Suunnistus

<scoutdict>71</scoutdict>

Suunnistus on perinteisesti katsottuna suunnistamista kartan ja kompassin avulla paikasta toiseen. Nykypäivänä sillä viitataan usein pohjoismaissa suosittiin liikuntalajiin ja urheilumuotoon. Suunnistustaidot ovat yleensä vaeltamisen perusedellytys ja kuuluvat siten partiolaisen perustaitoihin.

Suunnistus harrastuksena

Suomi on yksi maailman vanhimmista kilpasuunnistusmaista. Suomalainen kilpailu- ja harrastussuunnistuskulttuuri on elinvoimainen sekä avoin kaikille (n.8-vuotiaista 90-vuotiaisiin) taustaan katsomatta. Suomessa suunnistusharrastusta valvoo ja kehittää Suunnistusliitto.

Suunnistusharrastukseen voivat kuulua kuntorastit, kilpailut ja omatoiminen suunnistaminen itselle sopivassa suhteessa. Näissä kaikissa lähdetään lähdöstä (merkitään karttaan kolmiolla) ja edetään tietyssä järjestyksessä rastien (merkitään ympyrällä) kautta maaliin (merkitään kahdella sisäkkäisellä ympyrällä). Rasti merkitään kilpailuissa ja useimmilla kuntorasteilla metsään kankaisella oranssi-valkoisella rastilipulla, kuntorasteilla saattaa myös nähdä puihin kiinnitettyjä paperilappuja.

Rasteilla käyminen varmistetaan leimaamalla. Vielä 90-luvun alussa leimaaminen tapahtui useimmiten pihtileimasimilla paperiseen leimauskorttiin, mutta 90-luvun lopussa Suomessa siirryttiin digitaaliseen Emit-leimausjärjestelmään. Erityisesti pääkaupunkiseudulla Emit on korvannut lähes täysin pihtileimasimet myös kuntorasteilla. Emit-kortin voi vuokrata nimelliseen hintaan järjestäjiltä, mutta pidempiaikaista harrastusta harkitsevan kannattaa ostaa oma Emit-kortti (hinta on noin 50 euroa).

Kuntorastit

Suunnistusseurat järjestävät vapaaehtoistoimintana eri puolilla Suomea kuntorastitapahtumia. Kuntorastit järjestetään arki-iltaisin ja ne ovat avoimia kaikille halukkaille. Ratamestari on suunnitellut etukäteen 2 - 5 erilaista rataa ja vienyt metsään näiden rastit.

Kuntorasteille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Metsään pääsee välittömästi maksettuaan järjestäjälle osallistumismaksun (yleensä n. 3 - 5 e). Paikan päältä saa kartan, itse kannattaa ottaa mukaan karttamuovi), kompassi ja Emit-kortti, jos sellaisen omistaa. Vaatetuksen tulee olla kevyt, mutta metsänkestävä. Myös juomaa kannattaa ottaa mukaan.

Kuntorastit eivät ole kilpailuja. Vaikka kaikilta osanottajilta otetaan aika, ei siitä kannata ottaa paineita: palkintoja ei jaeta. Kuten jo aiemmin todettiin, kuntorastit ovat kaikille avoimia iloisia liikuntatapahtumia. Jos haluaa kävellä koiransa kanssa reitin läpi, voi niin tehdä. Jos haluaa juosta kieli vyön alla trikoissa radan läpi, sekin onnistuu. Kummankaan ei kannata ottaa toisesta ryhmästä stressiä: kilpasuunnistajille kyseessä on kuitenkin kilpaurheilijan harjoitus.

Paikalliset kuntorastit löydät helpoiten Suunnistusliiton kuntorastikalenterista.

Suunnistuskilpailut

Suunnistuskilpailut ovat, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, ainoastaan lisenssimaksun maksaneille suunnistajille tarkoitettuja tapahtumia. Kilpailuissa juostaan iän ja sukupuolen perusteella määräytyvissä sarjoissa ja tavoitteena on läpäistä rata mahdollisimman lyhyessä ajassa. Nuorimmat osanottajat juoksevat H- tai D8-sarjassa, johon pääsevät korkeintaan 8-vuotiaat pojat (H) ja tytöt (D). Muita nuorten sarjoja ovat H/D10, 12, 14, 16, 18 ja 20. Kilpailujen pääsarjat ovat H- ja D21, joista "ulos kasvettuaan" voi osallistua H- ja D35 sekä tätä vanhempiin sarjoihin, joissa sarjan alaikäraja kasvaa aina viiden vuoden välein. Sarjoilla on erikseen alasarjoja, esimerkiksi A-, B- ja C-sarjat vaikeusasteen mukaan. E-sarja on eliitille, johon otetaan vain ranking-listan kärkinimiä.

Kilpailuja on laidasta laitaan. On pienten seurojen järjestämiä n. 50 osanottajan kansallisia kilpailuja ja 3-5 seuran yhdessä järjestämiä viiden kilpailun sarjoja, rastiviikkoja. Vuoden aikana järjestetään SM-kilpailut erikoispitkillä, pitkillä, keski- ja sprintti-matkoilla sekä viestisuunnistuksessa ja yösuunnistuksessa. Erikoispitkä- ja sprintti-matka sijoittuvat loppukevääseen. Muut SM-kilpailut jakautuvat pitkin syyskautta.

