten kanssa alkoi saksalaisten aloitteesta vuonna 1937. Yhteistyö sisälsi lähinnä lerivierailuja puolin ja toisin, sodan aikana myös koulutusyhteistyönä. Legendan mukaan joku saksalainen nuorimies olisi osoittautunut suomalaisia partiopoikia kovemmaksi saunojaksi.

Ennen toista maailman sotaa oli partioliikkeen pahimpia kilpailijoita Suojeluskunta ja Lotta järjestöt. Nämä järjestöt olivat maanpuolustus järjestöjä jotka antoivat myös aseellista ja sotilaskoulutusta joka oli suurin ero partioliikkeeseen. Muuten toiminta oli hyvin saman laista kuin partiossa. Tähän syynä oli se, että kyseiset järjestöt olivat kopioineet partiolaisten menetelmiä ja toiminta tapoja. Aluksi kyseiset liikkeet olivat suunnattu vain aikuisille mutta ne perustivat oma nuoriso osastonsa 1920-luvun loppuvaiheessa.

Mannerheim joka oli molempien järjestöjen tukija ja hänen mielestään ”Armeijaan kasvaa suojeluskuntapojista tottelevaisia miehistöainesta, mutta partiolaisista oma-aloitteisia ja itsenäisiä johtajia.” Suojeluskunta ja Lotta järjestöt lakkautettiin Moskovan välirauhan sopimuksen mukaan sodan päätyttyä. Sodan aikana kyseisistä järjestöistä oli tullut paljon suurempia kuin partiosta. Kun ne lakkautettiin, monet osastot muuttivat toimintansa partiotoiminnaksi kokonaisuudessaan.


1940-1944

Toisen maailmansodan alettua tunsivat partioaliset tarvetta yhdistää voimansa. Näin ollen 1941 pojat yhdistivät kaikki liittonsa ja perustivat järjestön nimeltä Suomen Partiopoikajärjestö (SPJ). Tytöt seurasivat poikien perässä ja perustivat 1943 Suomen Partiotyttöjärjestön (SPTJ)

1945-1972

Sotien päätyttyä oli jälleenrakennuksen aika niin maassa kuin partioliikkeessäkin. Sota oli yhdistänyt erillään toimivia liittoja lähemmäksi ja liittojen määrä oli laskenut kahdeksasta kahteen. Partiolaisten määrä kasvoi nopeasti jo 1945 sotia edeltävälle tasolle. 1950-luvulla partion jäsenmäärä lisääntyi entisestään kun suuret ikäluokat tulivat partio ikään.

1972 Oli aika kypsä ja erillisjärjestöt yhdistyivät ja muodostivat Suomen Partiolaiset nimisen keskusjärjestön. Tämän kaltainen järjestö, joka kokoaa kaikki partiolaiset yhteen, on maailmassa erittäin harvinainen.


Katso myös: Luettelo Suomalaisista legendaarisista partiopersoonista, Luettelo partiojärjestöistä

Lähteet


Partiowiki logo.png
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikia laajentamalla artikkelia. Harkitse myös voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.