Kilpailumuotoja ovat yksilösuunnistus, viestisuunnistus ja partiosuunnistus. Viestissä joukkueen jäsenet juoksevat vuorotellen kukin oman ratansa läpi ja ensimmäisenä viimeiseltä osuudelta maaliin tullut joukkue on voittaja. Viestikilpailu lähetetään useimmiten yhteislähtönä (kaikkien joukkueiden ensimmäisen osuuden juoksijat lähtevät samanaikaisesti) ja tämän takia metsään laaditaan yleensä hajontoja eli tietyt rastit saattavat olla eri juoksijoilla eri paikoissa. Partiosuunnistuksessa joukkue on useimmiten kolme- tai nelihenkinen. Joukkueet lähtevät väliaikalähdöllä ja etenevät ensimmäiset pari rastia yhdessä. Tämän jälkeen joukkue hajaantuu noutamaan metsästä 10-20 pisterastia ja kokoontuu taas kokoontumisrastille, josta joukkue jatkaa yhdessä maaliin.

Kaikille avoimia kilpailuja on vähän, kuuluisimpana ehkä radioselostajan kuiskailusta tuttu Jukolan viesti. 7-osuuksiseen Jukolan viestiin tai neliosuuksiseen Venlojen viestiin voivat osallistua kaikki halukkaat joukkueet. Viime vuosina onkin partiojoukkueiden määrä kasvanut joka vuosi.

Yösuunnistus

Yösuunnistus on vaativa suunnistuksen haara. Yösuunnistuksen osaaminen on todella tärkeää varsinkin eksymistilanteessa, jotta löydät sopivan suojapaikan tai jopa pois metsästä. Tämän takia jokaisen metsässä liikkuvan pitäisi joskus harjoitella yösuunnistusta vaikkapa kiintorasteilla.

Yösuunnistus on perusperiaatteiltaan samanlaista kuin suunnistaminen päivällä. Ainoana erona on, ettet pysty tulkitsemaan maastoa niin kokonaisvaltaisesti. Tämän takia kannattaa pysyä teillä vielä enemmän kuin päivällä, vaikka joutuisikin kiertämään useita kilometrejä, koska eksymisen vaara on suuri. Jos kuitenkin lähdet ottamaan suuntaa metsään, yritä seurailla korkeuskäyriä, jyrkänteitä ja muita luonnonmerkkejä. Jos kuitenkin satut eksymään, ÄLÄ PANIKOI; katso kartasta rauhallisesti joku leveä kiintopiste (tie, voimalinja), ja lähde kävelemään kompassin avulla sitä kohti.

Yksi yösuunnistajan tärkeimmistä varusteista on otsalamppu. Taskulampullakin tietenkin pärjää, mutta suunnistaminen hankaloituu kun kädet jäävät kesken. Pimeässä loistavasta kompassista voi olla hyötyä

Omatoiminen suunnistaminen

Suunnistamaan on helppo lähteä, jos vain omistaa kartan. Kartalle on helppo piirtää joukko rasteja, jotka voi käydä iltalenkkinä läpi. Itse suunnistamaan lähdettäessä on kuitenkin muistettava välttää yksityisalueita ja, jos ollaan isompana ryhmänä liikkeellä, kysyä lupa maanomistajalta.

Suunnistussimulaattori

Kartan ja maaston lukemista sekä reitin valintaa voi harjoitella tietokoneella suunnistussimulaattorilla. Ilmaisen suomenkielisen simulaattorin voi ladata osoitteesta www.suunnistussimulaattori.net.

Suunnistus-taitomerkki

Suunnistus partiossa

Suunnistus on erävaeltamisen perusta. Suunnistuksen ei tarvitse olla partiossa se pelottava peikko, joka tulee aina riihityksessä vastaan vaan mukava tapa kulkea metsässä yhdessä ja itsekseen. Tämä voidaan saavuttaa tasoltaan ja tyypiltään mielekkäällä suunnistuskoulutuksella. Sudenpennuille ja vartiolaisille on myös omat suunnistustaitomerkkinsä, vartiolaisille sekä kisälli- että mestaritasoisena.

Toiminta-ajatuksia

• Lippukuntaretkellä järjestetään perhosrataperiaatteella pieni suunnistus muun toiminnan ohessa.
• Vartio osallistuu kokouksessaan kuntorasteille.
• Kokouksessa jokainen vartiolainen vie metsään yhden rastin, jonka jälkeen kaikki juoksevat radan läpi.
• Kisoihin kuuluu tietenkin aina pistesuunnistus...
• Eksymistilanteen harjoittelu

Esimerkki vartion kokouksesta

10 min Metsähenkinen alkuleikki, esim. kirkonrotta

10 min Karttamerkkimuistipeli

30 min Pieni perhosrata lähimetsässä

10 min Purku ja loppuleikki

Suomen Partiolaisten suunnistusmestaruuskilpailut

Joka vuosi järjestetään Suomen Partiolaisten suunnistusmestaruuskilpailut. Niiden järjestämisestä vastaa Suomen Partiolaisten kilpailuryhmä.

Suunnistustekniikasta

Suunnistustekniikka ei ole koskaan täydellinen ja sitä voi kehittää ainoastaan harjoittelemalla. Harjoitteluksi kelpaavat esimerkiksi kuntorastit tai pelkkä mielikuvaharjoittelu kartan ääressä malliin "mitä tekisin tuossa tilanteessa".

Reitinvalinnat

Reitinvalintoja tulee ajatella vaiheittaisena prosessina. Jos haluan päästä paikasta A paikkaan B, tulee minun jakaa reitti A:n ja B:n välillä joukoksi selkeitä etappeja. Esimerkiksi:

• Lähden tätä tietä pitkin oikealle, kunnes oikealla tulee iso kivi.
• Isolta kiveltä otan suunnan tuolle jyrkänteelle
• Jyrkänteeltä nousen kalliolle ja etenen pienelle suolle
• Suolta otan suunnan tiheikön laitaan ja etenen sitä pitkin rastille.